Opetusministeriö haluaa nostaa varhaiskasvatuksen laatua korvaamalla joka toisen lastenhoitajan lastentarhanopettajalla. Helsinkiläisen päiväkoti Saanan henkilöstön mielestä nykyistä pienemmät päiväkotiryhmät olisivat verrattomasti parempi laadun tae.
Saska (vas.) ja Darin ihailevat pääsiäiseksi kylvämiään rairuohoja.
Helsingin Mellunmäessä sijaitsevassa päiväkoti Saanassa värjätään paperisia pääsiäismunia. Zahra, Sisu, Saska ja Darin malttavat istua tovin aikaa pöydän ääressä, mutta sitten on ihan pakko mennä ihailemaan ikkunalaudalla kasvavia rairuohopurkkeja.
– Tää on mun, selittää Saska ja osoittaa yhtä purkkia. Kylvö on onnistunut ja siemenet itäneet, sillä astiasta pilkottaa tasainen vihermatto.
Reippaita ja vikkeliä nämä ihmistaimet ovat – jopa siinä määrin, että 22-päisen lapsiryhmän aikuiset saavat pistää parastaan pysyäkseen perässä.
Päiväkotiväki ihmeissään
Tätä nykyä esimerkiksi 3–5-vuotiaiden lapsiryhmässä on yleensä kaksi lastenhoitaja- tai lähihoitajakoulutuksen saanutta lastenhoitajaa ja yksi lastentarhanopettaja.
Jatkossa luvut kääntyvät päälaelleen: ryhmässä toimisi kaksi lastentarhanopettajaa ja yksi hoitaja. Toinen opettajista olisi yliopistokoulutuksen saanut kasvatustieteen kandidaatti ja toinen ammattikorkeakoulusta valmistunut sosionomi. Lasten ja aikuisten suhdelukuun eikä ryhmäkokoihin esitetä muutoksia.
Päiväkoti Saanan hoitajat ovat opetusministeriön suunnitelmista ihmeissään. Eikä vain suunnitelmista, sillä lakiesitys on tarkoitus saada eduskunnan käsittelyyn jo parin viikon kuluttua ja voimaan elokuussa 2018.
Siirtymäaikaa on vuoteen 2030, mutta yhtä kaikki lain hyväksyminen tarkoittaisi merkittävää lisäpanostusta lastentarhanopettajien kouluttamiseen.
– Ihan ensimmäiseksi arveluttaa se, mistä ne kaikki puutuvat lastentarhanopettajat saadaan. Tämä ala ei ole enää erityisen ”hotti”. On iso vastuu ja pieni palkka, tuumii lastenhoitaja Birgitta Kiviniemi.
Rekrytointipulmia jo nyt
Päiväkoti Saanan varajohtaja. lastentarhanopettaja Tarja Thaci.
Sama huoli on lastentarhanopettaja Tarja Thacilla. Hän toimii myös Saanan varajohtajana ja tuntee lastentarhanopettajien rekrytointipulmat käytännössä.
– Ihan vasta haimme kahta vakituista lastentarhanopettajaa, mutta yhtään hakijaa ei ollut. Tehtiin kuten usein ennenkin, eli suostuteltiin talon kaksi kokenutta lastenhoitajaa hoitamaan opettajan tointa vuoden määräajaksi, hän kertoo.
Tämän ketjureaktion seurauksena lastenhoitajiksi piti palkata kaksi uutta työntekijää.
– Päteviä lastenhoitajia on onneksi vielä toistaiseksi saatu, Thaci huokaisee.
Pula lastentarhanopettajista ei koske vain Saanaa, vaan koko pääkaupunkiseutua. Tälläkin hetkellä Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta puuttuu liki 600 lastentarhanopettajaa eikä tilanne muuallakaan maassa ole paljon parempi.
Ovi käy tiuhaan
Vaikka koulutuskiintiöt saataisiinkin täyteen, epäilee Saanan henkilökunta nuorten, vastavalmistuneiden ja varsin teoreettisen koulutuksen saaneiden lastentarhanopettajien viihtymistä päiväkotiarjessa – se kun pitää sisällään paljon päivästä toiseen samanlaisina toistuvia rutiineja, kuten pukemista, riisumista, ruokailuja ja vessakäyntejä.
– Lastenhoitaja- ja sosionomiopiskelijoilla on parempi tuntuma arkeen, sillä opintoihin kuuluu käytännön harjoittelujaksoja päiväkodeissa. Yliopisto-opiskelijoita ei ole aikoihin nähty ainakaan meillä, sanovat Birgitta Kivimäki ja lastenhoitaja Päivi Ojala.
Myös Tarja Thaci epäilee uuden polven opettajien viihtymistä ammatissa.
– Oireita siitä on jo nähtävissä. Tullaan suoraan opinnoista, ollaan puoli vuotta ja todetaan, ettei tämä ollutkaan minun juttu. Ja sitten lähdetään ja vaihdetaan kenties kokonaan alaa, hän kuvailee.
Se on tietenkin sallittua, mutta päiväkodeissa se tarkoittaa henkilöstön jatkuvaa vaihtumista.
– Se on rankkaa työyhteisölle mutta ennen muuta aikuisten vaihtuvuus heijastuu lapsiin, sanoo Thaci.
Kolmikko on samaa mieltä siitä, että esikoululaisten ryhmässä kaksi lastentarhanopettajaa on paikallaan mutta alle 3-vuotiaiden ja 3–5-vuotiaiden ryhmässä nykyinen henkilöstörakenne on toimivin.
Pienet ryhmät laadun tae
Entä miten Saanan henkilöstö sitten nostaisi varhaiskasvatuksen tasoa? Vastaus tulee kuin yhdestä suusta:
– Ryhmäkokojen pienentäminen on paras laadun tae. Nykyinen lapsiaines on jotain muuta kuin kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten. Lapset ovat levottomia, lyhytpinnaisia ja impulsiivisia, ja ollaan oikeasti helisemässä, jos joku ryhmän aikuisista on pois, myöntävät Thaci, Kiviniemi ja Ojala.
Pienet ryhmäkoot ovat paras laadun tae. Tätä mieltä ovat päiväkoti Saanan hoitajat.
Usein ryhmän kolmesta aikuisesta puuttuukin yksi, nimenomaan se lastentarhanopettaja, jolle 2015 voimaan tullut varhaiskasvatuslaki sälytti entistä enemmän suunnittelu, arviointi- ja muita kirjaamistehtäviä.
– Minulla on aito huoli siitä, että en muiden töiden takia ehdi olla riittävästi lapsiryhmässä. Kun sitten valmistelen vanhempien tapaamista ja teen arviota lasten kehittymisestä, joudun tukeutumaan lastenhoitajien havaintoihin, toteaa Thaci.
Juuri moniammatillinen yhteistyö on Ojalan ja Kiviniemen mielestä suomalaisen varhaiskasvatuksen vahvuus – nyt ja tulevaisuudessa.
– Kauhuskenaario on se, että työstä tulee nykyistä hierarkkisempaa. Nyt olemme joustavia ja toimimme tilanteen ehdoilla: lastentarhanopettaja voi pyyhkiä lasten nenät ja likaantuneet pöydänpinnat siinä kuin muukin henkilöstö, ja hoitajat voivat osallistua toimintatuokioiden ideointiin ja toteutukseen.
Kumpikin muistuttaa myös siitä, että pedagogiikka on osa päiväkodin kaikkea toimintaa.
– Toisten huomioimista, ryhmässä toimimista ja muita valmiuksia opitaan joka hetki, ei vain varta vasten lapsille suunnitelluissa toimintatuokioissa, he huomauttavat.
JHL vaatii varhaiskasvatuslain valmistelun keskeyttämistä. Lue lisää tästä.