Palveluesimies Tiina Koski kääntyi poliisin puoleen, kun matkapuhelimeen oli tullut kymmeniä tappouhkauksia. Kyse oli myös Kosken lasten turvallisuudesta.
Tapan sut, hullu viillän sun kurkun auki, eikun vaan ampumaan tai viiltämään.
Ravattulan toimintakeskuksen palveluesimies Tiina Koski, 49, kaivaa kirjoituspöydän laatikosta vanhan työpuhelimensa. Se on täynnä hänen asiakkaansa lähettämiä viestejä.
Viestit sisältävät kuvia verisestä puukosta ja runsasta sanallista kuvailua siitä, miten asiakas aikoo tappaa hänet.
– Ihan ensimmäisiin viesteihin en kauheasti reagoinut. Vähättelin asiaa ja ajattelin, että kyllä tämä menee ohi. Mutta ei se mennyt, Koski huokaa.
Ensimmäiset tappouhkaukset JHL:läinen Koski sai kaksi vuotta sitten, tuoreimmat ovat heinäkuulta 2019.
Tekstiviestejä, soiton yrityksiä, uhkauksia puhepostissa.
– Niitä saattaa tulla jopa kymmeniä illassa. Puhelin on työajan jälkeen äänettömällä, mutta tunnen värinästä, että nyt se taas alkoi.
”Päivittäin mietin, toiminko oikein”
Tähän mennessä tappouhkauksia on kertynyt noin 900. Jokainen niistä on tallessa Kosken uuden ja vanhan työpuhelimen muistissa.
Työnantajalleen Varsinais-Suomen erityishuoltopiirille Koski on tehnyt pari HaiPro-vaaratilanneilmoitusta. Lisäksi hän on kertonut uhkauksista ja niiden jatkumisesta esimiehilleen ja piirin työsuojelupäällikölle.
– Puhelin on työajan jälkeen äänettömällä, mutta tunnen värinästä, että nyt se taas alkoi.
Kun uhkausviestejä oli tullut joitain kymmeniä, Koski otti yhteyttä poliisiin. Toistamiseen hän kääntyi poliisin puoleen toukokuussa 2018. Silloin syynä oli se, että asiakas uhkasi tappaa myös Kosken lapset.
– Mietin joka päivä toiminko oikein, kun tein rikosilmoituksen kehitysvammaisesta henkilöstä. Mutta kun kyse on omien lasten turvallisuudesta, en voinut muutakaan. Ja sitä paitsi pitäähän minunkin voida elää ja tehdä työtäni ilman pelkoa.
”Hieno onnistumisprosentti”
Elokuisena keskiviikkona Ravattulan toimintakeskuksessa Turussa on rauhallista. Paikalla on noin 70 kehitysvammaista asiakasta, ja tarjolla on monenlaista tekemistä. Muutamat pussittavat ja kokoavat alihankintana tuotteita yksityisille firmoille, jotkut kutovat ja ompelevat, jotkut tekevät metalli- ja puutöitä.
Toimintakeskuksessa käy viikoittain lähes sata erityisen tuen piirissä olevaa asiakasta, kuusitoistavuotiaista yli seitsemänkymppisiin.
– Jokaiselle laaditaan yksilöllinen suunnitelma ja pyritään löytämään mieluista ja mielekästä tekemistä tai harrastustoimintaa, Tiina Koski kertoo.
Hän toimii työllisyyttä edistävien palvelujen esimiehenä ja esittelee ylpeänä Ravattulan aikaansaannoksia.
– Meillä on hieno onnistumisprosentti! Tälläkin hetkellä kaksi asiakasta on saatu työllistettyä palkkatuella. Kiitos siitä kuuluu työvalmentajalle ja muulle henkilökunnalle.
”Poliisia tarvitaan vain harvoin”
Kehitysvammaisten ohjaajien ja työvalmentajien työ vaati ammattitaitoa ja valppautta, hyviä hoksottimia.
– Toisinaan asiakkailla on tunteet pinnassa ja käytös saattaa muuttua yhtäkkiä uhkaavaksi, jopa väkivaltaiseksi. Olemme oppineet ennakoimaan tilanteita, ja poliisia tarvitaan vain harvoin, kertoo Koski.
Henkilökuntaa on 25, ja heidän työturvallisuudestaan Varsinais-Suomen erityishuoltopiiri on pitänyt Kosken mukaan pääsääntöisesti hyvää huolta.
– Koko henkilökunta on koulutettu Mapaan eli haasteellisen käytöksen ennaltaehkäisyyn ja hallintaan. Lisäksi uusien työntekijöiden perehdytykseen voidaan paneutua ja käyttää reilusti aikaa.
– On vain tämä yksi asia, jossa koen jääneeni yksin. Ne tappouhkaukset.
Koski kehuu myös koko organisaation turvallisuuskulttuuria: työhön kuuluvat riskit on kartoitettu ja tarvittaessa ryhdytty korjaaviin toimiin, väkivalta- ja muita poikkeustilanteita varten on laadittu toimintaohje ja henkilökuntaa kannustetaan tekemään HaiPro-ilmoituksia.
– Kannustan myös omia työntekijöitä siihen, koska ilmoitusten perusteella voidaan nostaa asiakkaan riskiluokitusta ja saada tarvittaessa tukitiimin apua tai kommunikaatio-ohjaajan palveluja. Se on kaikkien etu, niin asiakkaan kuin työntekijöiden.
Toimintakeskus sijaitsee entisessä rautakaupassa, mutta tilojen turvallisuutta on parannettu rakentamalla lisäpoistumisteitä. Sellainen tehtiin jälkikäteen myös Tiina Kosken työhuoneeseen.
– On vain tämä yksi asia, jossa koen jääneeni yksin. Ne tappouhkaukset.
”Tulen ja nauran haudallasi”
Tiina Koski selailee työpuhelintaan ja kaivaa esiin yhden viestin.
Kuolema joka sinut tappaa olen mä. Ja sitten tulen ja nauran haudallasi.
Viestin on lähettänyt Ravattulan toimintakeskuksen pitkäaikainen asiakas.
– Vähitellen hänen käytöksensä toimintakeskuksen asiakkaita ja työntekijöitä kohtaan muuttui niin uhkaavaksi, että esimiehenä jouduin väliaikaisesti estämään hänen pääsynsä toimintakeskukseen. Olin lähdössä lomalle, ja halusin varmistaa, etteivät toiset joudu vaaraan.
Päätös ei ollut asiakkaan mieleen, ja tuolloin Koski sai ensimmäiset uhkausviestit.
– Käytös muuttui niin uhkaavaksi, että jouduin estämään hänen pääsynsä toimintakeskukseen.
Loman jälkeen hän tapasi asiakkaan ohimennen muutaman kerran, sillä Kosken esimiesten päätöksellä tämän annettiin palata toimintakeskukseen.
– Syntyi väkivaltatilanteita, joissa ohjaajat joutuivat rajoittamaan asiakasta kiinni pitämällä turvatakseen muut asiakkaat. Muutaman kerran jouduimme ratsaamaan hänen laukkunsa teräaseiden varalta, muistelee Koski.
Kun henkilön käytös muuttui entistä aggressiivisemmaksi, erityishuoltopiirissä päädyttiin muuttamaan palvelun tuottamistapaa.
– Asiakas sai oman erityisavustajan asumisyksikköönsä. Sen jälkeen aloin saada tappouhkauksia solkenaan, Koski kertoo.
”Minut määrättiin sovitteluun”
Kun Tiina Koski sai ensimmäiset tappouhkaukset, hänen lastensuojelussa työskentelevä miehensä kehotti tekemään välittömästi rikosilmoituksen.
– Enhän minä voi, ajattelin. Kyseessä on kehitysvammainen asiakkaamme, jolla on paljon ongelmia elämässään. Rikosilmoitus? No, se nyt ei vaan kuulu tapoihin kehitysvamma-alalla.
Koski painottaa, ettei kenenkään pidä joutua henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi työssään. Mutta kun asia osuu omalle kohdalle ja kyseessä on kehitysvammainen ihminen, on toimiminen yllättävän vaikeaa.
– Eettinen ristiriita on niin iso. Siksi toivoisin, että työnantajalla olisi aktiivisempi ote. Jos uhkailun tai väkivallan kohteeksi joutunut on liian voimaton tekemään rikosilmoituksen, työnantaja voi tehdä sen.
Monessa sairaanhoitopiirissä ja sote-kuntayhtymässä on jo tällainen käytäntö. Esimerkiksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin toimintaohje on yksiselitteinen:
”Vakavissa, vammoja tuottavissa väkivaltatilanteissa tutkintapyyntö on tehtävä aina. Mikäli uhri ei itse kykene tai halua ilmoitusta tehdä, työnantajan edustaja tekee sen. Lievissä väkivaltatilanteissa työnantajan edustaja tekee tutkintapyynnön uhrin pyynnöstä, mikäli se katsotaan aiheelliseksi. Asiaa arvioidaan tapauskohtaisesti yhteistyössä työsuojelu- ja turvallisuushenkilöstön kanssa.”
– Rikosilmoitus? No, se nyt ei vaan kuulu tapoihin kehitysvamma-alalla.
Varsinais-Suomen erityishuoltopiiri menetteli toisin. Se velvoitti Tiina Kosken sovittelumenettelyyn tekijän kanssa.
– Vastustin sovittelua, mutta viranhaltijana en voinut kieltäytyä, kun työnantaja määräsi. Järjestettiin kaksi istuntoa, joissa päästiin yhteiseen sopimukseen, että uhkausviestien lähettäminen loppuu.
Sovittelutilaisuuden päättymisestä kului 45 minuuttia, kun Kosken puhelin kilahti.
Uusi tappouhkaus.
”Vain yksi on kysynyt, kuinka jaksan”
Lähes koko haastattelun ajan Koski pidättelee kyyneleitä. Yli 900 tappouhkausta on jättänyt haavan.
– Jos tästä yrittää etsiä jotain hyvää, niin onneksi tämä tapahtui minulle, eikä kenellekään toimintakeskuksen työntekijälle tai nuoremmille kollegoille.
Toimintakeskuksen työntekijät ovat kannatelleet Koskea läpi vaikean ajan. Myös ammattiliitostaan JHL:stä hän on saanut käytännön neuvoja oikeudenkäyntiä varten sekä kaipaamaansa henkistä tukea.
Kosken esimiehille asia on vaikea, ja moni on mykistynyt ongelman mittasuhteiden äärellä.
– Tappouhkaukset ovat laajasti tiedossa, mutta vain yksi on kysynyt, kuinka jaksan. Muutaman kerran on tiedusteltu, tarvitsenko työnohjausta. Olen vastannut, että kyllä se minulle käy, mutta asian järjestäminen on jäänyt siihen. Itselläni ei ole ollut siinä kohtaa voimia.
Myös työterveyshuollosta Koski olisi kaivannut enemmän tukea.
Kehitysvammaisen paikka ei ole vankilassa. Yksi vaihtoehto on määrätä hänet määräaikaisesti tahdonvastainen hoitoon.
”Välillä olo on arvoton”
Arvoton. Sillä sanalla Tiina Koski kuvaa tuntemuksiaan.
– Tekijä asuu eräässä asumisyksikössä mutta kulkee vapaana. Kun uhkailuja on tullut, olen pyytänyt henkilökuntaa ottamaan hänen puhelimensa edes tilapäisesti haltuun. Siihen ei kuitenkaan löydy riittäviä perusteita, sillä laki itsemääräämisoikeudesta on niin vahva.
Koski on jo vuosia sitten ottanut turvakiellon, mikä estää hänen osoite-, asuinpaikka- ja kotikuntatietojensa luovuttamisen. Lastensa puhelinnumerot hän salasi heti heihin kohdistuneen uhkauksen jälkeen.
Työpuhelinnumeron salaaminen tai numeron jatkuva vaihtaminen on Kosken mielestä hankalaa, koska toimintakeskus markkinoi alihankintapalvelujaan yrityksille ja palveluesimiehen on oltava helposti tavoitettavissa.
– Soitonestoa en ole laittanut, koska haluan tietää, jos joku uhkailee minua tai perhettäni. Pahimmassa tapauksessa hän olisi ottanut kohteeksi jonkun työntekijän, jos yhteydenotot olisi estetty.
”Pelkään, mitä tuleman pitää”
Nyt Tiina Koski pelkää, mitä tuleman pitää.
– En tiedä tai tunne yhtään alan työntekijää, joka olisi tehnyt rikosilmoituksen kehitysvammaisesta asiakkaastaan tai hoidettavastaan. Saanko leiman otsaani, mikä vaikutus tällä on uraan ja työelämään? hän puntaroi.
Toisaalta Koski kokee puolustavansa kaikkia sote-ammatilaisia.
– Niin henkisestä kuin fyysisestä väkivallasta on puhuttava, vaikka tekijä olisi kehitysvammainen tai mieleltään sairas. Haluaisin nousta Eduskuntatalon rappusille ja heiluttaa kylttiä ”Suojelkaa meitä”.
Myös tuleva oikeudenkäynti jännittää Koskea. Tilanne ei tule olemaan helppo, vaikka Varsinais-Suomen käräjäoikeus on suostunut kuulemaan häntä puhelinyhteyden välityksellä.
Rikosnimike on laiton uhkaus ja viestintärauhan rikkominen. Syyttäjä esittää tekijälle ehdollista vankeustuomiota, ja Koski on yhtynyt vaatimukseen.
– En ole sydämetön. Kehitysvammaisen paikka ei ole vankilassa, hän sanoo.
Yksi vaihtoehto olisi määrätä tekijä määräaikaisesti tahdonvastaiseen hoitoon, jossa häntä pystyttäisiin valvomaan ja jossa hän saisi tarvitsemansa avun ja tuen.
Sote-alaa Koski kannustaa keskustelemaan lisääntyvästä asiakasväkivallasta ja miettimään keinoja sen ehkäisemiseksi ja sen kohteeksi joutuneiden tukemiseksi.
– Että kukaan ei jäisi yksin.
Työnantaja: Jokainen tapaus otetaan tosissaan
Väkivaltaa ja sillä uhkaamista esiintyy kehitysvamma-alalla, myöntää Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin johtaja Seija Aaltonen.
– Myös henkilökuntaan kohdistuvia uhkauksia tulee silloin tällöin – mitenkään tavatonta se ei ole. Minuakin ja minun perhettäni on joskus uhattu, hän toteaa.
Jokainen tapaus otetaan Aaltosen mukaan tosissaan.
– Jos uhkaaja on oma asiakkaamme, pyrimme ihan ensimmäiseksi lisäämään asiakkaan valvontaa niin, ettei hän pääse toteuttamaan uhkaustaan.
– Itsemääräämislaki asettaa tiukat ehdot sille, miten paljon kehitysvammaisen yhteydenpitoa voidaan rajoittaa.
Aaltonen painottaa Kehitysvamma-alan tuki- ja osaamiskeskuksen (KTO) / Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin kuntayhtymän toimintaohjetta. Sen mukaan jokaisesta työtapaturmasta, läheltä piti -tilanteesta sekä potilasturvallisuutta vaarantavasta tilanteesta pitää tehdä ilmoitus HaiPro-ohjelmaan.
– Tämä on välttämätöntä, jotta työsuojelusta- ja -turvallisuudesta vastaavat viranhaltijat ja toimielimet voivat ryhtyä asianmukaisiin toimiin.
Tiina Koskelta on kirjautunut järjestelmään kaksi HaiPro-ilmoitusta vuodelta 2017. Aaltonen ei kiistä, etteikö uhkailujen jatkuminen näiden ilmoitusten jälkeenkin ole ollut laajasti erityishuoltopiirin esimiesten tiedossa.
– Koski on niistä kyllä kertonut.
Turvakielto ja salaus tarpeen
Uhkauksen kohteeksi joutunutta työntekijää erityishuoltopiirin kuntayhtymä neuvoo välittömästi salamaan omat henkilö- ja osoitetietonsa. Jos kyse on tekstiviesteistä tai sosiaalisen median kautta tulevista uhkauksista, neuvotaan työntekijää mahdollisuuksien mukaan estämään viestien tulo.
– On kuitenkin myönnettävä, että olemme jossain määrin keinottomia, kun kyse on sosiaalisen median palveluista ja uusista viestintävälineistä. Itsemääräämislaki on niin vahva, että se asettaa aika tiukat ehdot sille, miten paljon kehitysvammaisen asiakkaan yhteydenpitoa voidaan rajoittaa.
Joissain turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa on Aaltosen mukaan päädytty siihen, että henkilökunta on ottanut väliaikaisesti esimerkiksi asiakkaan matkapuhelimen haltuun.
– Mutta asiakkaan yhteydenpitoa muihin ei lain mukaan voi kokonaan tai pitkäksi aikaa estää, hän sanoo.
Itsemääräämislainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa. Aaltonen toivoo, että nykyisen lain soveltamisessa ilmenneet puutteet huomioidaan uudessa laissa.
Rikosilmoituksen tekee työntekijä
Väkivalta- ja muissa vakavissa rikoksissa rikosilmoituksen voi tehdä työntekijän lisäksi hänen työnantajansa.
KTO:n / Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin kuntayhtymässä rikosilmoitukset tekee Seija Aaltosen mukaan työntekijä, joka on joutunut uhkauksen tai teon kohteeksi.
– Jos työntekijä sanoo, ettei pysty, niin toki mekin voimme tehdä ilmoituksen. Koska ilmoituksessa kuitenkin nimetään tekijä ja kerrotaan muita tapaukseen liittyviä yksityiskohtia, on katsottu paremmaksi että työntekijä hoitaa asian itse. Mutta pyydettäessä toki autetaan.
Lisäksi työntekijä voi tarvitessaan hakeutua työterveyshuollon palveluihin.
Työnohjausta on tarjottu
Väkivallan tai toistuvan väkivallanuhan takia henkilö saattaa tarvita myös työnohjausta. Sen järjestämisestä vastaa viime kädessä työnantaja.
– Työnohjauksen suhteen lähtökohtana on, että henkilö tuo itse esille, millaista apua ja tukea kokee tarvitsevansa, ja sitten toimitaan sen mukaan, Aaltonen sanoo.
Kaikkien kemiat eivät kohtaa. Siksi Aaltonen pitää parempana, että työntekijä valitsee itselleen sopivan työnohjaajan kuin että työnantaja määräisi jonkun.
– Tarvittaessa sitten autamme.
Aaltosen mukaan Koskelle on tarjottu mahdollisuutta työnohjaukseen.
– Organisaatiossa on ollut muutoksia, ja Kosken esimies on vaihtunut parin vuoden sisällä kolmesti. Ainakin nykyinen esimies on tarjonnut ohjausta viime keväänä, mutta Koski oli todennut ettei sillä hetkellä tarvitse sitä.
KTO/Varsinais-Suomen erityishuoltopiiri oli otsikoissa 2018, kun Lounais-Suomen aluehallintovirasto uhkasi sulkea sen yhden yksikön. Syynä oli yksikön henkilöstöön kohdistunut väkivallan uhka, jota ei ollut saatu hallintaan. Lue lisää tästä.