Nuohooja Tapio Valjakka on kiipeillyt katoilla 30 vuotta – kerran jalat lipsahtivat kohtalonliukuun: ”Villasukat purivat kattoon kuin täi tervaan”

Nuohoustyössä pitää osata haistella ja aistia sisäilman lisäksi kohteen ilmapiiriä. Nuohooja näkee ja tapaa paljon erilaisia ihmisiä päivittäin. Työ vaatii paitsi fyysistä kuntoa, myös sosiaalista pelisilmää.

On kuin mikkeliläinen nuohooja Tapio Valjakka, 63, värittäisi pienen kaupungin karttaa, kun hän vetää pinkillä korostustussilla merkinnän ilmanvaihtopiirustukseen. Jälleen yksi kanava on putsattu.

Uuteen työkohteeseen tutustuminen alkaa aina samalla kaavalla. Ensin Valjakka käy läpi ilmanvaihtojärjestelmästä laaditut rakennuspiirustukset. Niiden perusteella nuohooja osaa välineineen suunnistaa läpi ilmastointikanavien.

Määränpäänä on tuottaa rakennukseen – ja ennen muuta sen asukkaille tai työntekijöille – parempaa hengitysilmaa. Puhtaan sisäilman vaikutukset terveyteen, viihtyvyyteen, paloturvallisuuteen sekä työtehoon ovat kiistämättömät.

– Työkohteita on laidasta laitaan, mökeistä suuriin julkisiin rakennuksiin. Isoin on tainnut olla Mikkelin keskussairaalan ilmanvaihtokanavien huoltoprojekti, JHL:läinen Valjakka kertoo.

Tämänkertainen kohde asettuu Valjakan mukaan kooltaan keskikastiin. Ristiinan seurakuntakeskuksen ilmanvaihdon huoltoon on varattu viisi päivää.

Jäädäkö vai eikö jäädä?

Valjakka suuntasi uudelle alalle reippaat 30 vuotta sitten.

– Vaihdoin vuonna 1987 pesulatyöstä nuohoukseen. Hommat muuttuivat puhtaista hieman likaisemmiksi.

Nuohooja tarkastaa, opastaa ja antaa vinkkejä. 

Parivuotisen oppisopimuskoulutuksen käytyään Valjakka teki ensimmäiset 15 vuotta niin sanottua mustaa nuohousta, josta nokisutarien ammattikunta on perinteisesti tunnettu.

Hän on kiivennyt tuhansille katoille ja rassannut vielä useamman tulipesän ja piipun puhtaaksi ja paloturvalliseksi. 

Vaikka työnkuva on painottunut 15 viime vuoden aikana ilmanvaihtolaitteiden huoltohommiin, on ammattinimike säilynyt samana.

Mies on hyvässä kunnossa, mutta jättää mielellään nykyään katoille kiipeämiset nuoremmille. Piippujen ja tulisijojen nuohoojille on tarvetta entiseen tapaan.

Iän puolesta hän voisi jäädä ensi kesänä viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Lopullista päätöstä vapaaherraksi siirtymisestä Valjakka ei vielä ole tehnyt.

Työ maistuu edelleen. On kuitenkin eräs asia, joka saattaa painaa vaakakupissa, kun hän pohtii työssä jatkamista yli eläkeiän: digitalisoituminen.

Digidigi

Teknologia kehittyy jättiharppauksin. Tämä aiheuttaa ilmanvaihtoalalla henkisiä haasteita, ei niinkään ruumiillisia.

– Jatkuvan kehityksen kelkassa pitäisi pysyä. Kyllä minä perustyön hallitsen, mutta välillä tuntuu, ettei välttämättä enää riitä intoa opetella hirveän montaa uutta konetta ja kommervenkkiä.

Nykyaikana rakennusten ilmastointitekniikka on pitkälle automatisoitu. Valjakan työssä on hallittava ilmanvaihtojärjestelmien tarkastukset, painemittaukset, säädöt, huollot, puhdistukset, suodattimien vaihdot sekä lämmityksen ja ilmanvaihdon neuvonta sekä opastus.

– Tämä kaikki on tullut uutena ja digitalisoituminen on muuttanut työnkuvaa tosi paljon.

Jokainen työmaa tuo omat haasteensa, mutta toisaalta se pitää mielen virkeänä.

– En millään tavalla vähättele aiempaa perinteistä nuohoojan työtä, vaativaa hommaa sekin on.

Valjakka pohdiskelee, että mustassa nuohouksessa työ itsessään ei ole vuosien saatossa kovasti muuttunut. Myös työvälineet ovat jotakuinkin samat kuin vaikka 60 vuotta sitten. Tulisijojen nuohoukseen ei moottoroitua robottia ole vielä keksitty.

– Materiaalit ovat toki kehittyneet, mutta välineet ovat perinteisiä, Valjakka sanoo ja ottaa kouraansa koko työuran ajan käyttämänsä nivelletyn nuohouskauhan.

Ei se putous, mutta se äkkipysäys

Mustassa nuohouksessa tapaturmariski on takaraivossa koko ajan. Ylös on kiivettävä, vaikka aurinko olisi porottanut katon hohkaavan kuumaksi, puhumattakaan talviajan jäisistä ja lumisista työolosuhteista. Rakennusten kattoturvatuotteet eivät ole aina ihan kaikkien lakien ja asetusten mukaisia.

– Kyllä tässä ilmanvaihtotyössäkin vaaran paikkoja on. Monesti joutuu työskentelemään hyvin hankalissa asennoissa. Viimeksi eilen sain kiemurrella ryömien omakotitalon lauteiden alle.

Valjakka ei ole säästynyt työtapaturmilta. Muutamaan otteeseen on käynyt onni onnettomuudessa.

Kerran hän kiipesi hyvin jyrkälle katolle. Harjalle kiipeäminen sujui mallikkaasti, mutta alas tullessa huopakatteella kengät alkoivat luistaa kuin kuulalaakerit olisivat alla. Hetken aikaa Valjakka pidätti hengitystä ja mietti mitä tapahtuu, jos mies liukuu kattoon nojaaviin irtotikkaisiin asti.

– Nurinhan ne olisivat menneet ja minä siinä samassa. Onneksi sain suitsait heitettyä kengät jaloista pois ja villasukat purivat kattoon kuin täi tervaan. Vaara ohi.

Uhkaavin läheltä piti -tilanne tapahtui ilmanvaihtotyössä eräällä omakotityömaalla.

– Pidin kaverille ulkona talon päätyluukkua auki, ja siinä samassa lähtivät tikkaat alta. Alla oli autotallin asfalttiluiska. Sen molemmin puolin olisi ollut nurmikkoa.

Valjakka tuli selälleen alas juuri asfalttikohtaan. Päänsä hän onnistui ihmeen kaupalla suojaamaan, mutta kipu lantionseudulla vei shokkiin.

– Testasin liikkuuko jalat ja kädet. Sitten totesin kaverille, että soitatko kuule ambulanssin.

Lannerangasta murtui nikama, ja muutama kuukausi meni toipuessa. Lääkärin mukaan hänellä oli erittäin hyvä onni, että murtuma osui juuri ”oikeaan” kohtaan. Muussa tapauksessa olisi mennyt liikuntakyky. Ja tietenkin myös työkyky.

Hyvä ilma, parempi mieli

Vaihtelevat työkohteet, uusien ihmisten kohtaaminen ja itsenäinen työ. Valjakka löytää nopeasti monta syytä siihen, että viihtyy työssään.

– Eipä tarvitse joka aamu mennä saman tehtaan ovesta sisään eikä aina saman konttoripöydän ääreen. Jokainen työmaa tuo ja luo omat haasteensa, mutta se pitää mielen virkeänä.

Hän painottaa oman asenteen ja sosiaalisten taitojen merkitystä. Vuosien varrella on asiakkaita ollut joka lähtöön. Valjakka kertoo, että hän on oppinut tulemaan toimeen kaikkien kanssa ja käyttämään psykologista silmää juuri sopivasti.

– Aina pitää aluksi vähän haistella ja aistia ilmapiiriä. Riippumatta siitä oletko kohteessa, joka on ihmisten työpaikka vai jonkun kotona.

Mieleenpainuvia kohtaamisia on monia. Yhtenä parhaista on ilmanvaihtoprojekti menneiltä vuosilta:

– Emme olleet ehtineet ottaa edes työkaluja autosta, kun vastaan tullut ihminen totesi, että kylläpä on nyt selvästi raikkaampi ilma. Pelkkä ajatus siitä, että tulemme putsaamaan, kaiketi sai aikaan sen, että tuntui heti puhtaammalta ja helpommalta hengittää.