Lastenhoitaja Heli Koivumäki muutti aikoinaan työn perässä Haminasta Turkuun. Nyt hän kertoo, mitkä kaupungistumisen seuraukset ovat varhaiskasvatuksessa totta ja mitkä tarua.
Bussikuski kysyi kolmevuotiaalta Heli Koivumäeltä, mikä hänestä tulee isona. Lapsi vastasi, että päiväkodin ope.
Aikuisena Koivumäki valmistuikin lastenhoitajaksi. Hän työskenteli jonkin aikaa päiväkodissa kotikaupungissaan Haminassa työmarkkinatuella työllistettynä. Töitä ei viiden päiväkodin paikkakunnalla kuitenkaan riittänyt kuin sijaisuuksina.
Varhaiskasvattajien on usein vaikea työllistyä pienillä, vähitellen harmaantuvilla paikkakunnilla. Siksi isot kaupungit vetävät heitä puoleensa. Niin kävi myös Heli Koivumäelle.
– Kun äitikin oli jo muuttanut Turkuun, päätin kokeilla onneani siellä, hän kertoo.
Vakituisen työn saaminen ei ollut Turussakaan helppoa, mutta kaupunki lähikuntineen on laaja ja mahdollisuuksia löytyy enemmän kuin pikkukaupungista. Koivumäki sai koulutustaan vastaavaa työtä lastenhoitajana useammaksi vuodeksi Ruskolta, noin 12 kilometrin päässä Turusta. Se tarkoitti pitkiä työmatkoja, ja lopulta Koivumäen piti hankkia oma auto.
Metsän reunasta löytyi unelmien työpaikka
Vakituisen työn Heli Koivumäki löysi Kaarinan Piikkiöstä, joka sekin on teitä pitkin noin 20 kilometrin päässä Turusta. Päiväkoti sijaitsee aivan metsän vieressä, mikä miellyttää luontoihmistä.
Nyt hän pääsee lasten kanssa metsään kolme kertaa viikossa tutkimusretkille tai vaikka satutuokiota pitämään. Kun hän työskenteli Turun keskustan päiväkodissa, luonnon helmaan matkustettiin bussilla.
– Luonnolla on monia hyvinvointivaikutuksia. Huomaan, että lapsille tulee vähemmän riitoja metsässä. Siellä on tilaa ja tutkittavaa sekä keppejä leluiksi kaikille.
Vähenevätkö lastenhoitajien työt?
Koivumäki pohtii, että tulevaisuudessa lastenhoitajien voi olla yhä vaikeampaa löytää töitä niin kaupungeissa kuin pikkupaikkakunnilla. Vuoden 2030 lakimuutoksen jälkeen päiväkodin henkilöstöstä kahdella kolmesta pitää olla varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin koulutus. Näistä vähintään puolella pitää olla varhaiskasvatuksen opettajan pätevyys. Lastenhoitajia tarvitaan silloin enää kolmasosa.
Koivumäki pelkää, että sijaisten ja sijaisuuksien saaminen vaikeutuu varsinkin pikkupaikkakunnilla.
– Voi käydä myös niin, että opettajiksi haluavat eivät valitsekaan varhaiskasvatusta vaan kouluttautuvatkin saman tien koulujen opettajiksi paremman palkan toivossa, Koivumäki pohtii.
