Kotihoidon kiireelle voi pistää kampoihin. Tämä havaittiin Helsingin Vuosaaressa, jossa asiakastyö, päivittäiset tehtävät ja työvuorot suunniteltiin uudella tavalla. Tuloksena on enemmän aikaa asiakkaille ja tunne siitä, että oma työ on hallinnassa.
Tuoreet otsikot kuntien kotihoidosta ovat surullista luettavaa: ”Iäkkäiden kotihoidon työtaakka kasvaa”, ”Lisääntyvä kiire uuvuttaa työntekijän” ja ”Vanhusten kotihoitoon tarvitaan lisää käsiä”.
Otsikot ovat otsikoita, mutta eivät tuulesta temmattuja. Kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL selvitti kotihoidon tilaa, kävi ilmi, että vuosina 2014 – 2016 kotihoidon asiakasmäärä kasvoi 3 000:lla. Samana ajanjaksona työntekijöiden määrä kehittyi toiseen suuntaan: vähennystä oli 400.
Kotihoidon ohjaaja Mari Salonen Helsingin kaupungilta.
Koska entistä suurempi osa kotona hoidettavista ikäihmisistä on aiempaa huonokuntoisempia ja raskashoitoisempia, ei tarvitse ihmetellä, mistä jatkuva kiire ja henkilöstön uupuminen ja sairauslomat johtuvat.
Iloisen poikkeuksen tekee Kaakkois-Helsingissä sijaitsevan Vuosaari 1 -lähipalvelualueen kotihoitoyksikkö, joka on onnistunut suitsimaan kiirettä ja vähentämään henkilöstön sairauspoissaoloja. Samalla työn mielekkyys on lisääntynyt ja asiakkaiden elämänlaatu parantunut.
Miten moinen temppu tehtiin, kotihoidon ohjaaja Mari Salonen?
– Yhteistyöllä. Idea tuli Helsingin eteläisen palvelualueen johtajalta Arja Peiposelta. Hän kannusti kokeilemaan, kuinka kotihoitoa voisi kehittää ja tukea samalla henkilöstön jaksamista. Saimme aika vapaat kädet, ja kun juttelin asiasta työntekijöiden kanssa, he lähtivät täysillä mukaan.
Työpäivään tuli pituutta
Lähihoitaja Maarit Lindholm mittaa kotihoidon asiakkaan Anja Loikkasen verenpaineen.
Vuosaari 1 -kotihoidossa työskentelee 22 hoitajaa, valtaosa on lähihoitajia, muutama sairaanhoitaja ja yksi kotiavustaja. Asiakaskunnan koko vaihtelee kuukausittain sadan molemmin puolin.
Jo ennen helmikuussa 2015 käynnistynyttä Voima-hanketta tiedettiin, mistä kiikasti: Pahin kiire ajoittui aamuun kello 8-10, jolloin kymmenet asiakkaat piti auttaa vuoteesta, suihkuttaa, hoitaa, lääkitä ja auttaa aamupalalle.
– Siihen kaivattiin muutosta. Aloimme yhdessä miettiä, miten työn ja tehtävät voisi suunnitella toisin. Samalla heräsi ajatus kokeilla entistä pidempää työpäivää, jonka vastineeksi saisi aiempaa pidemmän vapaan, Salonen kertoo.
Oppia työajan suunnitteluun haettiin Ruotsin 3 + 3 -mallista, jossa työntekijällä on kolme 12-tuntista työpäivää ja sen jälkeen kolme vapaapäivää. Suomessa kv-tes ei anna mahdollisuutta teettää 12 tunnin päiviä, joten mallia ei voitu soveltaa sellaisenaan.
– Päädyimme 10-tuntisiin työpäiviin, joita on 2-4 peräkkäin, ja sen jälkeen on vähintään kahden päivän vapaa, kertoo Mari Salonen.
Puolessa vuodessa todettiin, että kymmenen tuntia on liikaa.
– Se tuntui raskaalta. Varsinkin viimeinen tunti oli taistelua, eikä työpäivän jälkeen ollut enää voimia oikein mihinkään, kertoo Vuosaari 1:ssä työskentelevä lähihoitaja Tuija Metsä.
Seuraavaksi Vuosaaressa kokeiltiin 9-tuntista työpäivää, ja se tuntui toimivan.
Aamuvuorossa työt alkoivat puolta tuntia aikaisemmin kuin ennen, eli kello seitsemän maissa, ja päättyivät noin kello 16 entisen kello 15.15:n sijaan. Myös iltavuorolaiset aikaistivat tunnilla töihin tuloa. Kokonaistyöaika ei kuitenkaan kasvanut, vaikka työpäivä pitenikin.
Työjärjestys meni uusiksi
Konkreettisin hyöty työpäivän pidennyksestä oli se, että aamun lähdöt asiakkaiden luo eivät olleet enää niin kaoottisia.
– Nyt kentälle mennään ”koostuneemmin”, rauhallisesti ja kaikki tavarat ja välineet mukana. Myös iltapäivään tuli lisätunti, eikä asiakkaan luona tarvitse kiirehtiä ja vilkuilla koko ajan kelloa. Samalla kun kiireen tuntu helpotti, parani työn hallinnan tunne, kuvaa Mari Salonen muutosta.
Työvuorosuunnittelu oli kuitenkin vasta osa ratkaisua. Myös päivän aikana suoritettavat tehtävät piti jäsennellä uusiksi.
– Kävimme asiakkaat tarkkaan läpi ja mietimme, milloin kenenkin luo mennään ja mitkä asiat tehdään aamuisin ja mitä työt voidaan siirtää iltapäivään tai viikonloppuun, kertoo Salonen.
Lääkkeiden jakelu kuuluu kotihoidon arkeen.
Vain kerran viikossa tapahtuvat asiakaskäynnit siirrettiin kokonaan pois aamuista. Samoin tehtiin kaikille niille tehtäville, joita ei ollut ihan pakko tehdä aamun kriittisinä tunteina.
Näitä olivat esimerkiksi suihkutus, kiireetön lääke- ja haavahoito, ulkoilu ja kauppakäynnit.
Käytännössä homma hoituu niin, että työnsuunnittelija laati viikoittain jokaiselle työntekijälle oman listan asiakkaista, tehtävistä ja työvuoroista.
– Sen ansiosta pääsimme eroon pitkistä, jopa yhdeksän päivän työputkista, jota saattoi seurata yksi vapaapäivä, ja sitten oli taas töitä. Se meitä ennen uuvutti! sanoo Tuija Metsä.
Muutoksen myönteiset vaikutukset näkyivät nopeasti. Kahden tai kolmen päivän vapaajakso auttoi hoitajia palautumaan fyysisesti ja henkisesti kuormittavasta työstä ja suunnittelemaan omaa arkea pidemmällä sihdillä. Lisäksi jatkuvan kiireen tunnun helpottuminen poiki hyvää ilmapiiriä ja paransi työmotivaatiota.
– Henkilöstön hyvinvointi heijastuu asiakkaaseen myönteisesti. Ennen asiakaskäynnillä oli kamala kiire, mutta piti olla kuin ei olisi hoppua mihinkään. Nyt voi antaa heille enemmän aikaa ja olla paremmin läsnä, miettii Tuija Metsä.
Poissaolot saatiin kuriin
Meunumaatti, josta saa lämpimän ruoan, lisää kotihoidon asiakkaan itsenäisyyttä. Kuvassa Niina Pahtela Helsigin kotihoidosta ja tyytyväinen asiakas.
Kaikkea kiirettä ei Vuosaaressakaan ole onnistuttu selättämään.
– Kotihoidon aamut tulevat aina olemaan täysiä, mutta jakamalla tehtäviä tasaisemmin pitkin päivää ja viikkoa, on tilanne kuitenkin helpottunut, sanoo Mari Salonen.
Muutos näkyy sairauspoissaolojen vähentymisenä. Työterveyshuollon tilaston mukaan Vuosaari 1 -kotihoitoyksikön sairauspoissaoloprosentti on nykyään samaa tasoa kuin asiantuntijatyössä, esimerkiksi opettajilla tai hallinnon työntekijöillä. Muutos on merkittävä, sillä laajan Kunta10 -seurantatutkimuksen mukaan kotihoidon henkilöstöllä on eniten sairauspoissaoloja koko kuntasektorilla.
Entä miten kävi kustannuksille? Eipä juuri kuinkaan, sillä sairauslomien väheneminen kompensoi henkilöstön ilta-, lauantai- ja viikonloppuvuoroista aiheutuneiden menojen kasvun. Myöskään yhden varahenkilön palkkaamisesta ei aiheutunut lisäkuluja. Kustannusneutraali ”ihme” siis!
– Voima-hankkeesta virinnyt kokeilu on loppunut, mutta se poiki pysyvän toimintatavan ja työaikamuutoksen. Entiseen ei ole paluuta, sanoo Mari Salonen.
Myös JHL:läinen Tuija Metsä, 54, on tyytyväinen.
– Tämä systeemi sopii minulle tosi hyvin. Aiemmin olisin tuskin jaksanut jatkaa eläkkeelle asti, mutta enää se ei samalla lailla pelota, hän sanoo.
Sittemmin Vuosaaren malli on lähtenyt leviämään joihinkin muihin Helsingin kaupungin kotihoitoyksiköihin, ja myös muista kunnista on tullut kiinnostuneita kyselyjä.