Kesäkuun alussa astuu voimaan työsopimuslain muutos, jossa lakiin otetaan uusi määritelmä, vaihtelevaa työaikaa koskeva ehto. Lakimuutos vahvistaa hieman niin sanotulla nollatuntisopimuksella työskentelevän asemaa, mutta JHL olisi kaivannut vahvempia säädöksiä nollatuntisopimusten käytön kaitsemiseksi. Nollatuntisopimuslaisten etuja turvataankin nyt myös työehtosopimusten avulla.
Työaikalain muutosten jälkeen työnantaja voi käyttää vaihtelevaa työaikaa – kansankielessä nollatuntisopimusta – vain, jos työsopimuksella katettava työvoimatarve ei ole kiinteä. Uudistuksen ansiosta työnantaja ei voi myöskään sopia vähimmäistyöaikaa pienemmäksi kuin, mitä todellinen tarve on.
Nollatuntisopimukset ovat olleet osa suomalaista työelämää jo pitkään, vaikkei suomalainen työlainsäädäntö ole kyseistä termiä tuntenutkaan. Useimmiten nollatuntisopimuksista on puhuttu silloin, kun viikoittaiseksi työajaksi on sovittu 0–40 tuntia.
Uudessa lainsäädännössä ei edelleenkään käytetä nollatuntisopimus-termiä, vaan lakitekstissä puhutaan vaihtelevasta työajasta. Onko kyse samasta asiasta?
– Vaihtelevalla työajalla tarkoitetaan järjestelyä, jossa työntekijän työaika vaihtelee työsopimuksen mukaisen 0-tunnin tai vähimmäis- ja enimmäismäärän välillä. Vaihtelevaa työaikaa on myös keikkatyö, jossa työntekijä tulee töihin erikseen kutsuttaessa. Kyse on pitkälti saman asian kielellisesti kauniimmasta muodosta, JHL:n sopimustoimitsija Erika Mattsson toteaa.
JHL:n sopimustoimitsija Erika Mattsson.
Oikeus sairaus- ja irtisanomisajan palkkaan
Miten nollatuntisopimuslaisen asema sitten kesäkuun alussa paranee?
Erityisesti uusi lainsäädäntö kohentaa vaihtelevaa työaikaa tekevän oikeutta sairaus- tai irtisanomisajan palkkaan.
– Sairausajan palkan maksuvelvollisuutta täsmennetään. Sairausajan palkka pitää maksaa silloin, kun työkyvyttömyysaikaan kohdistuva työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon tai muutoin voidaan pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut töissä, Mattsson kertoo.
Lisäksi lainsäädännöllä halutaan turvata oikeus irtisanomisajan palkkaan.
– Tällä yritetään puuttua tilanteeseen, jossa työnantaja ei irtisanomisaikana tarjoa nollatuntisopimuslaiselle työvuoroja välttääkseen irtisanomisajan palkan maksamisen.
Jos siis työnantaja tarjoaa irtisanomisaikana töitä vähemmän kuin mitä työvuoroa edeltäneen 12 viikon keskiarvo on ollut, on työnantajan korvattava alituksesta aiheutuva ansionmenetys.
Mattssonin mukaan parannusta on myös se, että jatkossa työvuoroluetteloa laadittaessa työntekijä voi ilmoittaa määräaikaan mennessä, minkä verran hän voi tehdä sovittua vähimmäistyöaikaa enemmän töitä. Määräaika ei saa olla aikaisemmin kuin viikkoa ennen työvuoroluettelon laatimista.
– Tämän avulla nollatuntisopimuslaisen työ- ja vapaa-ajan yhteensovittaminen helpottuu, samoin mahdollisuus tehdä tarvittaessa muutakin työtä, Mattsson toteaa.
Jatkossa työnantaja ei voi myöskään vaatia työntekijältä lisätyösuostumusta määrittelemättömäksi ajanjaksoksi, vaan suostumus tarvitaan lähtökohtaisesti jokaista kertaa varten erikseen.
Työehtosopimuksiin lakia parempia ehtoja
Onko nollatyösopimuksia koskeva lainsäädäntö nyt sellainen, kuin JHL toivoi?
– Lisätyösuostumuksen antaminen kutakin kertaa varten erikseen vastaa JHL:n tavoitteita. Meidän mielestämme lisätyösuostumuksen antamissäädösten olisi kuitenkin tullut koskea myös kiinteän työaikaehdon perusteella työskenteleviä osa-aikaisia, Erika Mattsson korostaa.
Kaiken kaikkiaan JHL toivoi lainsäädäntöön vieläkin vahvempia keinoja nollatuntisopimuslaisten aseman turvaamiseksi. JHL:n ja SAK:n mielestä lakiin olisi tullut kirjata osa-aikatyötä koskevan työajan vakiintumisen periaate sekä työnantajalle velvollisuus seurata periaatteen toteutumista. Lisäksi työnantaja olisi tullut velvoittaa muuttamaan työsuhteen ehtoja tarvittaessa vastaamaan vakiintunutta työaikaa.
– Nollatuntisopimuksilla työskenteleminen painottuu nuoriin ikäluokkiin, alle kolmekymppisiin. Nuoret olisivat tarvinneet ja ansainneet tehokkaampia oikeuksia työelämäpolkunsa alkutaipaleelle.
– Nollatuntisopimuksilla työskenteleminen painottuu nuoriin ikäluokkiin, alle kolmekymppisiin. Nuoret olisivat tarvinneet ja ansainneet tehokkaampia oikeuksia työelämäpolkunsa alkutaipaleelle.
Mattsson arvelee, että JHL:läisistä aloista eniten vaihtelevaa työaikaa sisältäviä työsopimuksia on yksityisellä sosiaalipalvelualalla.
– Hiljattain päättyneissä työehtosopimusneuvotteluissa onnistuimme neuvottelemaan yksityisen sosiaalipalvelualan tessiin lakiuudistusta parempia ehtoja. Lisäksi saimme useisiin muihinkin yksityisen sopimusalan työehtosopimuksiin erilaisia vaihtelevaan työaikaan liittyviä kirjauksia. Näin ollen jatkamme työtä nollatuntisopimuslaisten aseman parantamiseksi työehtosopimusten avulla.