Heidi Kajander pitää kiinni mahdollisuudestaan lähteä reissuun silloin, kun huvittaa. Samoin ajattelee yhä useampi aikuinen. Vapaus ja itsenäisyys ajavat lasten hankinnan edelle.
Lasten hankkiminen ei ole käynyt koskaan Heidi Kajanderin mielessä. Kun hän piteli vanhemman pikkusiskonsa esikoista sylissään, hän odotti, että sisäinen kello alkaisi tikittää.
– Vauvoista ei ole koskaan tullut sellaista läikähdystä. Olen joskus miettinyt, miltä se tuntuisi, sillä ovathan vauvat hellyttäviä. Minä en vain ole äitityyppiä. Äitini sanoikin, ettei hän ole koskaan odottanut minun hankkivan lapsia.
36-vuotias Kajander muistelee, etteivät nuket tai vauvat kiinnostaneet paljoa lapsenakaan. Silti lasten hoitaminen, vaippojen vaihdot ja yövalvomiset ovat tulleet tutuiksi moneen otteeseen. Kajander auttoi yhden kummilapsensa äitiä tämän vanhemmuuden alkutaipaleella tarjoutumalla säännöllisesti lapsenvahdiksi.
Kajanderin molemmilla siskoilla on lapsia, ja nämä vierailevat tätinsä luona. Kummilapsiakin on jo neljä.
– Nuorin kummilapsista on alle vuoden. Menen mieluusti kaitsemaan lapsia joksikin aikaa, kunhan sen jälkeen saan palata omaan rauhaan, omaan elämääni. Kun pääsen kotiin, olen hyvin huojentunut.
Puheet synnytystalkoista Kajander kuittaa olankohautuksella.
– Kyllä lapsia maailmassa riittää ilman, että tuon korteni kekoon. Velvoite lasten tekemiseen on väärin. Sen mukaan ihmisten pitäisi unohtaa omat haaveensa ja synnyttää lapsia yhteiskunnan takia.
Vapaus kulkea omia polkujaan
Aiemmin Kajander halusi päästä reissun päälle ulkomaille vaikka heti. Nuoruudessaan hän osti Australiaan vain menolipun. Takaisin hän palasi reilun vuoden kuluttua. Kerran hän otti työ- vapaata ja teki viiden kuukauden rinkkareissun Latinalaisessa Amerikassa.
Matkakuume on Kajanderin mukaan kuin sisäinen polte. Ulkomailla eläminen ja työskenteleminen houkuttavat. Hän haluaisi päästä siviilikriisinhallinnan tehtäviin. Rikosseuraamuslaitoksen erikoissuunnittelijana työkokemusta olisi, mutta vielä ei ole tärpännyt.
– Lasten hankkiminen ei yksinkertaisesti ole osa minun elämääni. Olen panostanut koulutukseeni ja uraani tosi paljon, matkustellut ja asunut ulkomailla. Tietynlainen mahdollisuus mennä ja tulla, miten haluaa, on hyvin tärkeää. Mahdollisuus lähteä minne vain on aina yhtä vapauttavaa.
Nytkin hän voi lähteä äkkiseltään vaikka Tampereelle konserttiin. Keväästä syksyyn hän kulkee moottoripyörällä. Kotona odottaa lemmikkikani, jonka voi tarvittaessa kiikuttaa ystäville reissun ajaksi.
– Kun muut puhuvat lapsista ja niiden edesottamuksista, minä voin vastavuoroisesti kertoa ja näyttää kuvia kanista ja moottoripyöräreissuista. Ystäväni iloitsevat edesottamuksistani, Kajander kertoo.
Perheessä ja tuttavapiirissä kukaan ei kummastele Kajanderin lapsettomuutta.
– Kavereista yksi ainoa on sanonut kerran, että vielä sinun mielesi muuttuu. Vaan eipä ole muuttunut.
Lapsettomia syyllistetään Suomen huonosta huoltosuhteesta. Omat eläkepäivät eivät Kajanderia huoleta.
– Voin vaikka myydä asuntoni ja viettää mukavat eläkepäivät niillä tuloilla jossain Suomen rajojen ulkopuolella. Kyllä minä aina pärjään, tavalla tai toisella.
Syntyvyyden laskun syyt pimennossa
Vapaaehtoisesti lapsettomien määrä on kasvanut nopeasti. Kymmenen vuotta sitten alle viisi prosenttia lisääntymisikäisistä ilmoitti, ettei halua lapsia lainkaan. Tänä keväänä Väestöliiton selvityksessä samaa mieltä oli 11,2 prosenttia naisista ja miehistä hieman useampi.
Väitöskirjatutkija Outi Alakärppä Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitokselta tutkii henkilö- ja ryhmähaastatteluilla 18–27-vuotiaiden naisten toiveita ja odotuksia perheen perustamisesta sekä työn ja perheen yhteensovittamisesta. Osa vastaajista ei halua lainkaan lapsia.
– Usein syyt ovat ideologiset, esimerkiksi ilmaston muutos ja väestökehitys. Heille adoptio olisi mieluisampi ratkaisu kuin oma biologinen lapsi.
Osa sanoo suoraan, etteivät he halua vanhemmiksi itsekkäistä syistä.
– Joillekin oma ura on lapsia tärkeämpi, mutta toisaalta pelätään vanhemmuuteen liittyvää vastuuta. ”En halua uhrata kaikkea sille, että olen äiti”, Alakärppä siteeraa.
Lapsiperhe-elämä tuntuu osalle naisista vieraalta, sillä siitä ei välttämättä ole kokemusta. Alakärpän mukaan henkilökohtaiset kokemukset vaikuttavat muutoinkin merkittävästi perheen perustamiseen.
– Jos on kokenut lapsuudessaan turvattomuutta tai osattomuutta, vastaavaa ei haluta mahdolliselle omalle lapselle. Helpommaksi koetaan lapsettomuus. Jos elämässä on paljon epävarmuus tekijöitä, lastenhankintaa ei mietitä edes tulevaisuuden vaihtoehtona.
Suurin osa vastaajista haluaa lapsia jossain vaiheessa, viimeistään 30 vuoden iässä.
– Vaikka perheen perustaminen nähdään myönteiseksi asiaksi, keskusteluista käy ilmi, että epä varmuustekijöitä on paljon. Äitiys nähdään vaativana ja jopa pelottavana asiana.
Väestöliiton tutkija Venla Berg kertoo, että syntyvyys on ollut laskussa kaikissa Pohjoismaissa 2010-luvulla. Ilmiötä selittää jonkin verran vuonna 2008 alkanut taloustaantuma. Se ei selitä ilmiötä kokonaan, sillä syntyvyys on laskenut myös maissa, joissa taantuma ei ollut kovin syvä.
– Esimerkiksi Norjassa taloustilanne on ollut koko ajan verrattain hyvä, mutta sielläkin syntyvyys laskee.
On vielä epäselvää, mitkä muut tekijät heikentävät syntyvyyttä.
– Yhdeksi tekijäksi on arveltu mobiililaitteiden yleistymistä. Asia olisi hyvä tutkia, Berg sanoo.
Elämäntyylistä ei haluta luopua
Kun ihmisiltä kysyttiin syitä lapsettomuuteen, tärkeimmäksi nousivat elämäntyyliin liittyvät syyt, käy ilmi vuoden 2018 perhebarometrin aineistosta. Berg muistuttaa, että viisi vuotta sitten tärkein syy lastenhankinnan lykkäämiseen oli oikean kumppanin puuttuminen. Sen jälkeen tulivat yhdenvertaisina oma talous- ja työllisyystilanne sekä elämäntyylisyyt.
– Nyt naisilla kärjessä ovat halu tehdä muita minua kiinnostavia asioita, halu keskittyä ensin uraan ja se, ettei haluta luopua nykyisestä elämäntyylistä.
Miehillä yksi kärkisyistä lastenhankinnan lykkäämiseen on edelleen sopivan kumppanin puute. Huomattavaa on, että tuoreen tutkimuksen mukaan hyvätuloiset miehet ovat suunnitelleet lapsia harvemmin kuin pienituloiset miehet. Ylemmistä toimihenkilömiehistä 30 prosenttia aikoi hankkia ensimmäisen tai toisen lapsen lähiaikoina tai tulevaisuudessa. Työntekijämiehistä vastaava aie oli liki 45 prosentilla.
– Tämä on yllättävää, sillä nimenomaan suurempituloiset miehet ovat tilastojen mukaan saaneet enemmän lapsia kuin pienituloiset.
Tutkimuksen mukaan lasta yrittävät tällä hetkellä todennäköisemmin työlliset, parempi tuloiset ja korkeammin koulutetut. Naisilla lapsentekoaikeita lisää hyvä sosioekonominen asema. Tosin monet korkeasti koulutetut naiset ovat huolissaan siitä, kuinka pystyvät yhdistämään uran ja perheen.
Parhaassa iässä puuttuu uskallusta
Sekä miesten että naisten ihanteena on edelleen, että lapset hankitaan vasta, kun koulutus, vakituinen työpaikka, asunto ja muut edellytykset ovat kunnossa. Tämä kertoo Bergin mukaan vastuullisuudesta. Kesken koulutuksen tai työuran alussa lapsia ei uskalleta hankkia.
Etenkin naisilla oma taloustilanne ja työllisyystilanne vaikuttavat lastentekoaikeisiin. Lapsia ei haluta, jos tulot ovat epävarmat. Vasta, kun vakituinen työpaikka on ollut muutaman vuoden, ajatukset kääntyvät lastenhankintaan.
– Koskaan ei tunnu olevan oikea aika lastenhankintaan. Kun lastentekoa siirretään eteenpäin, hedelmällisyys vähenee. Moni ei saa toivomaansa lapsilukua täyteen.
Nykyisin äidiksi tullaan ensimmäisen kerran keskimäärin 29,3-vuotiaana ja isäksi 31,2-vuotiaana. THL kertoo, että 13 prosenttia ensisynnyttäjistä oli yli 35-vuotiaita vuonna 2015. Hedelmöityshoitoihin turvautui samaan aikaan 14 000 aikuista. Biologisesti sekä miesten että naisten paras hedelmällisyysikä on 20–24 vuotta.
– Vaikka yhteiskunta on muuttunut, ihmisen biologia ei, Berg sanoo.
Maahanmuutto helpottaa huoltosuhdetta
Syntyvyys on laskenut Suomessa seitsemän vuotta peräkkäin. Viime vuonna syntyi naista kohden vähemmän lapsia kuin koskaan tilastohistorian aikana.
Kokonaishedelmällisyys oli 1,49 lasta naista kohti. Edellisen kerran syntyvyys oli miltei yhtä alhaalla 1973.
– Kokonaishedelmällisyys oli tuolloin 1,50 lasta naista kohden. Koska synnytysiässä olivat vielä suuret ikäluokat, lapsia syntyi. Nyt synnytysiässä olevia naisia on huomattavasti vähemmän, Berg korostaa.
Syntyvyys olisi vielä matalampi ilman maahanmuuttoa. Ensimmäisessä maahanmuuttajapolvessa tehdään lapsia yleensä entisen kotimaan tapaan, jos siellä on ollut korkea syntyvyys. Toisessa polvessa syntyvyys vähenee.
Tilastokeskuksen mukaan ulkomaalaistaustaisen äidin kokonaishedelmällisyysluku oli toissa vuonna tasan 2. Ulkomaalaistaustaiseksi lasketaan äidit, jotka ovat itse syntyneet ulkomailla ja joiden molemmat tai ainoa vanhempi on syntynyt ulkomailla. Koko väestön hedelmällisyysluku oli 1,6.
Kaikista toissa vuonna syntyneistä lapsista 12 prosenttia syntyi ensimmäisen polven maahanmuuttajaäidille.
Maahanmuutto nostaa tällä hetkellä syntyvyyttä hienoisesti, mutta maahanmuuton vaikutukset huoltosuhteeseen ovat Bergin mukaan monimutkaiset.
Lapsiluku jää toiveita pienemmäksi
Tilastokeskuksen arvion mukaan väestöllinen huolto- suhde heikkenee siten, että reilun kymmenen vuoden kuluttua, eli vuonna 2032, sataa työikäistä kohden on 70 huollettavaa. Neljä vuotta sitten huollettavien, eli lasten ja/tai vanhusten määrä sataa työikäistä kohti oli 57. Berg pitää Tilastokeskuksen arviota toiveikkaana, sillä syntyvyys on alentunut 2010-luvulla jyrkemmin kuin ennusteissa.
Lohdullista kuitenkin on, että suurin osa nuorista aikuisista haluaa perheenlisäystä jossakin vaiheessa. Useimmat naisista ja miehistä toivovat kahta lasta, mutta 35 prosenttia naisista haluaisi vähintään kolme lasta. Jotta edes nuorten aikuisten toivoma lapsiluku saataisiin täyteen, yhteiskunnan pitää muuttua.
Berg huomauttaa, että Suomessa perhetuet ovat alhaisemmat kuin muissa Pohjoismaissa. Lisäksi korjauksia tarvitaan työelämään.
– Hyväksyttäisiin se, että nuoret saavat lapsia. Kyselyissä toivotaan, että työn ja perheen yhteensovittaminen helpottuisi. Meillä perhevapaat ovat jäykemmät kuin muissa Pohjoismaissa.