Pyörätuoli liikkuu kepeästi ja turvallisesti lumessa, kun sen käsittelyn taitaa. Apuvälineiden haltuunotto on osa hoiva-avustajien vuoden mittaista koulutusta, mutta opintoihin sisältyy paljon muutakin hoivan ja huolenpidon opiskelua. Työt eivät lopu, sillä Suomi tarvitsee noin 10 000 hoiva-avustajaa vuoteen 2030 mennessä.
Hoiva-avustajan työssä elämänkokemus on valttia. Tätä mieltä on vantaalainen Tuija Kaidankangas, 58, joka opiskelee parhaillaan oppisopimuksella hoiva-avustajaksi Careerian Tikkurilan yksikössä.
– Kun on kasvattanut lapset ja hoitanut ikääntyviä sukulaisia, on paljon yhteistä vanhusasiakkaiden kanssa, hän sanoo.
– Jo ensimmäisenä päivänä huomasin, että hoivatyö on minua varten.
Kaidankangas työskenteli lähes 30 vuotta mainos- ja markkinointialalla, mutta toistuvat yt-kierrokset uuvuttivat. Hän jäi työttömäksi ja hetken tuumailtuaan päätti vaihtaa hoito- ja hoivatyöhön.
– Jo ensimmäisenä päivänä työharjoittelussa huomasin, että hoivatyö on minua varten, hän sanoo.
Kaidankangas on työskennellyt kolmisen vuotta hoitoapulaisena Marjatta-Säätiön Leenakodissa Vantaalla. Esimiehen ja työkaverien kannustamana hän hakeutui viime syksynä hoiva-avustajakoulutukseen.
– Hallitsen apuvälineiden käytön ja osaan avustaa peseytymisessä ja ruokailussa, mutta koulutuksessa saan tietoa ikääntyneiden toimintakyvyn muutoksista. Se tuo lisävarmuutta työhön, hän sanoo.
Puolet maahanmuuttajia
Careerian Vantaan, Helsingin Herttoniemen ja Porvoon toimipisteissä on meneillään viisi vuoden mittaista hoiva-avustajakurssia.
Hakijoita on runsaasti, 50–60 kurssia kohden.
– Heistä noin 40 pääsee haastatteluun ja puolet valitaan, sanoo hoiva-avustajien vastuuopettaja Eija Saarinko.
Kyse on pääsääntöisesti työvoimapoliittisesta koulutuksesta, johon hakijat ohjautuvat työ- ja elinkeinotoimistosta. Joukossa on myös oppisopimuksella opiskelevia. Helmikuussa alkoi Careerian ensimmäinen omaehtoinen hoiva-avustajakoulutus.
– Yli puolet opiskelijoista on ulkomaalaistaustaisia, kantasuomalaisista monet ovat Kaidankankaan tapaan ammatinvaihtajia, Saarinko kertoo.
Koulutukseen valituilta ulkomaalaistaustaisilta edellytetään vähintään A 2.2 -tason kielitaitoa. Se tarkoittaa kykyä vuorovaikutukseen ja puhutun ja luetun ymmärtämiseen.
– Riittävän kielitaidon ohella valinnoissa painotetaan hakijan persoonaa, soveltuvuutta sote-alalle ja motivaatiota.
Portti työelämään
Etenkin maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille hoiva-avustajakoulutus toimii porttina työelämään ja jatko-opintoihin.
– Monet heistä sanovat, että Suomi on todistusten maa. Ilman todistusta et pääse työhön etkä jatkamaan opintoja, sanoo Saarinko.
Valtaosa hoiva-avustajiksi opiskelevista on naisia, ja varsinkin muualta Suomeen muuttaneet ovat usein parhaassa perheenperustamisiässä.
– Lähes joka koulutuksen aikana 3–5 kurssilaisista tulee raskaaksi. Se hidastaa valmistumista, ja on meille koulutuksen järjestäjille pieni haaste, hän myöntää.
Maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden voimaantumista on ollut toisaalta ilo seurata.
– Osa heistä on asunut jo pitkään Suomessa mutta keskittynyt aiemmin perheeseen. Opinnot saavat heidät puhkeamaan kukkaan. Nyt on minun vuoroni, he sanovat, ja saavat itsevarmuutta ja kasvavat pituutta ihmisinä.
Motivaatio näkyy Saaringon mielestä siinä, että monet hoiva-avustajaopiskelijat etsivät oma-aloitteisesti työharjoittelupaikkoja.
– Viime vuonna hoiva-avustajaopiskelijoita pääsi ensimmäisen kerran harjoitteluun Helsingin kaupungin kotihoitoon, ja sen jälkeen myös suoraan työhön, kertoo Saarinko.
Asema vakiintumassa
JHL on vaikuttanut vahvasti hoiva-avustajien nimikkeen ja aseman vakiintumiseen sote-palveluissa. Nyt nimike on kirjattu vanhuspalvelulakiin, ja heidät lasketaan hoitajamitoitukseen siltä osin, kun he tekevät välitöntä asiakastyötä.
– On selkään taputtamisen paikka! iloitsee ammattialatoiminnan asiantuntija Riitta Vehovaara.
Lisäpotkua koulutus sai, kun Opetushallitus vahvisti koulutuksen sisällön viime marraskuussa.
Hoiva-avustajan koulutus kestää vuoden ja sisältää kaksi osaa lähihoitajatutkinnosta.
– Koulutus kestää noin vuoden ja sisältää kaksi osaa lähihoitajatutkinnosta, yhteensä 60 osaamispistettä, kertoo Vehovaara.
Koska koulutus on tutkintoperusteinen, se mahdollistaa opintojen jatkamisen lähihoitajaksi. Noin puolet esimerkiksi Careerian hoiva-avustajiksi valmistuneista jatkaakin lähihoitajiksi.
Tiedotusta lisättävä
Liki 50 ammatillista oppilaitosta tarjoaa eri puolilla Suomea jo tänä keväänä hoiva-avustajakoulutusta. Se on ennätysmäärä.
– Tämä on hyvä alku, sanoo Vehovaara.
JHL:n ja HALI ry:n laskelmien mukaan hoiva-avustajia olisi koulutettava noin 1 000– 1 500 vuosittain, jotta alalle saataisiin 10 000 hoiva-avustajaa vuoteen 2030 mennessä. HALI edustaa yksityisiä hoiva- ja hyvinvointialan yrityksiä.
JHL:n seuraava tehtävä on tiedottaa mahdollisimman laajasti uudesta ammattiryhmästä niin työnantajille kuin ammatinvalintaa pohtiville.
– Myös lähihoitajan ja hoiva-avustajan tehtäväjakoa on edelleen syytä kirkastaa työpaikoilla, sanoo Vehovaara.
Tätä nykyä hoiva-avustajan palkka määräytyy sekä kunta- että yksityisen sosiaalipalvelualan tessissä avustavien tehtävien mukaan.
– Tavoite on saada nimike ennen pitkää palkkahinnoitteluun ja vakiinnuttaa hoiva-avustajien asema vanhustyössä ja jatkossa ehkä myös vammaispalveluissa.
Vehovaara painottaa, että JHL on niin hoitajien kuin hoiva-avustajien liitto. Tätä nykyä hoiva-avustajan nimikkeellä olevia jäseniä on noin 500.
– Hoiva-avustajia varten on teetetty liiton oma ammattimerkki, ja se annetaan hoiva-avustajan koulutuksen suorittaneille, hän kertoo.
Lisätietoa hoiva-avustajien työstä ja edunvalvonnasta löydät tästä JHL:n esitteestä.