Suomessa tapahtuu yli 100 000 työtapaturmaa vuodessa. Niiden korvaamista varten on luotu oma järjestelmänsä, joka voi vaikuttaa monimutkaiselta.
Tapaturma työpaikalla voi olla veitsen viiltämä pieni haava sormeen tai työmatkalla tapahtunut vakava liikenneonnettomuus, joka johtaa pitkään kuntoutukseen. Näitä molempia esimerkkitilanteita koskee sama lainsäädäntö eli työtapaturma- ja ammattitautilaki (TyTAL).
Kyseisessä laissa on määritelty muun muassa tapaturman käsite. Lain mukaan se tarkoittaa ulkoisesta tekijästä johtuvaa äkillistä ja odottamatonta tapahtumaa, joka aiheuttaa työntekijälle vamman tai sairauden. Lakisääteisestä vakuutuksesta korvataan esimerkiksi tapaturmasta johtuvat tarpeelliset lääkärikäynnit.
Työntekijän tulisi varmistaa, että ilmoituksen kuvaus sattuneesta tapaturmasta vastaa omaa käsitystä tapahtuneesta.
On tärkeää huomata, että kaikki työpaikalla tai -ajalla sattuvat vahingot eivät tule korvattaviksi TyTAL:n perusteella. Erityisesti etätyössä korvataan vain työnteon aikana tapahtunut vahinko eikä esimerkiksi kahvitauolla tapahtunutta kompastumista tai liukastumista, jotka työpaikalla sattuessa lähtökohtaisesti olisivat korvattavia vahinkoja. Etätyössä on hyvin suppea vakuutusturva, jos työnantaja ei ole laajentanut sitä vapaaehtoisella vakuutuksella.
Tapaturman sattuessa työntekijän tulee kertoa vahinkotapahtumasta työpaikan käytäntöjä noudattaen työnantajalle, joka ilmoittaa siitä omalle vakuutusyhtiölleen. Korvausasia tulee työnantajan ilmoituksella virallisesti vireille, ja korvauskäsittely alkaa vakuutusyhtiössä. Työntekijän tulisi varmistaa, että ilmoituksen kuvaus sattuneesta tapaturmasta vastaa omaa käsitystä tapahtuneesta. Tällä voi olla ratkaisevaa merkitystä, katsotaanko tapaturma korvattavaksi.
Työntekijän on tärkeää hakeutua lääkäriin mahdollisimman pian, mikäli tapaturmasta aiheutuu hoitoa vaativia vammoja.
Työntekijän on tärkeää hakeutua lääkäriin mahdollisimman pian, mikäli tapaturmasta aiheutuu hoitoa vaativia vammoja. Hoitavan lääkärin tulee kirjata tapaturmaa koskevat tiedot oikein sairauskertomuksiin, sillä vakuutusyhtiö käyttää lääkärien laatimia kirjauksia korvauspäätöksiä tehdessään. Vakuutusyhtiön asiantuntijalääkärit eivät tapaa loukkaantunutta työntekijää, vaan käsittely on kirjallista.
Työnantajan rooli jää käytännössä ilmoituksen tekemiseen vakuutusyhtiölle ja siitä eteenpäin asia on vahingoittuneen työntekijän ja vakuutusyhtiön välinen. Työnantajalta voidaan pyytää korvauskäsittelyn aikana muutakin selvitystä, esimerkiksi työsuhteesta, työansioista tai kuntoutuksesta, mutta vakuutusyhtiö tekee itsenäisesti korvauspäätökset lakiin perustuen, eikä työnantajalla ole roolia korvauspäätösten tekemisessä.
Jos vakuutusyhtiön päätös on kielteinen, siitä on mahdollisuus valittaa tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan (Tamla). Muutoksenhaku on maksutonta, mutta asian käsittely kestää keskimäärin hiukan alle vuoden. Tamlan päätöksestä on mahdollista valittaa eteenpäin vielä vakuutusoikeuteen, ja tietyissä tapauksissa vakuutusoikeuden päätöksestä voi hakea valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Korkeimmassa oikeudessa on kuitenkin olemassa kuluriski, koska valitusprosessi on erilainen vakuutusoikeuden jälkeen. Pääsääntöisesti asiat jäävät vakuutusoikeuden tai Tamlan päätöksen varaan. Vakuutusoikeudessa käsittely kestää noin vuoden. Muutoksenhakuoikeus tapaturma-asioissa on työntekijällä ja vakuutusyhtiöllä, eikä työnantajalla ole kuin poikkeus-tapauksissa valitusoikeus. Korvauspäätökset esimerkiksi lääkärikäynneistä eivät edes mene tiedoksi työnantajalle.
Järjestelmä eroaa huomattavasti esimerkiksi liikennevakuutuksesta, jossa riitely korvauksista vakuutusyhtiötä vastaan tapahtuu käräjäoikeudessa. Alun esimerkkiin liittyen työntekijä on käytännössä kahden vakuutuksen piirissä, mikäli työtapaturma on myös liikennevahinko. Tällöinkin työtapaturmavakuutus on ensisijainen, mutta lisäkorvauksia voi saada liikennevakuutuksesta.