Nepalin terveydenhoitojärjestelmä lepää vapaaehtoisten terveydenhoitajien varassa. JHL tekee paikallisten liittojen kanssa yhteistyötä, jonka ansiosta ammattiryhmän olot paranevat pikkuhiljaa.
Terveysasema löytyy kurvin takaa rinteestä loputtoman tuntuisen taksimatkan päätteeksi. Dakshinkalin kunnassa sijaitseva tienoo on syrjäinen, noin 15 kilometriä lounaaseen Nepalin pääkaupungista Kathmandusta.
Kabita Kandel, 40, on yksi aseman viidestätoista yhteisöterveydenhoitajasta.
– Asun niin lähellä, että minut hälytetään aina ensimmäisenä paikalle. Vaikka keskellä yötä hätätilanteessa, Kandel kertoo.
Paikalla odottavat helteisenä syysaamuna melkein kaikki aseman yhteisöterveydenhoitajat eli terveyssisaret. Nepalin perusterveydenhuolto perustuu vahvasti noin 52 000 vapaaehtoisen naisen työpanokseen. He toimivat linkkinä virallisen terveydenhuollon ja kansalaisten välillä erityisesti syrjäseuduilla, joissa sairaalaverkosto ja lääkäriasemat ovat harvassa.
Heitä kutsutaan myös terveysvapaaehtoisiksi, sillä he tekevät työnsä lähes korvauksetta. Ammattiliitto JHL:n edustajana olen tullut tapaamaan heitä, sillä JHL tukee nepalilaisia ammattiliittoja muun muassa kapasiteetin vahvistamisessa ja neuvottelutaitojen kouluttamisessa.
Tavoitteena on, että vapaaehtoiset tunnustetaan virallisesti työntekijöiksi, joille kuuluu ihmisarvoinen palkka, reilut työehdot ja riittävä koulutus.
Lue lisää: Kahvinviljelijä Hope Muriuki taistelee suomalaisten aamukahvien puolesta
Valtion silmissä vapaaehtoisia
Terveysaseman pihassa hoitajat tarjoavat höyryävää maitoteetä. Rakennus on vaatimaton: kaksi huonetta ja pieni katettu terassi sekä nurkan takana perinteinen nepalilainen vessa.
Toisessa huoneessa otetaan vastaan potilaita ja pöydällä näkyy ensiapulääkkeitä, kuten parasetamolia ja nesteytysjuomajauhetta. Täällä jaetaan myös kansallisen rokotusohjelman mukaisia rokotteita lapsille sekä vastaanotetaan paikallisia ensiapuun.
Kabita Kandel kertoo, että hänen ja toisen yhteisöterveydenhoitajan vastuulla on yhteensä 80 kotitaloutta.
– Joskus joudumme kiipeämään rinteitä ylös ja alas tuntikausia päästäksemme ihmisten koteihin jakamaan esimerkiksi rokotuksia.
Yhteisöterveydenhoitajat pitävät kirjaa muun muassa kotitalouksien henkilömääristä, raskaana olevista naisista, lapsista ja heidän rokotuksistaan. Luvut raportoidaan kuukausittain viranomaisille.
– Liiton ansiosta voin uskoa turvattuun tulevaisuuteen.
Yhteisöterveydenhoitaja Kabita Kandel
Vaikka yhteisöterveydenhoitajat ovat tärkeä osa Nepalin terveydenhuoltojärjestelmää, heitä ei tunnisteta virallisiksi työntekijöiksi. Valtion silmissä he ovat vapaaehtoisia eivätkä siksi saa säännöllistä palkkaa tai eläkettä.
Kandel kertoo, että hänen palkkansa ei riitä elättämään perhettä, vaan se jää puolison ja muun perheen vastuulle. Silti hänen perheensä kannustaa häntä jatkamaan yhteisöterveydenhoitajana.
– Päättäjät kehuskelevat usein juhlapuheissa, kuinka lapsikuolleisuus on vähentynyt ansiostamme, mutta silti tämä arvostus ei näy palkassamme, hän huokaa.
Vuosittain naiset saavat 10 000 rupiaa (noin 68 euroa) työasun hankintaa varten. Tämä on terveysalan vapaaehtoisten omien ammattiliittojen Nevan ja Hevonin ansiota.
Sininen työasu, saree, on naisille suuri ylpeydenaihe. Naiset kertovat yhteisesti nyökytellen, että se vahvistaa heidän ammatti-identiteettiään ja antaa ammattimaisen vaikutelman.
– Lapset ja aikuiset tunnistavat meidät asuistamme ja kysyvät ne nähdessään, että onko tulossa rokotteita tai vitamiineja, Kabita Kandel nauraa.
Ammattiliitot neuvottelevat korvauksista
Työasu ei ole kummoinen korvaus raskaasta työstä. Liitot ovat neuvotelleet joissakin kunnissa naisille muun muassa kulukorvauksia ja erillisiä lomarahoja, jossain jopa sosiaaliturvan ja pienen eläkkeen.
Kandel puhuu jäsenyyden hyödyistä työpaikalla aktiivisesti ja kannustaa muitakin liittymään liittoon. Hän on Hevonin jäsen.
– Liittojen ansiosta äänemme on voimistunut ja olemme saaneet aikaan parannuksia. Vaikka meillä on yhä haasteita, liiton ansiosta voin uskoa turvattuun tulevaisuuteen.
Mina Thapa, 58, on työskennellyt yhteisöterveydenhoitajana Tarkeshworin kunnassa 35 vuotta. Thapa kertoo nähneensä pitkän uransa aikana, kuinka moni asia on kehittynyt parempaan suuntaan liittojen ansiosta. Hän kuuluu Nevaan.
Ammattiliitto Hevon luovutti vastikään Nepalin terveysministerille 22 kohdan listan, jossa vaaditaan muun muassa säännöllistä koulutusta, sosiaaliturvaa, korkeampia korvauksia ja maksuttomia kuukautissuojia.
– On tärkeää, että vapaaehtoiset tunnustetaan virallisiksi työntekijöiksi ja he saavat samat edut kuin muutkin julkisen sektorin työntekijät, Hevonin puheenjohtaja Basanti Maharjan sanoo Motiiville.
Katso alla olevasta Instagram-videosta jutun kirjoittajan, JHL:n kansainvälisten asioiden asiantuntija Susanna Haapalaisen terveiset Nepalista. Juttu jatkuu jäljempänä.
Työntekijät naisia, päättäjät miehiä
Yhteisöterveydenhoitajien asia on tasa-arvokysymys, painottaa Nevan puheenjohtaja Gita Devi Thing Poudel.
– Työntekijät ovat naisia, mutta melkein kaikki päättäjät ovat miehiä.
– Minulle on tärkeää, että saan auttaa yhteisöni naisia.
Yhteisöterveydenhoitaja Mina Thapa
Perinteisessä nepalilaisessa yhteiskuntakäsityksessä naisten tehtävä on huolehtia lastenhoidosta, siivoamisesta ja ruoanlaitosta. Monelle yhteisöterveydenhoitajalle työ on tärkeä tapa luoda sosiaalisia suhteita ja päästä pois kotitöiden ääreltä.
– Minulle on tärkeää, että saan tehdä töitä yhdessä muiden naisten kanssa ja auttaa yhteisöni naisia, Mina Thapa kertoo.
Ihmiset luottavat yhteisöterveydenhoitajiin
Dakshinkalin terveysaseman terassilla teekupit on juotu tyhjiksi ja yhteisöterveydenhoitajat valmistautuvat päivän töihinsä. Ohjelmassa on tapaamisia paikallisten kanssa ja keskustelua muun muassa perhesuunnittelusta.
Naiset kertovat, että vielä joitain vuosia sitten perhesuunnittelu, ehkäisy ja abortti olivat tabuja. Raskaudenkeskeytyksiä tehtiin salaa juomalla hunajan ja lasimurskan sekoitusta. Taikausko ja väärä tieto olivat yleisiä.
Nyt tilanne on toinen. Yhteisöterveydenhoitajat ovat tehneet valtavasti töitä tietoisuuden lisäämisessä sekä yleisessä terveyden edistämisessä. Ihmiset luottavat heihin ja arvostavat heidän työtään.
– Ammattiryhmällämme on paljon haasteita, mutta tämä on minulle kutsumusammatti, sanoo Kandel.
Susanna Haapalainen on JHL:n kansainvälisten asioiden asiantuntija.