Kirjastovirkailijan työ on yllättävän monipuolista: se sisältää kaikkea kirjojen tilaamisesta ja muovittamisesta tiedon etsimiseen. Parasta työssä on kuitenkin asiakaspalvelu, sanovat JHL:läiset kirjastovirkailijat Tove Knutar Sjöblom ja Mikaela Byskata-Ahlskog.
Kolme vuotta sitten Teerijärven kirjasto Pohjanmaalla muutti uusiin tiloihin. Vaikka varastotilaa on lähinnä kirjoille, kokonaisvaikutelma on siisti ja viihtyisä. Teokset on jaoteltu aiheen ja kielen mukaan: ruotsiksi, englanniksi ja suomeksi. Yksi nurkkaus on sisustettu mukavilla sohvilla ja pehmoleluilla erityisesti lapsia varten.
– Välillä joku poikkeaa edelleenkin katsomaan, millainen tästä oikein tuli, kirjastovirkailija Tove Knutar Sjöblom nauraa.
Hän on erityisen tyytyväinen rakennuksen toimivaan pohjaratkaisuun ja keskeiseen sijaintiin kylän päiväkodin ja koulun kupeessa. Sisään astumisen kynnys on matala sekä lapsille että aikuisille.
– Kirjastosta on tullut kaikkien yhteinen olohuone: paikka, jossa lämmitellään koulubussia odotellessa, silmäillään lehtiä tai vaihdetaan kuulumisia.
Gunlis ja Kaj-Gustav Österlund käyskentelevät hyllyjen välissä. He ovat ahkeria lukijoita ja erityisen mieltyneitä dekkareihin. Gunlisillä on myös tapana lukea kotiin ja puutarhanhoitoon liittyviä lehtiä.
– Emme kyllä selviäsi ilman kirjastoa, sanoo Kaj-Gustav Österlund.
Sakkomääräys ei miellytä
Uusi kirjastolaki, joka astui voimaan vuodenvaihteessa, korostaa kirjastojen yhteiskunnallista roolia. Tove Knutar Sjöblom ja Mikaela Byskata-Ahlskog pitävät painotusta hyvänä. Heidän mielestään esimerkiksi avoimet keskustelutilaisuudet
tai kulttuuritoiminta olisivat kiva lisä kirjaston arkeen.
Uuden lain kelpoisuusehtoihin ja sakkoihin liittyviin määräyksiin kaksikko sen sijaan suhtautuu kriittisesti.
– Laki painottaa sakkojen antamisen tarvetta liian myöhään palautetuista teoksista. Se on hankalaa, sillä meillä asiakkaat eivät voi maksaa kortilla, sanoo Knutar Sjöblom.
Mikaela Byskata-Ahlskog on samaa mieltä.
– Lisäksi kaukana keskustasta asuvat lainaavat lähinnä kirjastoautosta. Pitääkö heitäkin sakottaa, mikäli lainausaika on umpeutunut auton käyntien välissä?
Lain mukaan kunnat saavat vapaasti valita, kuinka suurelta osalta henkilökuntaa edellytetään kirjastoalan koulutusta. Edes kirjastotoimenjohtajalta ei vastaisuudessa vaadita informaatioalan opintoja, ”virkaan tai tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto” riittää. Uudet linjaukset huolestuttavat Teerijärven kirjastovirkailijoita.
– Riskinä on, että korkeassa kunnallisessa virassa ollut henkilö, jolla ei ole harmainta aavistusta kirjastoalasta, nimitetään virkaan, Knutar Sjöblom sanoo.
Tiedotusta laajalla skaalalla
Uuden kirjastolain nojalla kirjastot kuuluvat edelleen kuntien vastuualueeseen. Kruunupyyn kunnassa, johon Teerijärvi kuuluu, kirjastot ovat osa sivistystointa koulujen, päiväkotien ja iltapäivätoiminnan ohella. Joissakin muissa kunnissa kirjastopalvelut toimivat kulttuuritoimen alaisuudessa.
Kruunupyyn sivistystoimen nettobudjetti on 12,6 miljoonaa euroa vuonna 2017. Kolmen kirjaston ja kirjastoauton osuus on noin 474 000 euroa.
– Koulutus haukkaa budjetista leijonanosan, olemme siihen verrattuna aika marginaalissa, sanoo Tove Knutar Sjöblom.
Kirjastoauton kohtalo on joka vuosi vaakakupissa, mutta Teerijärven kirjasto ei ole ollut lakkauttamisuhan alla. Sen sijaan lehtitilausten ja uusien teosten määrää on supistettu.
– Kiinteisiin kuluihin, kuten henkilöstö- ja lämmityskustannuksiin, on vaikea vaikuttaa, joten kirjahankinnat ovat ainoa jäljelle jäävä säästökohde.
Mikaela Byskata-Ahlskog epäilee, että kirjastojen resurssien karsimista toivovat päättäjät eivät ymmärrä niiden vaikutusta vähävaraisille.
– Monilla eläkeläisillä ei enää ole varaa tilata päivälehteä. He lukevat sen täällä, jotta pysyisivät kärryillä maailman menosta.
Vaikka kirjat ovat halvempia kuin ennen, niistä kertyy opiskelijoille ja paljon lukeville yllättävän suuria summia. Pienillä paikkakunnilla kirjastolla on edelleen myös vahva kansansivistyksellinen rooli.
– Autamme ihmisiä löytämään tietoa ja vastaamme kysymyksiin kauppojen aukioloajoista lipunmyyntipisteisiin ja kaikkeen siltä väliltä, sanoo Byskata-Ahlskog.
Edwina Björk, 7, kävi kirjastossa mummonsa Margarethe Knutarin kanssa. Knutar lukee mielellään elämäkertoja ja Björk pitää erityisesti hevoskirjoista.
Elintärkeä lukutaito
Teerijärven kirjastosta lainataan vuosittain noin 22 000 kirjaa, äänikirjaa, dvd:tä ja lehteä. Knutar Sjöblomin arvion mukaan jopa 60 prosenttia on lasten- ja nuortenkirjoja. Kirjasto tekee läheistä yhteistyötä kylän päiväkodin ja koulun henkilökunnan kanssa ja on tietoisesti pyrkinyt ruokkimaan nuorimpien lukuinnostusta.
Kirjastovirkailijat ovat muun muassa kutsuneet muista yhteyksistä tuttuja henkilöitä kertomaan lukuharrastuksestaan.
– Jokin aika sitten pyysimme esimerkiksi penkkipunnerruksen maailmanmestarin Fredrik Smulterin käymään. Smulter kertoi saaneensa kirjoista tietoa siitä, miten hänen tulisi syödä ja harjoitella, kertoo Tove Knutar Sjöblom.
Kirjasto on myös kutsunut oppilaita sirkukseen, seikkailuradalle ja aarteenmetsästykseen. Tavoitteena on järjestää tapahtumia, jotka luovat positiivisia mielikuvia kirjastosta paikkana.
– En itse ollut lapsena mikään lukutoukka, joten ymmärrän heitä, jotka eivät lue paljon tai mielellään.
Parasta kirjastovirkailijan työssä on löytää asiakkaalle, oli hän sitten nuori tai vanha, sopiva kirja, joka innostaa lukemaan lisää. Hyvässä lukutaidossa ei kuitenkaan ole kyse vain huvista. Ilman syvällistä tekstin ymmärtämistä ihminen ei voi ottaa kantaa kirjoitusten todenperäisyyteen tai asettaa niitä oikeisiin asiayhteyksiin.
– Lapsilla on myös nykyään paljon lukuläksyjä eri aineissa. Jos pelkkä lukeminen tuottaa vaikeuksia, on kaksin verroin haastavampaa oppia uutta, sanoo Mikaela Byskata-Ahlskog.
Aiemmin perheet kävivät usein kirjastossa lastensa kanssa. Tänä päivänä käynnit ovat enenevissä määrin siirtyneet oppilaitosten vastuulle.
– Lukeminen kilpailee monen muun tekemisen kanssa. Meidän täytyy markkinoida itseämme lapsille ihan eri tavalla kuin aiemmin herättääksemme heidän mielenkiintonsa.
Enemmän kuin vain kirjoja
On pitkälti sattuman kauppaa, että Knutar Sjöblom ja Byskata-Ahlskog päätyivät kirjastoalalle. Ensimmäinen opiskeli pääaineenaan folkloristiikkaa, jälkimmäisestä taas piti tulla saksankielenopettaja.
– Olen aina lukenut paljon. Auskultointiani edeltävänä kesänä olin lisäksi Kruunupyyn kirjastossa kesätöissä. Jaksoittain olen tehnyt myös opettajan töitä, mutta tämä tuntuu kyllä omimmalta, sanoo Byskata-Ahlskog.
Knutar Sjöblom valitsi informaatiotieteen sivuaineekseen parempien ideoiden puutteessa. Kirjastovirkailijan työ on kuitenkin ylittänyt odotukset kaikilla mittareilla.
– Toki kirjallisuus on keskiössä, mutta työ on paljon muutakin, hän sanoo.
Byskata-Ahlskog nyökyttelee.
– Työpäivät ovat erittäin vaihtelevia ja sisältävät kaikkea tilauksista kirjojen muovittamiseen ja tiedon etsintään. Asiakaspalvelu on hauskinta. Joskus sopivien kirjojen hakeminen eri ihmisille muistuttaa etsivän työtä.
Tällä hetkellä kaksikko jakaa kokopäiväisen kirjastovirkailijan toimen, sillä Knutar Sjöblom on osittaisella hoitovapaalla. Tavallisesti yksi ihminen hoitaa kaikki tehtävät ja voi olla vaikeaa löytää ketään, jonka kanssa voisi vaihtaa ajatuksia työstä.
– Jos haluaa, että jokin asia etenee, täytyy olla aktiivinen itse. Lisäksi on vaikea vaihtaa työvuoroja kenenkään kanssa, jos on yksin, Knutar Sjöblom sanoo.
Mikaela Byskata-Ahlskog toivoo JHL:ltä vahvempaa edunvalvontaa kirjastosektorille.
Toiveena vahvempi edunvalvonta
Edes kirjastovirkailijan ei voi olettaa lukevan kaikkia uutuuskirjoja. Mikaela Byskata-Ahlskog ja Tove Knutar Sjöblom seuraavatkin alansa ajankohtaisia asioita uutiskirjeiden, lehtien ja kurssien avulla.
Molemmat ovat JHL:n jäseniä, mutta eivät aktiiveja omassa yhdistyksessään.
– Minulle on aina ollut itsestäänselvyys kuulua ammattiliittoon. JHL tuntui sopivalta kun kyselin asiaa tutuilta ja vertailin eri vaihtoehtoja netissä, sanoo Knutar Sjöblom.
Niinä harvoina kertoina kun hän on ollut yhteydessä liittoon, palvelu on ollut hyvää. Byskata-Ahlskog sen sijaan toivoo vahvempaa edunvalvontaa kirjastosektorilla.
– Liitto on ollut aikaa hiljaa uuden kirjastolain suhteen. Mieheni kuuluu opettajien ammattiliittoon, joka reagoi heti kun joku heitä sivuava asia on ajankohtainen. Joskus kysyn itseltäni, kuka meidän asioitamme oikein ajaa?
Hän myöntää, että kirjastojen pitäisi myös kyetä markkinoimaan itseään paremmin.
– Kirjastot ovat usein etulinjassa kun on kyse esimerkiksi uusien teknisten apuvälineiden käyttöönotosta. Sen sijaan olemme vähän huonoja nostamaan omaa päätämme ja näyttämään, mihin pystymme. Ehkä uudet toimintamuodot tekevät siitä helpompaa?
Kirjastojen tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, näkevätkö poliitikot niiden arvon ja ovatko he halukkaita ohjaamaan toimintaan rahaa. Yhdestä asiasta Byskata-Ahlskog ja Knutar Sjöblom ovat kuitenkin varmoja: kirjalla, myös paperisella ja kovakantisella, on tulevaisuus ja se tulee löytämään uusia ystäviä myös vastaisuudessa.