Ura pika-aiturina on vienyt Nooralotta Nezirin makeisiin voittoihin ja mielen mustimpiin syövereihin. Elämän rujo yllätyksellisyys paljastui hänelle jo lapsena, mutta koettelemukset ovat ohjanneet häntä omannäköiseen elämään.
Kesän 2020 piti olla aitajuoksija Nooralotta Nezirin tähänastisen uran paras. Kausi tyssäsi kuitenkin kuin seinään. Koronan vuoksi arvokisoja ei käydä ja esimerkiksi Tokion olympialaisia lykättiin vuodella. Se oli Nezirille kova kolaus.
– Purin pettymystä läheisiini ja taisin itkeä parit itkutkin. Avopuolisoni muistutti, että vuosi on lyhyt aika ja nyt on hyvä mahdollisuus treenata itsensä vielä parempaan kuntoon. Päätin jättää surkuttelun sikseen ja jatkaa töitä.
– Minulla on aina ollut hyvä itseluottamus ja tunne siitä, että minuun uskotaan.
Suomen suven ollessa kukkeimmillaan, Neziri on yleensä muissa maisemissa. Haastattelua tehtäessä hänen piti olla kotikaupunkinsa Jyväskylän sijaan kuuden viikon treenileirillä Teneriffalla. Kisakausi on normaalivuosina jo hyvässä vauhdissa kesäkuun alussa.
– Eniten kaipaan kilpaurheilulta sitä jännitystä ja tunnelmaa, joka syntyy ennen starttia. Yleisö toimii positiivisena ärsykkeenä ja auttaa minua keskittymään täysillä tulevaan suoritukseen.
Halliharjoituksia erityisluvalla
Jyväskylän kaupunki antoi Olympiakomitean tukemille urheilijoille erityisluvan harjoitella hallissa myös silloin, kun liikuntapaikat olivat koronaepidemian vuoksi suljettuina muilta. Järjestelystä kuului jonkin verran napinaa urheilun aktiiviharrastajilta.
– Urheilu on minulle työ ja elinkeino. Kaikki voivat treenata pihalla tai puistossa peruskuntoa, mutta jos ammattiurheilijat eivät pääse harjoittelemaan kunnolla, kestää kuukausia päästä aiemmalle tasolle.
Nezirin lähtörutiinit ovat tuttuja urheilua seuraaville. Ennen starttia hän liikehtii puolelta toiselle ja läpsäyttää reisiään. Katse käy radassa, sitten aitarivissä. Lähtölaukauksen kajahdettua hän lähtee yleensä liikkeelle
räjähtävällä voimalla.
Samaa päättäväisyyttä hänestä löytyy myös muilla elämänalueilla. Neziri oppi varhain, että unelmien saavuttamiseksi pitää antaa kaikkensa. Elämä on tässä ja nyt, sillä kaikki voi haihtua hetkessä taivaan tuuliin.
Kohtalokas kohtaaminen
Nezirin elämässä koronakevään koettelemukset jäävät kaikesta huolimatta höyhensarjaan. Elämä kolhaisi häntä rajusti jo helmikuussa 2000, kun hän oli perheensä kanssa lähdössä laivaristeilylle. Nezirit eivät koskaan päässeet Turun satamaan, sillä Mynämäellä heidän autonsa eteen loikkasi hirvi.
Kaikki kolme lasta ja heidän isänsä selvisivät kolarista pienin vaurioin. Nezirin äiti sai sen sijaan vauriot, jotka jättivät pysyvän aivovamman.
– Jouduin aikaisin pohtimaan elämän yllätyksellisyyttä. Lisäksi otin varhain vastuuta pikkusisaruksistani. Muistan esimerkiksi, että he kysyivät alakoulussa minulta lupaa jäädä kaverille yökylään. Emme myöskään riidelleet kovin usein.
Nooralotta Nezirin äiti on suomalainen ja isä Makedonian albaani. Ennen liikenneonnettomuutta Nezirin äiti työskenteli opettajana ja perhe vietti yhteisiä kesälomia isän synnyinseudulla.
– Olen oppinut isältä vanhempien kunnioittamisen ja yrittämisen tärkeyden. Isäni, minulle babi, tuli 18-vuotiaana Suomeen. Hän ei aluksi osannut suomea, muttei antanut sen lannistaa esimerkiksi työnhaussa.
Liikenneonnettomuuden jälkeen Nezirin perhe muutti Porin keskustasta taajamaan. Nezirin eno ehdotti Nooralotalle paikallisen urheiluseuran Kyläsaaren kajastuksen urheilukoulua. Ehkä yleisurheilun parista löytyisi harrastus ja kavereitakin.
– Liikkuminen oli minusta kivaa, ja kokeilin innostuneena eri lajeja. En miettinyt vielä siinä vaiheessa tuloksia, eikä lasten pidäkään.
Isovanhemmat olivat Nezirin lapsuudessa tärkeässä roolissa. Pappa kävi ostamassa hänelle piikkareita ja kuskasi urheilukisoihin.
– Lapsuuteni oli erilainen mutta onnellinen. Vaikka elämässäni on ollut paljon haasteita, minulla on aina ollut olo, että joku huolehtii minusta.
Täysillä tai ei mitään
Aluksi Nooralotta Neziriä kiinnostivat lähinnä hyppylajit. Silloinen valmentaja sai hänet kuitenkin kokeilemaan aitajuoksua 15-vuotiaana.
– Voitin heti nuorten SM-kisat pitkissä ja lyhyissä aidoissa. Vuonna 2011 aidoin 100 metrillä kultaa alle 20-vuotiaiden EM-kisoissa, ja vuotta aiemmin olin MM-kisoissa samalla matkalla viides. Aloin miettiä, että voisin pärjätä tässä. En kuitenkaan vielä kokenut olevani ammattiurheilija.
– Jos teen jotain, niin teen sen loppuun asti ja kunnolla.
Tavoitteelliseksi urheilu muuttui toden teolla, kun Neziri pääsi urheilulukioon. Hän alkoi harjoitella kaksi kertaa päivässä ja kiersi aikuisten valmennusleireillä. Urheilu ajoi kaiken muun edelle.
– Minua ei haitannut, etten päässyt muiden nuorten kanssa bilettämään. Muistan kuitenkin elävästi, kun minua nuorempi ystäväni pääsi ripille. Jouduin jättämään juhlat välistä, koska olin nuorten MM-kisoissa.
Hän hiljenee hetkeksi ja jatkaa.
– Minä vain olen sellainen, että jos teen jotain, niin teen sen loppuun asti ja kunnolla. Sellainen ei aina ole hyvästä.
Kuviot uusiksi
Neziri on ollut median valokeilassa teinistä saakka. Lehtikuvissa hänestä välittyy yleensä aurinkoinen olemus. Välillä hän on kuitenkin epäillyt koko urheilun mielekkyyttä. Neziri näkee vuoden 2017 tähänastisen elämänsä vedenjakajana.
– Minulla oli tuolloin valmennussuhde, joka – miten sen muotoilisi kauniisti – myrkytti mieltäni. Harjoittelu tuntui pakkopuurtamiselta, ja olin jatkuvasti surullinen.
Vaihtoehtoja oli tasan kaksi: lopettaa ura tai laittaa kaikki kuviot uusiksi. Neziri päätyi jälkimmäiseen.
– Luovuin haitallisista mielikuvista ja lähdin miettimään itseni kautta, millaista arkea ja urheilijan elämää haluan elää. Vaikka on kyse huippu-urheilusta, tästä täytyy voida nauttia.
Neziri muutti puolisoineen Jyväskylään ja löysi uudeksi valmentajakseen Petteri Jousteen. Elämä lähti taas oikeille raiteille.
– Minulle oli iso juttu oivaltaa, että urheilen itseni enkä kenenkään toisen vuoksi. Olen käyttänyt apuna urheilupsykologia ja kokeillut myös hypnoosia.
Uravalinta ohjaa elämää
Nooralotta Neziri pitää aihepiiristä riippumatta hyvän suorituksen edellytyksenä hyvinvoivaa yksilöä. Hän tutki aihetta myös Turun kauppakorkeakoululle kirjoittamassaan pro gradussa.
– Jokaisen pitäisi muistaa huoltaa itseään, vaikka siihen menee aikaa eikä se tunnu kovin tehokkaalta. Kokonaisvaltainen hyvinvointi – ravitsemus, hyvät yöunet, terveys, liikunta – luo perustaa sille, että pystyy tekemään haluamansa asiat mahdollisimman hyvin.
– Vaikka on kyse huippu-urheilusta, tästä täytyy voida nauttia.
Neziri harjoittelee kahdeksan kertaa viikossa ja pyhittää yhden päivän kokonaan levolle.
– Aiemmin harjoittelin enemmän, mutta nyt kun pohjat ovat kunnossa, vähempikin riittää. Jos treenaa liikaa, irtiottokyky huononee ja loukkaantumisriski lisääntyy.
Vaikka varsinaiseen harjoitteluun kuluu vain 2–4 tuntia päivässä, uravalinta vaikuttaa elämään vuorokauden ympäri. Muissa ammateissa toimivat voisivat Nezirin mukaan ottaa oppia urheilijoiden määrätietoisuudesta.
– Meillä on aina tietty päätavoite, mutta matkalla on myös välietappeja. Jos kehityksen mukana ei pysy, sen huomaa ja siihen pystyy reagoimaan.
Ensimmäinen laatuaan
Suomi kuuluu naisten aitajuoksussa maailmaan kärkikaartiin. Nooralotta Nezirin lisäksi myös Reetta Hurske ja Annimari Korte kuuluvat lajin kirkkaimpiin tähtiin. Mistä menestys Nezirin mielestä johtuu?
– Uskallan väittää, että olen ollut siinä isossa roolissa. Olin nuorena maamme ensimmäinen naispuolinen aitajuoksija, joka alitti 13 sekuntia. Se on tuonut lajille tiettyjä edellytyksiä, minkä jälkeen on tullut muita kilpailuhenkisiä urheilijoita, joista kukaan ei halua hävitä muille.
Kun jokainen panee joka kisassa parastaan, taso nousee Nezirin mukaan väkisin. Hän ei osaa sanoa suoraan, miten menestysreseptin voisi monistaa muissakin lajeissa.
– On varmaan sattumaa, mikä milloinkin saa lapset ja nuoret innostumaan. Hyvin menestyvät, valovoimaiset urheilijat voivat kuitenkin toimia esimerkkeinä ja lisätä kiinnostusta tiettyä lajia kohtaan.
Vielä ei ole perheen aika
Urheilun takia Neziri on luopunut joistain asioista tai lykännyt niitä. Perheen perustaminen kuuluu jälkimmäisiin. Hän laskee, että aktiiviuraa on jäljellä korkeintaan neljä vuotta.
– Olen valmistautunut tulevaan lähinnä opiskelemalla. En tiedä, mitä alan tehdä työkseni. Ehkä perustan terveyteen ja hyvinvointiin liittyvän yrityksen. Siinä yhdistyisivät opiskeluni ja kokemustietoni.
Ihan vielä ei kuitenkaan ole aika laittaa piikkareita naulaan. Seuraava suuri tavoite on ensi vuoden olympialaiset. Välisteppinä Neziri haluaa juosta tänä kesänä oman ennätyksen 100 metrin aidoissa.
Hän odottaa kiinnostuneena, miten kevään tavallisesta poikkeava harjoitusrytmi näkyy tulevissa kilpailusuorituksissa.
– Ennen urheilusuoritusta vakuutan itselleni, että osaan tämän homman. Hengitän syvään ja tyhjennän mieleni kaikesta muusta. Syvä rauha ja varmuus täyttävät mieleni.