Mikko ”Peltsi” Peltola pursuaa elinvoimaa, jonka hän ammentaa luonnosta ja liikunnasta. Tunturit vai vaaramaisema? Ei kumpikaan. Rakkain sielunmaisema löytyy takapihalta.
Uudestaan!
Kuvaaja komentaa Mikko Peltolaa ajamaan paksurenkaisella fatbikella haastavan polunpätkän kuudetta kertaa. Peltola ei pistä hanttiin täydellisen otoksen metsästystä, koska pyörän selässä jos missä hän nauttii olostaan.
Ympäristö eli Helsingin Keskuspuisto on Peltolalle tuttu. Hän on täällä kotikulmillaan ja samalla kivenheiton päässä työpaikaltaan.
Erä- ja luontotoimittajana Peltola on päässyt koluamaan mitä upeimpia erämaita ja vesistöjä ympäri Suomea. Lukemattomissa ohjelmatuotannoissa monet maisemat ja maastot ovat piirtyneet lähtemättömästi mieleen.
– Talvet saisivat alkaa lokakuussa ja päättyä maaliskuun lopussa.
Silti tärkein luontokohde avautuu täältä omalta takapihalta, Keskuspuistosta. Se on paikka, jossa Peltola pääsee harrastamaan lempilajejaan: pyöräilyä, juoksua ja hiihtoa.
Haastattelu ja kuvaus tehtiin loppusyksystä 2018 Peltsin työmatkamaisemissa Helsingin Keskuspuistossa.
– Olen asunut koko ikäni Keskuspuiston reunamilla. Myös työmatkat Pasilaan kuljen puiston halki joko pyöräillen tai juosten, hän kertoo.
Lumisina talvina, kuten kuluvana, Peltola on sujutellut työmatkat myös suksilla.
– Talvet saisivat puolestani alkaa lokakuussa ja päättyä maaliskuun lopussa. Siis sellaiset oikeat talvet.
Perheen kasvaminen on lisännyt arvostusta lähiluontoa kohtaan entisestään. Lasten kanssa on helppo lähteä retkeilemään parin sadan metrin päähän kotoa.
Hiihdä töihin 2019! Ihanaa!
Julkaissut Mikko "Peltsi" Peltola Keskiviikkona 9. tammikuuta 2019
Tangomies ja deejii
Mikko ”Peltsi” Peltolaa, 44, ei pojankloppina koulunkäynti juuri kiinnostanut.
– Lukioaikoina tein DJ-hommia iltaisin ja viikonloppuisin. Se ei mitenkään edistänyt koulumenestystä, hän kertoo.
Ylioppilaskirjoitukset syntyperäinen helsinkiläinen läpäisi nippa nappa. Helsingin evankelisen opiston mediaopintojen ohessa Peltola päätyi radioon ja televisioon.
Siitä ura urkeni. Mikko Peltolasta tuli koko Suomen kansan tuntema Peltsi.
Päätyö löytyy Ylen luontotoimituksesta. Ensimmäiset eräohjelmansa Peltsi purkitti vuonna 2008, ja on siitä lähtien profiloitunut juuri luonto-, erä-, kalastus- ja liikuntaohjelmien toimittajana.
Julkisuus on tuonut varsinaisen työn oheen monenmoista muutakin hommaa. On hyväntekeväisyystyötä, juonto- ja esitelmäkeikkoja, ja kymmenien asioiden kummina oloa ja puolesta puhumista.
– On hirveän kiva olla vahvasti mieltä asioista.
Tangomarkkinoitakin hän juonsi kahdeksan vuoden ajan.
– Siinä ajassa eurodance-Peltsistä ehti muotoutua melko sulava tangomies. Tai ainakin vähän siihen suuntaan, Peltola kertoo ja virnistää.
Peltsi on joka paikan höylä
Peltola on ollut juontamassa myös muun muassa Euroviisuja ja Emma-gaalaa. Yksi Peltsin suosion avaimista onkin siinä, että häneen voi törmätä monissa eri yhteyksissä.
– On hirveän kiva ottaa kantaa ja olla vahvasti jotain mieltä asioista, hän toteaa ripaus itseironiaa äänessään.
Sanottavaa hänellä tosiaan riittää. Kalastus on yksi aiheista, joista Peltola jaksaa puhua loputtomiin. Ja on jo vuosia niin tehnytkin. Eivätkä ne suunaukomiset ole pelkästään kalajuttuja. Hän on jo pitkään tuonut julki vahvoja mielipiteitä kalakantojen suojelusta ja fiksusta kalastamisesta.
– Onneksi nyt on otettu iso askel oikeaan suuntaan, kun uhanalaisten kalojen puolesta on alettu pitää meteliä.
Kiitokset Peltsi lähettää näyttelijä Jasper Pääkköselle, jonka kanssa hän on kalastusasioissa ollut paljonkin tekemisissä. Hän arvostaa sitä, että Pääkkönen on toiminut kalastuspolitiikan järkevöittämisen airuena ja osoittanut esimerkillään, että asioihin on mahdollista vaikuttaa.
Peltsi tietää, mistä puhuu. Hän suoritti Erätulilla-tv-sarjan aikana kalastusoppaan ammattitutkinnon. Se antaa lisäpontta ja uskottavuutta osallistua keskusteluun kalojen suojelusta.
Peltsi intoutuu puolustamaan haukia, jotka ansaitsisivat hänen mielestään paremman maineen. Haukea kun eivät monet kalastajat pidä arvosaaliina, päinvastoin.
– Jos hauet katoavat, pääsee särkikanta kasvamaan tuhottoman suureksi.
Peltsi lataa faktoja tiskiin:
– Hauki on yksi vesistöjemme tärkeimmistä kalalajeista. Se on monelle kalalajille ainoa luontainen vihollinen. Jos hauet katoaisivat, pääsisi esimerkiksi särkikanta kasvamaan tuhottoman suureksi. Muut kalalajit lisääntyisivät niin, ettei ravintoa riitä kaikille. Se aiheuttaa kalojen kääpiöitymistä ja vesistöjen rehevöitymistä.
Kansanedustaja Peltola?
Kantaaottava ja karismaattinen. Tunnettu, tervehenkinen ja hyvämaineinen. Siis valmis paketti kansanedustajaehdokkaaksi?
– Tasaisesti saan heittoja, että lähde ihmeessä meidän puolueen matkaan. Mukana on ollut muutama vakavampikin ehdotus.
Tarkemmin hän ei mahdollista puoluekantaansa valota. Eikä ole muutenkaan ajatukselle lämmennyt. Kaikkea pitää hänen mukaansa miettiä, mutta ainakaan vielä ei ole vakavan harkinnan paikka.
– Tasaisesti saan heittoja, että lähde meidän puolueen matkaan.
Peltola väittää olevansa laiska ja leväperäinen ihminen. Sitä on hieman hankala uskoa.
– No, sanotaan että olen joissain asioissa saamaton. Säntillisempi pitäisi noissa kuvioissa olla.
– Kyselin jo viime syksynä Twitterissä ajatusmaailmaani sopivaa äänestettävää ja sain kolme eri kutsua tulla tutustumaan puolueiden toimintaan ja niiden ohjelmiin.
Vaalit lähestyy. Minua kiinnostaa luonnon hyvinvointi, eritoten kalat sekä maapallon pelastuminen tuholta, turvallinen liikenne, polkupyöräilyn edistäminen, yleinen hyvinvointi ja kaikki tämä järkevästi ilman kiihkoa. Kenen vaalikampanjaa alan seurata?
— Mikko Peltola (@PeltolanMikko) October 18, 2018
Politiikka ja osallisuus siis kyllä kiinnostavat Peltsiä. Hän kokee kuitenkin, että telkkarista ja radiosta tuttuna hänellä on nytkin kanavia ja mahdollisuuksia vaikuttaa.
Arkadianmäkeä ja jokapäiväistä kravatinsitomista enemmän houkuttaa tällä hetkellä Ylen Pasilan luontotoimitus gore-texeineen.
Ilmoja pitelee
Luonnon puolestapuhuja kantaa tietenkin huolta myös ilmastonmuutoksesta. Reissatessaan Peltsi näkee sen aikaansaannoksia kaikkialla. Sään ääri-ilmiöiltä ei ole voinut välttyä Suomessakaan.
– Viime kesä oli tosi outo helteineen ja sateettomine jaksoineen. Toisaalta ihan kivoja ilmoja piteli, mutta kyllä moinen kielii siitä, että jotain on pielessä.
Peltsi on miettinyt, mitä yksilön on mahdollista tehdä maapallon hyväksi. Hän on tullut tulokseen, että asiassa on kaksi tasoa: maailman mittakaava sekä se, että jokaisen pitää tutkailla omia kulutustottumuksiaan. Itse hän kertoo kierrättävänsä sekä vähentäneensä lihansyöntiä ja muuta kulutusta.
– Kaikista ärsyttävintä on, kun kirkkain silmin väitetään, että ei minun tai meidän kannata tehdä mitään, koska ei Kiina tai Intiakaan tee, Peltsi lataa.
Hän jatkaa vielä, että Suomella on länsimaana varaa olla näyttävässä roolissa ilmastonmuutoksen torjumisessa. Ja että älyttömälle muovinkulutukselle on tultava stoppi.
Peltolan perheestä löytyy auto, mutta se ei aiheuta huonoa omaatuntoa. Eikä myöskään se, että lapsille tulee laitettua jauhelihakastiketta.
– On välillä hauskaa tehdä sapuskaa uusista vegejutuista.
– On silti välillä hauskaa tehdä sapuskaa kaikenlaisista uusista vegejutuista. Niitä on tosi mielenkiintoista testailla. Ja kun liikkumista rakastan, on pelkästään hauskaa pyöräillä tai juosta töihin. Eivät nämä tunnu miltään velvollisuuksilta.
Peltsi teroittaa, että kukin osallistukoon ilmastotalkoisiin niissä puitteissa kuin omiin kuvioihin sopii. Järjenkäyttö on sallittua. Ettei joka kerran Peltsin puhuessa pyöräilyn puolesta tarvitsisi betoniraudoittajan Paimiosta tai Parikkalasta soittaa ja vängätä, että toimittaja on hyvä vaan, ja tulee hinaamaan hänen betonimyllyään sillä fillarilla.
”Osaan olla välillä tosi rasittava”
Viime vuonna Peltsi valittiin positiivisimmaksi suomalaiseksi. Hän kertoo olevansa ihminen, jota ei moni asia ota päähän.
Toisinaan Peltolalle tulee kuitenkin tarve päästä haastamaan itseään myös omissa oloissaan.
– Osaan olla välillä tosi rasittava. Perhe on vain iloinen, kun lähden muutamaksi päiväksi maastopyöräilemään tai kalastamaan. Eikä muuten tee kenestäkään huonoa vanhempaa tai puolisoa, jos on joskus pari päivää erossa.
Peltolan perhe reissaa myös yhdessä. Jos lomat eivät vaimon kanssa osu yksiin, pakkaa Peltola retkeilyvarusteet sekä kahdeksanvuotiaan tyttärensä ja kuusivuotiaan poikansa autoon. He huristavat pohjoiseen telttailemaan ja kalastamaan.
– On hienoa katsoa kun tytär väsyttää lohta joella ja poika seuraa vieressä, hän sanoo ja hymyilee.
– On hienoa katsoa kun tytär väsyttää lohta joella ja poika seuraa vieressä.
Metsä rauhoittaa ja poistaa stressiä, olipa rauhan lähde lähellä tai kaukana, Lapissa tai Helsingissä.
– Liikkuminen on – jollei nyt aivan pakkomielle – niin lähellä sitä. Pakottava intohimo ainakin, ja rakas sellainen.
Mikko Peltola suuntaa maastopyörällään vielä kerran takaisin polun alkuun. Menee vain hetki, kun hän jälleen pyyhältää vauhdilla kuvaajan ohi hankalassa maastossa.
Klik! Täydellinen kuva on syntynyt.