Suomen ilmastossa harvalle puutarhurille riittää töitä vuoden ympäri. Ei myöskään Pirkitta Puustiselle.
Helsingin keskustassa sijaitseva Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha ei pysyisi loistossaan ilman taitavia puutarhureja. Yksi heistä on Pirkitta Puustinen. Hän aloitti tänä keväänä Kaisaniemessä kolmannen kesäkautensa.
Puustinen on tyypillinen puutarha-alan pätkätyöläinen. Kaisaniemessä kausi alkaa maalis-huhtikuussa ja päättyy joulukuun puolessavälissä. Vakituisia puutarhurin paikkoja löytyy lähinnä kunnilta ja seurakunnilta, sekä maaseudulla sijaitsevilta kasvihuoneilta.
Monella puutarhurilla onkin takataskussaan toinen ammatti. Puustisella se on sosiaalikasvattajan tutkinto. Yli 15 vuoden puutarhurin uransa aikana hän on työskennellyt useana talvena keikkatyöläisenä päiväkodeissa.
Puutarhatöitä Puustinen on löytänyt kahtena talvena. Vuosina 2008 ja 2011 hän hoiti silloisen Kellokosken psykiatrisen sairaalan pientä talvipuutarhaa yhdessä potilaiden kanssa.
– Kasvatimme yrttejä, huonekasveja ja tulevan kesän kukkia. Se oli hieno homma. Potilaat saivat keskittyä työntekoon eikä heidän tarvinnut miettiä muita murheita.
Liity liittoon, tyttö hyvä!
Puustinen syntyi Helsingissä, mutta asui varhaislapsuutensa Pohjanmaalla. Hän muutti perheensä kanssa Kellokoskelle 12-vuotiaana ja kävi siellä koulunsa. Kylän raitilla hän näki usein Kellokosken sairaalan avohoito-osastojen potilaita. Puustinen oppi nuoresta pitäen, että maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä.
– Se oli minulle rikkaus ja ehkä yksi syy siihen, että lähdin ensin opiskelemaan sosiaalialaa.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Puustinen vietti vuoden au pairina Skotlannissa. Kun hän palasi Suomeen keväällä 1993, löytyi työpaikka Kellokosken sairaalan pesulasta.
– Pesulan vanhemmat rouvat sanoivat minulle: tyttö hyvä, kyllä sinun täytyy liittyä ammattiliittoon. Silloin liityin JHL:ään (tuolloin vielä Kunta-alan ammattiliitto KTV) ja se on sopinut vuosien varrella hyvin kaikkiin työpaikkoihini.
Helsingin yliopistossa tuli mahdolliseksi suorittaa sosiaalikasvattajan englanninkieliset opinnot. Puustinen innostui hakemaan, koska halusi säilyttää Skotlannissa petraamansa kielitaidon. Valmistuttuaan hän meni kolmeksi vuodeksi töihin asunnottomien tukikotiin.
Sitten tulivat lapset ja kolmen vuoden kotiäitiys. Vuonna 2003 Puustinen sai paikan vauvaperheitä tukevasta ensikodista.
Vuonna 2006 hän alkoi miettiä, mitä muuta voisi elämässään tehdä. Hän huomasi Helsingin Sanomissa ilmoituksen Mäntsälän ammattioppilaitoksessa alkavista puutarhurin aikuisopinnoista.
– Olin ollut kouluaikoina kolmesti kesätöissä Kellokosken sairaalan puistossa ja muistin, että tykkäsin siitä kovasti.
Puustinen pääsi koulutukseen.
Elämä pakettiautossa väsytti puutarhuria
Pirkitta Puustinen työskenteli valmistumisensa jälkeen muun muassa kahdessa eri puutarhakeskuksessa, joissa hoiti yksityisasiakkaiden pihoja. Hänellä oli omat vakiokohteet, joissa hän kävi kerran kuussa tai viikossa.
Lisäksi Puustinen teki konsultointia eli neuvoi kasvien hoitamisessa sekä puiden ja pensaiden leikkaamisessa ja ideoi uusia istutusalueita. Tiimiin kuuluivat hänen lisäkseen toinen puutarhuri sekä harjoittelija.
– Ylipuutarhuri kysyi hyvissä ajoin, jatkanko töitä tänä keväänä.
Hänellä oli oma pakettiauto, jossa hän kuljetti tarvikkeet, söi eväät ja lämmitteli kylminä päivinä. Vessassa piti käydä huoltoasemilla. Vaikka palkka oli hyvä, alkoi Puustinen väsyä pakuelämään.
Maaliskuussa 2023 hän sai paikan Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta.
– Onneksi!
Omien käsien jälki palkitsee puutarhurin
Puustinen vastaa Kaisaniemessä kulttuurikasvipuutarhan alueen hoitamisesta. Alueella kasvaa joukko suomalaispihojen yleisimpiä kasveja. Puutarhurin kevät alkaa istutusalueiden siistimisellä, pensaiden leikkaamisella sekä hiekoitushiekan poistolla. Toukokuussa tehdään kevätlannoitukset, kitketään ja lisätään penkkeihin kuorikatetta.
Touko-kesäkuussa puutarhurit istuttavat uusia kasveja ja tukevat perennoja. Kesäkukat istutetaan kesäkuun alussa. Sitten niitä kitketään ja kastellaan koko kesä.
– Yksi kesän vakiohommista on joka-aamuinen valkoposkihanhien kakkojen siivous, Puustinen lisää ja naurahtaa.
Kasvien paikkoja vaihdetaan tarpeen tullen tai tehdään uusia istutusalueita. Elokuussa annetaan syyslannoitus ja syksyllä istutetaan tulppaanit ja narsissit. Loppusyksy kuluu lehtien haravoinnissa, perennoiden leikkauksessa ja talvisuojausten asentamisessa.
– Teemme paljon myös ryhmätyötä, eli autamme toinen toisiamme.
Puutarhurin työssä palkitsevinta on nähdä omien kättensä jälki ja seurata kasvien kasvua ja kukinnan alkamista. Puustinen tykkää tehdä töitä myös ulkona. Hän kehuu työkavereitaan mahtaviksi, esihenkilöä myöten.
– Saamme päättää päivän työjärjestyksemme melko itsenäisesti. Kahta samanlaista päivää ei ole.
Puutarhureista kuusi on vakinaisia ja kolme määräaikaisia kausityöntekijöitä. Pätkätyöläistä mietityttää aina loppusyksystä, jatkuvatko työt keväällä.
– Täällä on onneksi hyvä työkulttuuri. Ylipuutarhuri kysyi minulta jo hyvissä ajoin viime syksynä, jatkanko töitä tänä keväänä.
