Palkkatasa–arvoa on perätty vuosikymmeniä, mutta laihoin tuloksin. Koska ja miten naisen eurosta tulisi vihdoin kokonainen? Vastaajina tutkija, tasa-arvovaltuutettu ja apulaisosastonhoitaja.
Tässä sitä yhä ollaan: Naisten palkat ovat keskimäärin 16 prosenttia pienemmät kuin miesten. Näin kertovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) luvut. Tosiasiassa palkkaero on vielä suurempi, sillä vertailu ei ota huomioon ylitöitä eikä pääsääntöisesti osa-aikatyötä, jonka tekijöistä suuri osa on naisia.
Palkkaeroa on yritetty kuroa kiinni 1980-luvulta lähtien. THL:n mukaan ero pysyi 1980-luvun loppupuolelta lähtien pitkään noin 20 prosentissa. Palkka- ja samapalkkaisuusohjelmat ovat auttaneet kaventamaan eroa vuodesta 2006 lähtien noin neljällä prosenttiyksiköllä.
Kunta-alalla naisten palkat ovat keskimäärin 87 prosenttia miesten palkoista.
Kehityksestä huolimatta naisen eurosta ei millään tunnu tulevan kokonaista. Kunnissa palkkaero on yksityistä sektoria pienempi, koska kunta-alalla noudatetaan kunnallisen työehtosopimuksen KVTES:in palkkataulukoita eikä palkkaliukumia juuri ole. Silti kunta-alallakin naisten palkat ovat keskimäärin 87 prosenttia miesten palkoista. Palkkaero on merkittävä, kun ottaa huomioon, että työntekijöistä 80 prosenttia on naisia.
Ansiotasojen erot puhuvat karua kieltä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 kunta-alalla naisten kokonaisansion keskiarvo oli 3 076 euroa kuukaudessa, miesten 3 708 euroa kuukaudessa. Luvuissa on mukana osa-aikaiset työntekijät sekä ylityöt, vuorolisät ja lomakorvaukset.
Nainen hoivaa, mies nikkaroi
Yksi syy palkkaepätasa-arvoon on eri alojen arvostus. Naiset hakeutuvat miehiä useammin hoito- ja hoiva-aloille ja miehet naisia useammin kuljetus- ja teollisuusammatteihin.
Kiistaa käydään yhä siitä, onko vastuu ihmishengistä yhtä arvokasta kuin vastuu kalliista ja suurista teollisuuslaitteista. Eri alojen arvostus tulee historiasta, kertoo tutkija Inkeri Tanhua. Hän tekee väitöstyötä sukupuolisen segregaation syistä.
Segregaatio tarkoittaa ihmisryhmien eriytymistä toisistaan, tässä tapauksessa sukupuolen mukaan, ja se tuntuu palkkapusseissa. Esimerkiksi lastenhoito on ollut toissijaista tehdastyöhön verrattuna. Vientiteollisuuden arvostus on aina ollut suurta.
– Julkinen sektori nähdään helposti kulueränä, ei investointina, Tanhua sanoo.
Naisten ja miesten hakeutuminen eri aloille vaikuttaa palkkaeroihin yllättävän laajasti – myös miesvaltaisilla työpaikoilla, joissa on työssä naisia, tutkijat Ossi Korkeamäki ja Timo Kyyrä toteavat Valtion taloudelliselle tutkimuskeskukselle tekemässään tutkimuksessa. Teollisuuden duunariammateissa palkkaerosta peräti 60 prosenttia johtuu segregaatiosta.
Vinkki numero yksi: Naisten tulisi hakeutua miesvaltaisille aloille ja päinvastoin.
Näin on tapahtunutkin muutamissa korkeakoulutusta vaativissa ammateissa. Ne ovat muuttuneet miesvaltaisista aloista tasa-aloiksi, kertoo Tanhua.
– Sukupuolenmukaista jakoa on alojen sisälläkin. Lääkäreistä miehet erikoistuvat naisia useammin kirurgeiksi. Kun huomioidaan myös eriytyminen alojen sisällä, varsinaisia tasa-aloja on todella vähän.
Suomen työmarkkinat ovat poikkeuksellisen jakautuneet, sanoo tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara. Hän huomauttaa, että vain noin kymmenen prosenttia palkansaajista on työssä alalla, jossa vähintään 40 prosenttia on sekä miehiä että naisia.
– Toisaalta voidaan kysyä, ohjautuvatko miehet muihin kuin naisvaltaisiin ammatteihin juuri pienten palkkojen vuoksi.
Samaa pohtii Inkeri Tanhua.
– Palkkaus vähentää halua hakeutua lähihoitajaopintoihin.
Tanhua sanoo, että jos työelämän segregaatiota halutaan purkaa, pitäisi sekä naisten että miesten hakeutua tasaisemmin eri aloille.
Lisää miehiä hoitoalalle?
Apulaisosastonhoitaja Mari Viljamaan tyäpaikalla Vaasan päihdekeskuksessa on kahdeksan naista ja kuusi miestä. Yksi miehistä työskentelee johtajana ja loput ohjaajina.
Näin tasainen sukupuolijakautuma on hoitoalalla harvinainen. Viljamaa sanoo, että työilmapiirille tekee hyvää, kun työpaikalla on naisia ja miehiä liki yhtä paljon.
Vinkki numero kaksi Viljamaan mukaan: Palkkaerot pienenisivät, jos hoitoalalle saataisiin lisää miehiä.
Miesten työskentely hoitoalalla lisää myös työturvallisuutta. Päihdekeskuksen asiakkaat ovat täysi-ikäisiä ja valtaosin miehiä.
Ohjaajien tehtäviin tarvitaan lähihoitajan koulutus. Kaikki päihdekeskuksen sairaanhoitajat ovat naisia. Viljamaa ei osaa sanoa, miksi sairaanhoitajan koulutus ei houkuttele miehiä. Alalle kouluttautuneet miehet työskentelevät varsinkin ensihoidossa, päihdehuollossa ja mielenterveystyössä.
– Olemme akuuttihoidon yksikkö. Ainoastaan johtaja tekee päivätyötä. Minä teen virastoajan lisäksi toisinaan viikonloppuja.
KVTES:in mukaiset ohjaajien palkat ovat sairaanhoitajien palkkoja matalammat, mutta ohjaajien vuorotyö- ja viikonloppulisät nostavat ansiot miltei tasoihin.
– Työn kuormittavuus on ohjaajilla eri luokkaa, koska he joutuvat valvomaan yövuoroissa.
Työn vaativuuden arviointi on yksi työkaluista, joiden on toivottu korjaavan aiheettomia palkkaeroja.
Vinkki numero kolme Viljamaan mukaan: Vaativuuden arviointia voisi huomioida alan palkoissa nykyistä enemmän. Näin palkkoja voitaisiin korottaa yleiseen palkkatasoon nähden.
Palkat noudattavat pitkälti työehtosopimuksen taulukoita. Viljamaa on työskennellyt vuodesta 2016 apulaisosastonhoitajana. Tänä aikana paikallisissa neuvotteluissa korotusvara on todettu vähäiseksi.
– Hoitoalan palkat eivät ole kilpailukykyisiä. Alalta karkaa väkeä koko ajan muualle
Viljamaa huomauttaa, että päihdekeskuksen asiakkaista enää kymmenisen prosenttia on hoidossa alkoholin takia. Suurin osa on opiaattiriippuvaisia. Se lisää työn vaativuutta, sillä asiakkailla on paljon pitkään jatkuneita sosiaalisia ongelmia.
– Työssä saa olla aikamoinen multitaskaaja, sillä teemme akuutin vieroituksen jälkeen kaikki jatkohoitosuunnitelmat yhdessä aikuissosiaalityön, lastensuojelun, kuntoutuksen ja kaikkien muiden kanssa. Tämä pitäisi huomioida myös palkkauksessa.
Hoitoalan palkat eivät ole Viljamaan mukaan kilpailukykyisiä. Alalta karkaa väkeä koko ajan muualle.
– Vastuut ja vaatimukset kasvavat, mutta palkat eivät pysy perässä.
Syyt pesivät syvällä
Syyt ammattien sukupuolittumiseen asuvat Inkeri Tanhuan mukaan syvällä. Alan ja ammatin valinnassa painavat asenteet, kavereiden valinnat, vanhempien ja opettajien näkemykset sekä syrjintä ja sen ennakointi.
– Sukupuolistereotypiat vaikuttavat tutkimukseni mukaan yllättävän paljon. Meillä on käsityksiä siitä, millaisia naisten ja miesten tulee olla.
Myös eri alojen ammattilaisista on stereotypiansa, eli millainen on hyvä sähköasentaja tai lähihoitaja. Jos tietyn ammatin stereotypia vaikuttaa maskuliiniselta, se vähentää naisten intoa hakeutua alalle ja toisinpäin, Tanhua sanoo.
Ammattikoulussa opiskelevat miehet saattavat kertoa, etteivät valinneet lähihoitajan opintoja, koska niissä pitää lukea enemmän kuin tekniikan aloilla.
Tällöin lukeminen määrittyy feminiiniseksi ja käsillä tekeminen ja toimiminen maskuliiniseksi.
Uuden ohjelman aika?
Aivan viime aikoina naisten ja miesten palkkaerot eivät ole juuri kaventuneet. Yksi syy on muutos neuvottelujärjestelmässä. Aiemmin tulopoliittisissa työmarkkinaratkaisuissa saattoi olla erityinen nais- tai tasa-arvoerä. Liittokohtaisissa neuvotteluissa tällaisia eriä ei ole.
Vuosituhannen vaihteessa huomattiin, että julkisen sektorin palkat olivat jääneet jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Kunnissa, valtiolla ja kirkon alalla korotettiin palkkoja erityisillä palkkaohjelmilla. Ideana oli saada palkkataso likemmäksi yleistä palkkatasoa ja tällä tavoin varmistaa työvoiman saanti.
Kunpas-ohjelman aikana 2003–2007 kunta-alan palkkoja korotettiin 3–4 prosenttia yleistä korotustasoa enemmän, jotta kunta-ammattien houkuttelevuus säilyisi. Käytännössä ylimääräiset korotukset tehtiin paikallisina järjestelyerinä.
Vinkki numero neljä Kunta-alan ammattiliitojen mukaan: Palkkaeroja voidaan kaventaa uudella monivuotisella palkkaohjelmalla.
KT Kuntatyön-antajat on puolestaan painottanut, että palkkaohjelma vuosittaisine palkankorotusten kerrannaisvaikutuksineen ajaisi kuntia taloudelliseen ahdinkoon ja pakkoliitoksiin.
JHL:n mukaan palkkaohjelma puoltaa paikkaansa. Tällä neuvottelukierroksella matalapalkkaisille aloille tarvitaan teollisuusaloja suuremmat palkankorotukset, jotta palkkaeroja saadaan kurottua umpeen.
Lue lisää: JHL aloittaa neuvottelut kuntien työehdoista: Kikytalkoot ovat ohi, palkankorotusten pitää tuntua tilipussissa
Erillinen palkkaohjelma voi olla yksi mahdollisuus palkkojen kilpailukyvyn säilyttämiseksi, arvioi Vaasan päihdekeskuksen Mari Viljamaa.
Vinkki numero viisi Viljamaan mukaan: Vielä viisaampi ratkaisu olisi lyhentää työaikaa siten, että palkkataso säilyy.
Työajan lyhentäminen tulisi kiky-tuntien poistojen lisäksi. Viljamaa sanoo, että työvuorosuunnittelullakin voidaan lyhentää työpäiviä ilman, että kustannukset kasvavat.
– Työajan lyhentäminen on yksi vaihtoehto palkankorotuksille. Se lisäisi työhyvinvointia ja työssä jaksamista. Kokemukseni mukaan hoitoalalta lähdetään kiireen ja riittämättömyyden tunteen takia.
Ennakkoasenteet vaikuttavat salaa
Moni ihminen ajattelee, etteivät naisia ja miehiä koskevat stereotypiat vaikuta häneen. Mutta vaikka olisimme sitä mieltä, että stereotypiat ovat liioiteltuja ja jopa vääriä, ne saattavat vaikuttaa valintoihimme, huomauttaa Tanhua.
– Se on inhimillistä. Haluamme työpaikkoihin ja tehtäviin, jotka tuntuvat vastaavan kuvaa itsestämme.
Näin emme välttämättä tule ottaneeksi selvää muista ammateista, jotka olisivat voineet olla yhtä sopivia.
Ammatinvalinta kannattaisi perustaa muihin asioihin kuin stereotypioihin.
Joissakin teknisen alan koulutuksissa, kuten talotekniikassa, 99 prosenttia opiskelijoista on edelleen miehiä. Hoito- ja hoiva-aloilla epäsuhta ei ole yhtä suuri. Ammatinvalinta kannattaisi perustaa muihin asioihin kuin stereotypioihin.
Vinkki numero kuusi Tanhuan mukaan: Segregaatiota voidaan purkaa tarjoamalla monipuolisesti tietoa alaa valitsevalle nuorelle tai ammatinvaihtajalle.
– Vanhemmat, työnantaja ja koko yhteiskunta vaikuttavat valintoihin. Pitää miettiä, miten ja mitä tietoa annetaan ja mihin tietoa jaetaan.
Tanhua on huomannut tutkimuksessaan, että ammatinvalintaan vaikuttaa myös tuttuus. Ala voi tulla tutuksi harrastuksen, kavereiden tai vanhempien kautta.
– Tuntuu yllättävältä, mutta peruskoulun vaikutus on pienempi kuin kavereiden ja suvun.
Vinkki numero seitsemän tasaa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaran mukaan: Jo varhaiskasvatuksesta lähtien pitäisi purkaa käsityksiä siitä, mitkä ovat naisten tai miesten ammatteja.
– Mielikuvat syntyvät hyvin varhain. Olisi tärkeää, että esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa olisi enemmän miestyöntekijöitä. Lapsille syntyisi kuva siitä, että miehetkin voivat työskennellä kasvattajina ja opettajina.