Mitä tuli pojasta, jonka lapsuuden haaveammatti oli joko kokki tai supermies? Tuli räppäri, artisti, taiteilija, muusikko, kääntäjä, runonlausuja, kirjailija, toimittaja, isä. Itsensä työllistäjä ja silpputyöläinen myös. Paleface keksii haastattelun aikana vielä yhden oivan itseään kuvaavan termin: pätkätyöväenlaulaja.
Siirrytään aluksi Lauttasaaren rantaan keräämään kiviä. Paikkaan ja aikaan, jossa Karri Miettinen aka Paleface ei ajattele työtä. Touhutessaan lastensa kanssa, hän haluaa olla sataprosenttisesti läsnä. Se on täydellistä vastapainoa hengästyttävälle työtahdille ja tuotteliaisuudelle.
Vai mitä sanotte tähän? Mies luettelee tulevia, tämän hetkisiä ja menneitä projekteja. On keikkaa, kirjaa, musikaalia, oopperaa, elokuvaa ja ties mitä lyhyen ajan sisällä. Miten yksi ihminen ehtii ja jaksaa tämän kaiken?
– Olen joutunut opettelemalla opettelemaan työn ja vapaa-ajan tasapainottelua. Toisaalta lapsen kakkapyllyä pestessä pystyy helposti unohtamaan työjutut.
Aikanaan alalle heittäytyessään hän kertoo kuvitelleensa, että tuotteliaisuus tarkoittaa asioiden tekemistä koko ajan, kellon ympäri. Ajansäännöstelyn tärkeys on selvinnyt vuosien varrella. Myös rooli isänä vaatii itsensä tarkkailua; miten on läsnä ja millä tavalla lapsia kohtelee.
Kaikessa tässä on isona apuna ollut päätös hankkia työhuone ja olla tekemättä töitä kotona.
– Työtahtiinkin tällä on ollut huikea vaikutus. Kun on töiden aika, niin silloin niitä tehdään. Toimin tehokkaimmin, kun voin keskittyä tekemään useampaa duunia yhtä aikaa.
Ja kotona sitten suljet työasiat tuosta vaan pois mielestä?
– Joo, ei se paljoa vaadi. On pelkästään helpottavaa, kun joku huutaa korvan juuressa: Pappaaaa!
Vakavasti otettava optimisti
Paleface kasvoi kulttuuria, kielitaitoa ja monimuotoisuutta arvostavassa perheessä.
Rap ja hip hop alkoi kiinnostaa bänditouhujen ohessa jo ala-asteiässä.
– Se oli tuolloin undergroundia ja marginaalikulttuuria. Me ei tehty sitä musaa että saataisiin rahaa, tai päästäisiin lehden kanteen. Se oli vaan yksinkertaisesti kivaa. Oltiin uudisraivaajia, ei ollut mitään hajua, että siitä voisi tulla ammatti. Suunnittelin ihan muuta uraa, kun menin yliopistoon lukemaan englantia.
Maailma muuttui ympärillä ja yhtäkkiä musiikki vei miestä. Rakkaasta harrastuksesta ja intohimosta tuli työ. Sillä tiellä ollaan.
Uraan on vuosien saatossa kasvanut mitä erilaisimpia rönsyjä. Kaikki on kuitenkin liittynyt musiikkiin sekä tekstin tuottamiseen. Plakkarista löytyy aiemmin lueteltujen projektien lisäksi niin toimittajan työtä, omia kirjallisia teoksia, kirjojen ja elokuvien käännöksiä, radio- ja tv-työtä. Runonlausujanakin mies on palkittu ja työväenlaulut ovat lähellä sydäntä. Hän kutsuukin itseään silpputyöläiseksi. Mieleen pulpahtaa vielä aivan uusi nimike: pätkätyöväenlaulaja. Sitä hän on myös.
Kysymyksen tekisikö hän tänä päivänä samat valinnat kuin 15-vuotiaana, Paleface kuittaa turhana spekulaationa.
–Ajatus on ihan tyhmä. En osaa funtsia noin. Ei ole tapani ajatella, että olisi pitänyt tehdä jotain toisin. Katson eteenpäin ja uskon, että olen osieni ja kokemusteni summa. Kaikki on johtanut juuri tähän missä nyt olen.
Hän kertoo pyrkivänsä ajattelemaan optimisesti ja uskoo, että lapset ovat siinä olleet hyvinä valmentajia.
– Koska mielelläni puutun epäkohtiin, niin mielikuva minusta artistina on aika tosikkomainen. Mutta ei optimismi ja asioihin vakavasti suhtautuminen sulje toisiaan pois. Sitä paitsi samalla artistikuvastani on muotoutunut melkoinen älykkö, Paleface nauraa.
Epäkohtia oli ennenkin
Olkoonkin, että Paleface ei muuttaisi omia nuoruutensa polkuja, niin löytyykö yleisesti jotain, mitä hän haluaisi noilta ajoilta siirtää tähän päivään.
Vastaus on monitulkintainen. Kyllä ja ei. Mies vastustaa lähtökohtaisesti ajatusta siitä, että ennen oli kaikki paremmin. Joitain kuitenkin tulee mieleen.
– Suhteellisen pienet tuloerot ja toimivan työväenliikkeen palauttaisin. Ei ollut myöskään tämmöistä eriarvoistumiskehitystä. Olihan tämä maa sellainen herttainen lintukoto monessa mielessä.
– Olen aina halunnut muodostaa omat käsitykseni asioista. Ja ymmärtää.
Silti, Suomi oli samalla melkoinen tuppukylä.
– Uskon, että syntymäni aikaan nuoruuttaan eläneille, tämä oli vielä melkoisen ”kekkoslovakialainen” ja ahdistavakin maa asua, ennen kuin alettiin pikkuhiljaa kansainvälistyä.
Monet asiat ovat noista päivistä kehittyneet parempaan suuntaan. Nuorille on enemmän mahdollisuuksia kuin ennen. Ovet ovat auki maailmaan, eikä samanlaisia yhteiskunnan asettamia painolasteja ole kuin vielä joitain vuosikymmeniä sitten.
Usein ja mielellään puhutaan epäkohdista, muuta Paleface haluaa nostaa esiin myös asioita, jotka ovat kaikesta huolimatta Suomessa hyvissä kantimissa. Paljon maailmaa kiertäneenä niitä bongaa erityisesti aina reissusta kotiin palattua.
– Vaikka monesti vuodatan maamme demokratiaongelmista, niin onhan meillä kuitenkin vaikkapa ihan toimiva kansanedustuslaitos, suhteellisen korruptoitumattomat virkamiehet ja lehdistönvapaus.
Uusina kiinnostavina oivalluksina Paleface mainitsee muun muassa somen mahdollistaman uusyhteisöllisyyden ja joukkorahoitusmallit. Hyvää hän näkee myös yritysten yhteiskuntavastuun ja vaikutusinvestointien kehittämisessä.
Herätys maailma!
Paleface on pohtinut taiteessaan yhteiskunnan näkymätöntä luonnetta. Hän kuvailee yhteiskuntaa abstraktina asiana, joka osittain näyttäytyy meille hyvinkin kouriintuntuvana.
– Yhteiskunta koostuu lähtökohtaisesti teoriasta, sopimuksista ja suurista tarinoista. Kiinnostavaa on miettiä perusteellisesti mitä on se kitti, joka pitää sen koossa. Vai pysyykö se.
Tässä kohtaa ääneen pääsee maailmanparantaja-Paleface.
– Maapallon kapasiteetti, raaka-aineet ja luonnonvarat ovat rajallisia. Silti me eletään osana jatkuvaan kasvuun tähtäävää järjestelmää. Siinä, jos missä, on kovan luokan ristiriita.
Häntä ihmetyttää miten iso osa ihmisistä voi olla välinpitämättömiä tällaisena murrosaikana, kun hyvinvointivaltiota halutaan murentaa. Pyyhkeitä menee passiivisille oman edun tavoittelijoille, muita väheksyville ihmisille, joille ei vielä ole selvää se, että elämme globaalissa maailmassa.
– Miten yhteiskunta edes voi toimia, kun kohta meillä on pari miljoonaa sellaista jäsentä, jotka jättävät äänestämättä, eivätkä koe että heillä on mitään velvoitteita yhteiskuntaa kohtaan?
Ideologian perään Paleface haikailee. Hänen mielestään ajatus siitä, että pienipalkkaiset duunarit äänestävät kokoomusta on absurdi. Hän haastaakin työväenliikettä ja poliittista vasemmistoa ravistelemaan ihmisiä painokkaammin miettimään nykytilannetta, ja mihin se voi johtaa.
Liittojen tultava tähän päivään
– Olenko hyvän ihmisen perikuva? Emmä tiedä onko hyviä ihmisiä edes olemassa.
Paleface tiedetään kantaaottavana, osin kärkkäänä ja provosoivana riimittelijänä ja mielipiteiden julkituojana.
Onkin kiinnostavaa kuulla mitä hän miettii ay-liikkeen tilanteesta. Arvostus liittojen toimintaa kohtaan – sekä jäsenmäärät – laskevat, samalla kun kritiikkiä satelee liittojen uudistumiskyvyttömyydestä ja vanhoihin toimintatapoihin jämähtämisestä.
Paleface pitää suuntaa huolestuttavana. Ay-liike ei saa häneltä pelkkää päänsilitystä.
– Eriarvoistuminen on kasvanut. Niin pitkään kun ammattiyhdistysliike on heikentynyt, yhteiskunta on ollut epäbalanssissa. Myös pelkkään taloudelliseen voittoon perustuva politiikka on vahvistanut asemiaan.
Hän toteaa lisäksi surullisen tosiasian, että kaikkein vauraimpien asiaa ajetaan muiden kustannuksella.
Hän lähtee kerimään ajatusrakennelmaa auki työkaluista, joita ei tänä päivänä voi ohittaa. Välineistä, jotka ovat olleet olemassa jo jonkin aikaa, mutta joita ei osata käyttää. Hän viittaa sosiaalisen median kanaviin.
– Totta kai myös yhteiskunnan voimasuhteet, työn tekemisen mallit, organisaatiorakenteet, ihan kaikki, ovat älyttömästi muuttuneet, mutta näkemyksiä ja tapoja pitää pystyä päivittämään. Ei voi vaan jämähtää menneeseen, Paleface murahtaa.
Hän jatkaa, että niin ay-liikkeessä kuin monissa puolueissakaan ei vielä ole tajuttu, että some ei ole sen kummempi asia kuin muinoin vasara ja naula, joilla iskettiin juliste oikeaan paikkaan. Toisaalta pelkkä julisteen kiinnittäminen, tai somessa pikaisesti näyttäytyminen, ei riitä.
– Se on vasta alkusysäys, duunia pitää tehdä koko ajan siinä, että opetellaan parhaat tavat olla läsnä ja näkyvillä. Ei se muuten toimi. Ihmiset tavoittaa nykyään sosiaalisesta mediasta, se nyt vaan on fakta.
Paleface korostaa, että luonnollisesti myös liitoista lähtevän viestin kiinnostavuudella on iso merkitys, ja sillä miten oivaltavaa se ja ylipäätään liittojen ilme tänä päivänä on.
Nähtyään vilauksen uudistuneesta Motiivi-lehdestä, hän pitää sitä askeleena oikeaan suuntaan. Toivotaan!