Palomies & jaksaminen:
”Tämän pojan eläkeikä on
68 vuotta ja rapiat!”

Palomiesten pitää läpäistä vuosittain vaativat kuntotestit, jotta he voivat toimia ammatissaan. Hämeenlinnalainen palomies Janne Sipola selvittää testit leikiten, mutta jo nelikymppisenä hän kuitenkin pohtii tulevaisuuttaan. Mitä sitten, jos kunto ei riitäkään savusukellukseen ja muihin vaativiin pelastustehtäviin?

Tavallisissa toimistohommissa ei yleensä tarvitse miettiä saati pelätä, riittääkö fyysinen kunto lakisääteiseen eläkeikään asti.

– Palomiehillä se hiipii mieleen jo kolmevitosena, viimeistään nelikymppisenä, sanoo Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella työskentelevä palomies Janne Sipola.

Syynä on vuonna 1989 toteutettu eläkeuudistus, jossa luovuttiin ammatillisista eläkei’istä. Sitä ennen palomiehet pääsivät eläkkeelle 55-vuotiaina, usein täysin palvelleina.

Nykyään palomiesten eläkeikä on sama kuin muilla palkansaajilla, 65 vuotta.

Aiemmin palomiehet pääsivät vanhuuseläkkeelle 55-vuotiaina, usein täysin palvelleina.

– Ei riitä, ei riitä! Minun ikäluokallani se on lähellä seitsemääkymppiä, sanoo Sipola.

Näin se menee: Vanhuuseläkkeen alaikäraja nousi viime vuoden alussa 63 vuodesta 65:een niin, että eläkeikään tulee kolme kuukautta lisää vuodessa. Vuonna 1955 syntyneiden vanhuuseläkeikä on 63 vuotta 3 kuukautta ja 1962 syntyneiden täydet 65 vuotta.

Vuoden 2025 jälkeen eläkeikä nousee sitä mukaa, kun väestön keskimääräinen eliniänodote kasvaa. Vuonna 1978 syntyneen Sipolan tavoite-eläkeiäksi työeläkelaskuri naksuttaa huimat 68 vuotta ja 10 kuukautta. Tuolloin eletään elokuuta 2045.

– Pitäisi jaksaa heilua näissä vehkeissä vielä 27 vuotta. Palomies on kova jätkä, muttei sentään noin kova, hän sanoo.

Moni palomies opiskelee

Janne Sipola huoltaa hydraulista levitintä
Palomies Janne Sipolassa on hiukan mekaanikon vikaa. Kuvassa hän tarkastaa ja huoltaa hydraulista levitintä. Sille on käyttöä etenkin liikenneonnettomuuksisissa, kun ihminen on saatava hoitoon rutistuneesta autosta.

Ensi marraskuussa 40 vuotta täyttävä Janne Sipola punnitsee kylmän viileästi vaihtoehtoja tulevaisuutensa varalle.

– Yleensä paikat prakaavat viimeistään 55-vuotiaana, minkä jälkeen pitäisi löytää kevyempää työtä lähes 15 vuodeksi. Tykkään palo- ja pelastusalasta, joten olisi harmi vaihtaa. Yksi vaihtoehto on pyrkiä hyvissä ajoin jatkokoulutukseen, ensin paloesimieheksi ja sitten palomestariksi.

Nykyään Sipolan työajasta kuluu noin kaksi kolmannesta palomiehenä ja loput ensihoitotehtävissä ambulanssissa.

– Pelastajan koulutukseen sisältyy perustason ensihoito, mutta en ole ensihoitaja enkä rekisteröity terveydenhuollon ammattilainen. Muu kuin ensihoito ei oikein nappaa, ja siksi sairaanhoitajaopinnot eivät ole ainakaan tämän hetken top kympissä.

Omaa tulevaisuuttaan pähkäilevät Sipolan mukaan muutkin samaa ikää olevat kollegat.

– Aiemmin monet palomiehet tekivät vapaapäivinä toista työtä, mutta nykyään enää aika harva. Sen sijaan monet opiskelevat tai suunnittelevat opintoja, sillä kukaan ei halua jäädä tyhjän päälle, jos ei enää kykene palomiehen töihin tai läpäise vuotuisia kuntotestejä.

Työtä 24 tuntia putkeen

Kanta-Hämeen pelastuslaitos on yksi Suomen 22 alueellisesta pelastuslaitoksesta. Se työllistää noin 200 henkilöä, joista 70 Hämeenlinnan paloasemalla. Viitisenkymmentä heistä on palomiehiä ja näiden esimiehiä, loput ensihoitajia.

Paloasemia on Hämeenlinnan lisäksi neljä, Riihimäellä, Forssassa ja Janakkalassa.

Noin kolmannes Janne Sipolan työajasta työajasta kuluu ambulanssissa ensihoitajan työparina.

Kanta-Hämeessä painetaan pitkää päivää: Palomiesten ja ensihoitajien työvuoro kestää 24 tuntia putkeen.

– Minusta tämä on hyvä malli, 24 tuntia töitä ja kolme vuorokautta vapaata. Silloin on riittävästi aikaa vetää lonkkaa ja palautua seuraavaan työvuoroon, Sipola miettii.

Työvuoro alkaa ja päättyy aamukahdeksalta. Työt aloitetaan kokoontumalla Hämeenlinnan paloaseman kalustohalliin, aamuapelliin, jolloin esimies tarkistaa ja tasaa koko pelastuslaitoksen henkilöstövahvuuden.

Janne Sipola ambulanssissa
Janne Sipola on keskimäärin joka kolmas työviikko ensihoitajan työparina ambulanssissa.

Sipola näkee jo hyvissä ajoin työvuorolistasta, milloin hän on ambulanssissa ja milloin palomiehenä.

– Nyrkkisääntönä on, että ambulanssiin menee ensihoitaja ja paloautoon palomies. Jos huomataan, että Forssan paloasemalla päivystävästä ambulanssista puuttuu hoitaja, yksi meistä lähtee paikkaamaan, hän kertoo.

Palomiehenä aamupäivän töihin kuuluu tarkistaa sammutuskaluston ja muiden laitteiden kunto ja varmistaa, että paineilmalaitteiden säiliöt ovat täynnä.

– On helpompi hengittää, kun laitteessa on ilmaa, Sipola esittelee pulloa ja siihen letkuin kiinnitettyä maskia, omaa henkivakuutustaan.

Koska Sipolassa on myös mekaanikon vikaa, hän huoltaa ja korjaa mielellään paloaseman rikkinäiset akkuporakoneet, hydrauliset levittimet ja muut kalustoon kuuluvat työkalut.

Nostolavalla yläilmoihin

Jos hälytyksiä ei tule, jatkuu päivä erilaisissa ammattitaitoa ylläpitävissä harjoituksissa. Tänään osa miehistöstä on käynyt heti aamusta harjoittelemassa vesipelastusta jäisellä Aulangonjärvellä ja kuivattelee nyt märkäpukuja kalustohallissa. Toisilla on yhteistoimintaharjoitus ensihoidon kanssa.

sammutushaalarit siistissä mytyssä
Kiirelähtöjä varten sammautushaalarit odottavat siistissä mytyssä auton vieressä. Saappaat on tungettu valmiiksi haalarin lahkeisiin.

Hälytyssireenin soidessa harjoitukset keskeytyvät ja lounaskin jää lautaselle, sillä palomiehillä on tasan 60 sekuntia aikaa rynnätä autoille ja kurvata ulos tallista. Kypärät, paineilmalaitteet ja muut helposti puettavat varusteet odottavat käyttövalmiina autossa ja sammutushaalarit siistinä myttynä auton vieressä.

– Saappaat on tungettu valmiiksi haalarin lahkeisiin. Ei muuta kuin hyppäät kenkiin, kiskaiset haalarit ylös ja takin päälle, Sipola näyttää mallia.

Kaikilla Kanta-Hämeen palomiehillä on savusukelluspätevyys. Sipolalla on ”pahvit” myös nostolava-auton kuljettamiseen, joten hän vastaa vuorollaan sen ajamisesta kohteeseen ja 44-metristen tikkaiden ohjaamisesta nostokorista käsin yläilmoihin.

– Nostolava on tarpeellinen etenkin rakennuspaloissa. Vesitykki mukaan, jotta sillä  voi ruiskuttaa vettä liekkeihein yläsuunnasta. Nostolavaa tarvitaan myös silloin, kun mennään kiinnittämään myrskyn irrottama kattopelti, hän kertoo.

Pillit soiden mutta hallitusti

janne Sipola sammtushaalareissa
Valmiina lähtöön!

Pienenä poikana Janne Sipola haaveili kokin ammatista, mutta lukiossa suunnitelmat muuttuivat.

– Palo- ja pelastusalan monipuolisuus rupesi kiinnostamaan. Muutenkin tajusin, ettei minusta ole tuijottamaan tietokoneen ruutua, ja valitsin ammatin toisesta ääripäästä. Tosin tietotekniikka ui koko ajan myös paloautoon, navigaattori on välttämätön ja autoon asennetusta tietokoneesta saadaan lisätietoa kohteesta jo matkalla palopaikalle.

Vuosittain Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella oli viime vuonna yli 3 600 hälytystehtävää. Niistä rakennus- ja muita tulipaloja oli 280, liikenneonnettomuuksia 540 ja öljyvahinkoja noin 100. Ensivastetehtäviä kirjattiin 1 150, vahingontorjuntatehtäviä 225, erilaisia avunantotehtäviä 170 ja virka-apupyyntöjä 38.

– Kiireellisissä tapauksissa lähdetään pillit soiden, joskus riittää rauhallisempi tahti, mutta hosua ei pidä koskaan. Kohteessa homma hoidetaan hallitusti, kootaan sitten kamat nippuun ja palataan asemalle tai lähdetään seuraavalle keikalle.

Toisinaan palokunnan pitäisi kaataa pihapuu – ja hakata vielä klapitkin!

Useimmiten palomiehet saavat pulasta autetuilta kansalaisilta kiitokset vaivanpalkaksi, mutta toisinaan soitetaan tyytymättöminä perään.

– Kesämökin pihassa saattaa olla kaatumaisillaan oleva koivu, ja meidät hälytetään turvaamaan ulkohuussi. Jos tilanne on akuutti, eikä tule hälytystä toiseen kiireellisempään kohteeseen, kaadetaan toki puu, mutta polttopuita ei ruveta sahaamaan. Siihen hommaan voi tilata metsurin!