Porilainen koulunkäynninohjaaja Iryna Storozhuk sai viime viikolla soiton, jonka jälkeen hän ei nukkunut moneen yöhön: ”Soitan joka aamu läheisille Ukrainaan ja varmistan, että he ovat kunnossa”

– Joko sota on loppu, kysyi 6-vuotias Margarita äidiltään Iryna Storozhukilta, kun Venäjä moukaroi Ukrainaa kolmatta päivää ohjuksilla ja raketeilla. Storozhukin perhe on turvassa Porissa mutta hätä entisen kotimaan ja läheisten puolesta valvottaa öisin.

Puhelimesta kuuluu syvä huokaus. Koulunkäynninohjaaja Iryna Storozhuk, 30, on seurannut yli viikon jatkunutta sotaa synnyinmaassaan Ukrainassa järkyttyneenä.

– Soitin äidille torstaiaamuna 24. helmikuuta onnitellakseni, koska oli hänen syntymäpäivänsä. Hän sanoi, että sota on alkanut. Luulin, että se on vitsi. En voinut uskoa sitä.

Storozhuk työskentelee koulunkäynninohjaajana Väinölän koulussa Porissa. Oli hiihtoloma, mutta pian hän alkoi saada kännykkäänsä viestejä työkavereiltaan. Nämäkin kauhistelivat tilannetta.

Storozhukin lisäksi JHL:ään kuuluu noin 70 joko äidinkieleltään tai kansallisuudeltaan ukrainalaista jäsentä. Huoli ja järkytys on yhteinen.

Huoli jäytää mieltä

Parina ensimmäisenä vuorokautena Storozhuk ei kyennyt nukkumaan, koska ei tiennyt, mihin kaikki johtaa ja kuinka sukulaisille ja tutuille käy. Eniten hän on huolissaan Ukrainassa asuvasta isästään, johon on ollut vaikea saada yhteyttä puhelimitse.

– Oleksandrin vanhemmat asuvat Ukrainassa eivätkä aio jättää kotiaan.

– Pikkuveli on töissä Virossa, ja äiti muutti viime marraskuussa Puolaan, mutta mieheni Oleksandrin vanhemmat eivät ole halunneet lähteä Ukrainasta. Se on heidän kotinsa, eivätkä he aio jättää sitä.

Joka aamu ja ilta Storozhukit soittavat Ukrainaan sukulaisilleen ja ystävilleen ja varmistavat, että nämä ovat kunnossa.

– Kun soitin eräälle ystävälle, ehdimme puhua vain muutaman minuutin. Hän huusi että ”jotain lentää ohi, pitää mennä turvaan”. Vasta seuraavana päivänä sain häneen uudestaan yhteyden.

Ukrainaan jääneet läheiset ovat kertoneet, että heitä on neuvottu olemaan sytyttämättä iltaisin valoja.

– He istuvat pimeässä, jotta olisivat paremmin turvassa ammusiskuilta ja venäläissotilailta.

Lue lisää: Sohila Qaderzadan silmissä asuu suru ja sydämessä huoli: Hätä Afganistaniin jääneiden puolesta tulee uniinkin

Kotikaupunki uhattuna

Storozhukit ovat kotoisin Ovrutšin pikkukaupungista, joka sijaitsee lähellä Valko-Venäjän rajaa. Koska Valko-Venäjä tukee venäläishyökkääjiä, perhe pelkää, että sen joukot vyöryvät Ovrutšin läpi ja asukkaat joutuvat kärsimään.

– Suomessa on kaikki hyvin mutta ulkona saatan pelästyä kovia ääniä.Iryna Storozhuk

Myös Iryna Storozhukin entisen opiskelukaupungin Zhytomyrin lentokenttää ja alueella sijaitsevaa tukikohtaa on pommitettu. Risteilyohjuksen iskussa sai surmansa neljä siviiliä, joista yksi on lapsi. Kaupunki sijaitsee Teterivjoen varrella noin 200 kilometriä pääkaupunki Kiovasta länteen.

Ikävät uutiset ovat vaikuttaneet häneen, vaikka sotaa käydään noin tuhannen kilometrin päässä Suomesta.

– Tiedän, että Suomessa on rauha ja kaikki hyvin, mutta kun menen ulos, pelästyn kovia ääniä.

Työyhteisöltä sympatiaa

Storozhukin perheeseen kuuluu 6-vuotias Margarita. Vanhemmat ovat halunneet säästää tytärtään sotauutisilta, mutta tämä on vaistonnut huolen ja ihmetellyt, miksi aikuiset näpräävät koko ajan puhelinta katsoakseen uutisia.

– Yhtenä aamuna tyttö kysyi, joko sota on loppu.

Sunnuntaina 27. helmikuuta koulun rehtori Pirjo Seikkula soitti Storozhukille huolissaan ja halusi varmistaa, kykeneekö hän palaamaan töihin seuraavana päivänä. Myös työkavereilta ja koulun muulta henkilökunnalta Storozhuk on saanut sympatiaa.

– Ensin pelkäsin, että joku voi luulla minua venäläiseksi, koska puhun sekä ukrainaa että venäjää.

Yhdessä rehtorin kanssa Storozhuk kirjoitti henkilökunnalle viestin, jossa taustoitettiin tilannetta.

– Aluksi jännitti palata lomalta töihin. Pelkäsin, että en osaa vastata mahdollisiin kysymyksiin, mutta kaikki ovat ymmärtäneet.

Zelenskyi teki vaikutuksen

Storozhuk on asunut Suomessa seitsemän vuotta. Hän tuli poikaystävänsä Oleksandrin luokse vuonna 2014, vain muutama kuukausi Maidanin mielenosoitusten jälkeen. Mielenosoitukset käynnistivät kansannousun, jonka seurauksena silloinen venäläismielinen presidentti Viktor Janukovytš joutui eroamaan ja pakenemaan maasta.

Toukokuussa 2014 presidentiksi valittiin Petro Porošenko. Samana vuonna Venäjä miehitti Krimin ja otti haltuunsa Ukrainan itäiset alueet, Luhanskin ja Donetskin. Alkoi sota, mutta helmikuuhun 2022 se rajoittui Ukrainan ja separatistien valtaaman kahden maakunnan rajavyöhykkeelle.

– Jännitti palata lomalta töihin. Pelkäsin, että en osaa vastata kysymyksiin.

Porošenkon presidenttikausi päättyi vuonna 2019, kun presidentiksi valittiin Volodymyr Zelenskyi.

– Olin aluksi epäileväinen hänen kyvyistään, koska Zelenskyi tunnettiin koomikkona. Nyt olen ylpeä hänestä ja kaikista ukrainalaisista, Storozhuk sanoo.

Videolla presidentti Volodymyr Zelenskyi valaa uskoa ja toivoa ukrainalaisiin Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24. helmikuuta 2022.

Kalliit oppirahat Suomessa

Ennen Suomeen tuloaan Iryna Storozhuk valmistui opettajaksi ja ehti työskennellä noin vuoden opettajana.

– Minun piti tulla vain käymään Oleksandrin luona Suomessa. Jäin, koska pääsin töihin samalle maatilalle Mouhijärvelle hänen kanssaan.

Kaksikko joutui maksamaan karvaat oppirahat, sillä suomalainen työnantaja jätti maksamatta heille puolen vuoden palkan.

– Tilanne oli vaikea. Olin raskaana emmekä osanneet suomea, eikä kukaan neuvonut, miten menetellä.

Storozhukit ilmoittivat asiasta poliisille ja hakivat itselleen oikeutta. Maatilayrittäjä teki konkurssin ja he saivat vain viisi prosenttia maksamatta jääneistä palkoista.

Tulevaisuus on Porissa

Viime vuodet perhe on asunut Porissa. Oleksandr viimeistelee logistiikka-alan opintoja Huittisissa ja Iryna työskentelee toista vuotta koulunkäynninohjaajana.

Avioparilla on sekä Ukrainan että Suomen kansalaisuus, samoin Margaritalla.

– Ehdimme käydä Margaritan kanssa kahdesti Ukrainassa katsomassa sukulaisia ennen koronaa. Ja nyt on sota!

Storozhukit toivovat, että ukrainalaiset saisivat elää rauhassa ja kehittää maataan. Oman tulevaisuutensa perhe näkee kuitenkin Suomessa.

– Täällä tytön on hyvä olla. Jos haluamme mennä leikkipuistoon, sellainen on ihan lähellä. Ukrainassa suomalaisesta rauhasta, vakaudesta ja hyvinvoinnista voi vain uneksia, Iryna Storozhuk sanoo.

JHL on irtisanonut yhteistyösopimuksen venäläistaustaisen Teboil-yhtiön kanssa vastalauseena Venäjän sotatoimille Ukrainassa. Liitto neuvottelee parhaillaan uudesta jäsenetuudesta parin öljy-yhtiön kanssa.

Lisäksi JHL tukee taloudellisesti Unicefin ja SPR:n humanitaarisia ponnistuksia Ukrainassa. Voit myös itse osallistua Ukrainan hätäapukeräyksiin lahjoittamalla rahaa esimerkiksi seuraaville järjestöille: Suomen Unicef, Kirkon Ulkomaanapu, SPR, Pelastakaa Lapset ja Fida.