Lappeenrannan kasvatti Soile Mutikainen tutustui frisbeegolfiin vuonna 2008, kun hän muutti Hyvinkäälle.
– Silloinen rata ei ollut kummoinen, lähinnä avoin kenttä, jossa oli muutama frisbeekori, Soile Mutikainen muistelee.
Reilut kymmenen vuotta sitten laji ei ollut vielä kovin iso, mutta vuonna 2012 suosio oli jo kasvanut. Tuolloin myös Mutikainen aloitti kilpailu-uransa.
Nykyisin frisbeegolfratoja on tiheässä, niitä on eritasoisia ja ne ovat kovassa käytössä. Mutikainen kertoo, että Suomi on nykyisin lajin luvattu maa.
Ratoja perustetaan kymmeniä joka vuosi ympäri Suomen ja laji kasvaa nopeasti. Frisbeegolfia voi pelata jo useilla sadoilla radoilla Hangosta aina pohjoiseen Lappiin.
– Olen kuullut, että Amerikkaa myöden ovat kateellisia ja ihmeissään, kun meillä alkaa olla ratoja vähän joka kylässä.
Pro-tason menestyjä
Vuonna 2014 frisbeegolf nappasi Mutikaisen toden teolla otteeseensa. Hän huomasi pärjäävänsä lajissa.
– Tuolloin huonoin sijoitukseni kilpailuissa oli toinen.
Menestystä on sen jälkeenkin tullut roppakaupalla. Mutikainen kilpailee nykyisin pro-tasolla.
Matkalippu lajin EM-kisoihin on myös plakkarissa. Tosin kisasuunnitelmat menivät koronan vuoksi uusiksi.
– Kilpailut piti järjestää nyt elokuussa, mutta ne on siirretty ensi vuoteen, Mutikainen kertoo.
Se tuntui aluksi takaiskulta, koska kisapaikka oli unelmien täyttymys.
– Olin jo useamman vuoden unelmoinut, että pääsisin ikäisteni sarjaan kisaamaan nimenomaan EM-kilpailuissa. Mahdollisuus oli nyt jo ikään kuin ihan hyppysissä, mutta sitten joku nykäisi sen taas vähän kauemmas.
Mutikainen aikoo käyttää lisävuoden entistä tiiviimpään
lajiharjoitteluun. Paikka kilpailuihin kun onneksi säilyy ensi vuoteen.
Frisbeegolf sopii lähes kaikille
Suunnilleen vauvasta vaariin, vastaa Mutikainen kysymykseen kenelle frisbeegolf sopii.
– Lajia voi hyvin harrastaa jokainen, joka vaan pystyy liikkumaan metsäisessä maastossa ja nousemaan ja laskeutumaan toisinaan hieman jyrkkiä mäkiä. Kannattaa tietenkin valita rata oman kunnon ja mahdollisten liikkumisrajoitteiden mukaan.
Hän kertoo, että oman kilpailu-uransa aikana suurin ikäero kilpailijoiden välillä on ollut varmasti yli 50 vuotta.
Ohjaajana Kuurojen Palvelusäätiön Palvelukeskus Åvikissa työskentelevä JHL:läinen Mutikainen on esitellyt lajia myös oman työpaikkansa asiakkaille.
– Pyörätuolistakin pystyy ihan hyvin heittämään, kun etäisyys on sopiva.
– Joka toinen vuosi järjestettävää kansainvälistä naisten frisbeegolfkisaa Women’s Global Event (WGE) ei tänä keväänä pystytty tietenkään livenä järjestämään. Se toteutettiin sen sijaan verkossa puttikisana.
Mutikaiselle syntyi idea järjestää asukkaille kilpailu Åvikissa. Hän sai suurimman osan talon naisasukkaista innostettua mukaan kansainväliseen online-puttikisaan. Taphtuma videoitiin, se sai paljon positiivista palautetta ja levisi hyvin verkossa.
Satojen kiekkojen nainen
Frisbeegolf on myös aloituskustannusten puolesta kaikkien mahdollisuuksien ulottuvilla.
– Aloittamaan pääsee halvalla. peruskiekkoja saa reilulla kymmenellä eurolla. Ja Suomessa radat ovat pääosin ilmaisia.
Pidemmälle ehtineellä harrastajalta löytyy kiekkorepusta sitten jo kymmeniä erilaisia kiekkoja. Tai pro-kilpailijalla jopa satoja, kuten Soile Mutikaisella. Hänellä on onnekseen sponsori, jonka kautta saa sekä kiekot että urheiluvaatetuksen.
– Kisoissa on pukeutumiskoodi, naisilla esimerkiksi paidan olkainten leveys on määritelty. Niiden pitää olla vähintään kolme senttiä leveät ja niitä saatetaan oikeasti mitata, Mutikainen kertoo,
Kiekkoja on olemassa eri pelitilanteisiin ja väylille vähän samalla periaatteella kuin golfissa on mailoja. Esimerkiksi nopeuden, painon ja liito-ominaisuuksien mukaan käytetään midrange-, driver- ja putterikiekkoja.
Kuinka pitkälle frisbeekiekko voi lentää?
– Itse olen varmaankin lyhyimmälle heittäviä pro-naisia. Parhaimmillaan menee ehkä vajaat 100 metriä, kun kaikki loksahtaa kohdalleen.
Mutikainen kertoo, että maailmanennätyspituus on yli 330 metriä, se on heitetty USA:ssa. Heiton pituuteen on tuulella tosi iso merkitys, ja sen vaikutukset pitää oppia ennakoimaan ja ottamaan huomioon.
Frisbeegolf ei ole pelkästään kesälaji.
– Harrastaa voi kelillä kuin kelillä ja Suomen sääolosuhteet huomioiden näin pitääkin, Mutikainen toteaa.
Itse hän muistaa ensimmäisinä harrastustalvinaan rämpineensä frisbeegolfradalla nivusia myöten hangessa. Nyt hän malttaa odottaa, että radat saadaan putsattua helpommin edettävään kuntoon.
Treeniä ja keskittymistä
Harrastuksen ja kilpailujen myötä Mutikainen on pääsyt näkemään paikkakuntia ja ratoja, joihin ei muutoin olisi ehkä tullut lähdettyä. Tukun hyviä ystävyyssuhteita on hän myös vuosien varrella solminut.
– Itse heitän paikallisessa Hyvinkään Disc Golf -seurassa. Olen myös Lappeenrannan seuran jäsen, koska juureni ovat edelleen myös siellä.
Lajissa kuin lajissa menestyminen vaatii tiettyjä ominaisuuksia. Ja tietenkin myös intoa harjoitella.
– Treeniä, treeniä, treeniä, siihen täytyy olla valmiina. Fyysinen kunto pitää olla kohdillaan, mutta valtavan iso merkitys on myös psyykkisellä puolella, Soile Mutikainen painottaa.
Keskittymiskyky ja hermojen kurissa pitäminen ovat avainsanoja. Niistä jos lipsuu, voi radalla olla muitakin kuin luonnon esteitä: puita, pusikoita ja korkeuseroja.
– Kyllä kisan pahin este löytyy toisinaan oman pään sisältä, jos ja kun keskittymiskyky herpaantuu.