Latukone puskee polvenkorkuista nietosta. Ratissa on Veli-Matti Rauhala, jolla on parinkymmenen vuoden kokemus Kittilän lumisista maastoista. – Tässä lajissa lomat pidetään kesällä!
Eteläisessä Suomessa hiihtoharrastajat ovat kärvistelleet koko talven lumipulassa. Kittilän korkeudella ei ole tarvinnut miettiä, onko kesä vai talvi. Lunta ja pakkasta on riittänyt.
– Talvet eivät ole veljiä keskenään. Viime vuonna lumi tuli aikaisin mutta suli nopeasti pois. Kunnon latua päästiin tekemään vasta joulukuussa. Tänä talvena sitä ongelmaa ei ole ollut, tuumaa JHL:läinen liikuntapaikkojenhoitaja Veli-Matti Rauhala, 59.
Yhdessä kahden työkaverinsa kanssa Rauhala huoltaa Kittilän kirkonkylän ja parin sivukylän latuverkoston kuntoon. Lenkkeineen ja syrjähyppyineen kunnan latuja on rapiat sata kilometriä, josta 7,5 kilometriä valaistua.
Lokakuun lopulta lähtien Rauhala onkin istunut enimmäkseen tampparin ohjaamossa, pyörittänyt rattia ja liikutellut sauvaa, jolla ohjataan puskulevyn toimia.
Pakkasraja on -20 ° C . Sitä kylmemmällä latukone pysyy hallissa.
– Työpäiviä saattaa olla seitsemän tai kahdeksan yhteen putkeen. Talvilomia ei tässä lajissa tunneta, mutta onpahan sitten kesällä hiukan pidempi vapaa.
Pakkasrajaksi Kittilässä on sovittu – 20° C. Sitä kylmemmällä latukone pysyy huoltohallissa.
– Latukone kestäisi kyllä kovempaakin pakkasta, mutta turha paukkupakkasella on lähteä maastoon, koska hiihtäjiä ei ole ja ladut ovat kunnossa.
”Naisväelle tehdään porinalatu”
PistenBully Paana -latukone näyttää järeätekoiselta, mutta on yllättävän ketterä vaikeassakin maastossa. Tosin vauhti ei päätä huimaa, nopeimmillaankin parikymmentä kilometriä tunnissa.
Koneen keulassa on noin kolmemetrinen puskulevy, jolla leikataan,
siirretään ja ohjataan lunta. Perässä kulkee lana, jossa on kaksi murskainta.
Takalana valmistaa luistelu- ja perinteisen tyylin ladut ja viimeistelee
jäljen.
Talven ensimmäisille lumille Rauhala menee kevyellä kelkalla ja tekee ensimmäiseksi valaistun latuväylän, jota sitten ryhtyy leventelemään.
– Kolmenkymmenen sentin tiiviille lumelle pystyy jo helposti työstämään petin järeämmällä kalustolla.
– Porinaladulla ei tarvitse naisväen hiihtää peräkkäin.
Yleensä perinteisen tyylin latu-uria tehdään kaksi rinnakkain.
– Porinaladuksi sitä kutsutaan – ei naisväen tarvitse hiihtää peräkkäin, vaan voivat jutella hiihdellessään, virnistää Rauhala ja jurnuttaa kirkonkylältä kohti Paartoselän reittiä.
”Ei parane nukahtaa tai on puussa”
Hiihtoharrastajat ovat nykyään vaativia ja laatutietoisia, ja palautetta annetaan herkästi.
– Hiihtäjä on työnjohtaja ja latukoneenkäyttäjä hänen renkinsä, sanoo Rauhala.
Kittilässä kuten monissa muissakin kunnissa latukoneiden liikkeitä voi seurata reaaliaikaisesti netistä kunnan liikuntatoimen infosivulta. Värikoodit kertovat, kuinka kauan on latukoneen edellisestä käynnistä ja missä kunnossa ladut ovat.
– Päiväsaikaan on yleensä aina yksi kone ladulla, ja ratissa joko Jukka Ahola tai minä. Kolmas kaveri, Veli Ylikoski, hoitaa syrjemmällä olevat Kaukosen ja Alakylän ladut ja on vahvasti mukana koneiden huollossa.
Yleensä Rauhala pärjää työpäivän ilman ruokataukoa ja ottaa ohjaamoon pelkän vesipullon ja muutaman hedelmän evääksi. Jos alkaa väsyttää, hän nousee pukilta, pyörittelee käsiä ja hyppelee ulkona. Se virkistää.
Rauhala kuvailee työtään itsenäiseksi mutta tarkkuutta vaativaksi.
– Ulkopuolinen ajattelee, että siellä ne laiskanpulskeat pojat istuvat koneen hytissä kruiseri, eli vakionopeudensäädin, päällä. Tosiasiassa rattiin ei parane nukahtaa tai on kohta puussa. Se on helposti monen satasen paukku, jos koneen sylinteri menee rikki.
”Ei tässä ihan synnittömiä olla”
Veli-Matti Rauhala on kotoisin Kittilän Narikalta. Hän on huolehtinut kunnan liikuntapaikkojen hoidosta parikymmentä vuotta.
Talvisin työllistävät ladut ja keväisin uimarantojen kunnostustyöt. Kesäisin Rauhalan tapaa useimmiten kunnan yleisurheilukentältä kunnostamasta korkeushyppypaikkaa ja moukarihäkkiä tai jalkapallokentän tekonurmea. Myös uimaranta ja koiratarha kuuluvat työkohteisiin.
– Vuodella on selkeä rytmi. Kun yksi sesonki loppuu, toinen alkaa, hän sanoo.
Talvisin Rauhala viihtyy ladulla myös vapaapäivinä. Silloin alla on sukset.
– Nyt alkaa olla neljäsataa kilometriä takana vapaalla tyylillä, hän kertoo.
Entä huolettaako Kittilän miestä ilmastonmuutos?
– Ilmastonmuutos mietityttää. Pitkät pakkasjaksot ovat pohjoisessakin vähentyneet, ja lämpötila sahaa ylös ja alas.
– Vähän se mietityttää. Vaikka meillä pohjoisessa riittää lunta, ovat talvet muuttuneet siitä kun olin lapsi. Pitkät yhtäjaksoiset pakkasjaksot ovat vähentyneet, ja lämpötila vaihtuu plussasta miinukseen nopeasti.
Kittilän Levin matkailukeskuksessa jokunen rinnekone käy jo ainakin osittain sähköllä, mutta Rauhalan ohjaama latukone tupruttaa ilmoille hiilidioksidia – keskimäärin 2,7 kiloa jokaista tankattua polttoöljylitraa kohden.
– Niin että ei tässä ihan synnittömiä itsekään olla.