Työvoiman palkkaaminen ulkopuolisella rahoituksella ja rahoituksen jatkumisen epävarmuus eivät automaattisesti oikeuta työn teettämiseen määräaikaisissa työsuhteissa.
Ulkopuolisella rahoituksella rahoitettaviin projekteihin palkataan usein työntekijöitä määräaikaisilla työsuhteilla, koska rahoituksen jatkuminen on epävarmaa. Näiden määräaikaisuuksien laillisuutta on käsitelty monesti sekä korkeimmassa oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Uusin tapaus koski Pohjois-Karjalan TE-keskuksen määräaikaista virkamiestä. Korkein hallinto-oikeus antoi asiassa ratkaisunsa 14.5.2018. Virkamies oli nimitetty TE-keskukseen määräaikaiseen virka- suhteeseen, joka kesti 1.4.2009–31.12.2013. Määräaikaisuuden perusteeksi ilmoitettiin projektiluontoinen työ. Hakuilmoituksessa todettiin, että työhön kuuluu EU-ohjelmakauden 2007–2013 maksatus- ja tarkastustehtäviä. Palkkaukseen saadut varat tulivat kokonaisuudessan Euroopan aluekehitysrahastolta.
Euroopan aluekehitysrahastoon liittyvät maksatus- ja tarkastustehtävät kuuluivat kuitenkin TE-keskuksen vakiintuneisiin tehtäviin, vaikka ne oli sidottu määrätyn ajan kestäviin ohjelmakausiin. Lisäksi myös vakinaiset virkamiehet hoitivat samoja tehtäviä. Vaikka tehtävät liittyivät aina Euroopan unionin määrittämiin ohjelmakausiin, hankkeiden hallinnointi jatkui samantyyppisenä kaudesta toiseen. Vain hankkeiden määrä vaihteli sekä ohjelma- kausittain että ohjelman sisällä.
Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että määräaikaiseen virka- suhteeseen oli valtion virkamieslain mukainen peruste. Ratkaisua perusteltiin sillä, että virkasuhde oli sidottu yhden ohjelmakauden kestoon ja henkilö oli palkattu teknisellä tuella hoitamaan ainoastaan tähän projektiin kuuluvia tehtäviä. Perusteluissa ei otettu kantaa siihen, mikä merkitys oli sillä, että TE-keskus hoitaa hankkeita pysyvästi.
Ratkaisu ei ollut yksimielinen, ja kaksi viidestä jäsenestä oli lopputuloksesta eri mieltä. Eri mieltä olleiden mukaan määräaikaiselle virkasuhteelle ei ollut perustetta. Oikeusneuvokset perustivat kantansa siihen riidattomaan seikkaan, että hankkeiden hallinnointi jatkuu yleensä melko samantyyppisenä ohjelmakaudesta toiseen ja tehtävät ovat viraston pysyväisluonteisia tehtäviä. Myöskään tehtävien järjestäminen omaksi teknisen tuen projektikseen ei heidän mukaansa ollut peruste määräaikaiselle virkasuhteelle.
Tapaus osoittaa, kuinka haastavaa on arvioida ulkopuolista rahoitusta määräaikaisuuden perusteena. Jopa korkeimman hallinto-oikeuden oikeusneuvokset voivat olla samasta tapauksesta eri mieltä. Joitain perussääntöjä voidaan aiemmista oikeustapauksista silti vetää.
Arvioinnissa tulee ottaa huomioon ainakin se, mikä merkitys ulkopuolisella rahoituksella on työntekijän tekemiin työtehtäviin.
Arvioinnissa tulee ottaa huomioon ainakin se, mikä merkitys ulkopuolisella rahoituksella on työntekijän tekemiin työtehtäviin. Esimerkkinä on tapaus, jossa ulkopuolisesta rahoituksesta huolimatta työntekijä teki työnantajan pysyvään toimintaan liittyneitä yleisiä toimistotehtäviä. Korkein oikeus ei tässä tapauksessa nähnyt perusteltua syytä määräaikaisten työsopimusten tekemiselle (KKO 2012:2).
Arvioinnissa on myös huomioitava, aiheuttaako epävarmuus ulkopuolisen rahoituksen päättymisestä olennaisesti suurempia uhkia, kuin työnantajan tavanomaiseen vastuuseen kuuluu. Esimerkkitapauksessa työntekijä oli seitsemän vuoden ajan työskennellyt pitkäaikaisissa tutkimushankkeissa, joiden rahoitus tuli usealta eri taholta. Korkein oikeus ei tässä tapauksessa katsonut rahoituksen päättymisen uhan poikkeavan niistä uhista, mitä normaalisti liittyy työn jatkuvuuteen toistaiseksi voimassa olevissa työsopimuksissa esimerkiksi suhdanteiden muuttumisen vuoksi (KKO 2011:73).
Lue lisää: www.finlex.fi muun muassa tapaukset KHO 2018:75, KKO 2012:2 ja KKO 2011:73