Bussikuski kysyi kolmevuotiaalta Heli Koivumäeltä, mikä hänestä tulee isona. Lapsi vastasi, että päiväkodin ope.
Aikuisena Koivumäki valmistuikin lastenhoitajaksi. Hän työskenteli jonkin aikaa päiväkodissa kotikaupungissaan Haminassa työmarkkinatuella työllistettynä. Töitä ei viiden päiväkodin paikkakunnalla kuitenkaan riittänyt kuin sijaisuuksina.
Kuka Heli Koivumäki?
Ikä: 48
Ammatti: lastenhoitaja
Työnantaja: Päiväkoti Pilke Omppula, Kaarina
Kotipaikka: Turku
Varhaiskasvattajien on usein vaikea työllistyä pienillä, vähitellen harmaantuvilla paikkakunnilla. Siksi isot kaupungit vetävät heitä puoleensa. Niin kävi myös Heli Koivumäelle.
– Kun äitikin oli jo muuttanut Turkuun, päätin kokeilla onneani siellä, hän kertoo.
Vakituisen työn saaminen ei ollut Turussakaan helppoa, mutta kaupunki lähikuntineen on laaja ja mahdollisuuksia löytyy enemmän kuin pikkukaupungista. Koivumäki sai koulutustaan vastaavaa työtä lastenhoitajana useammaksi vuodeksi Ruskolta, noin 12 kilometrin päässä Turusta. Se tarkoitti pitkiä työmatkoja, ja lopulta Koivumäen piti hankkia oma auto.
Metsän reunasta löytyi unelmien työpaikka
Vakituisen työn Heli Koivumäki löysi Kaarinan Piikkiöstä, joka sekin on teitä pitkin noin 20 kilometrin päässä Turusta. Päiväkoti sijaitsee aivan metsän vieressä, mikä miellyttää luontoihmistä.
Nyt hän pääsee lasten kanssa metsään kolme kertaa viikossa tutkimusretkille tai vaikka satutuokiota pitämään. Kun hän työskenteli Turun keskustan päiväkodissa, luonnon helmaan matkustettiin bussilla.
– Luonnolla on monia hyvinvointivaikutuksia. Huomaan, että lapsille tulee vähemmän riitoja metsässä. Siellä on tilaa ja tutkittavaa sekä keppejä leluiksi kaikille.
Vähenevätkö lastenhoitajien työt?
Koivumäki pohtii, että tulevaisuudessa lastenhoitajien voi olla yhä vaikeampaa löytää töitä niin kaupungeissa kuin pikkupaikkakunnilla. Vuoden 2030 lakimuutoksen jälkeen päiväkodin henkilöstöstä kahdella kolmesta pitää olla varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin koulutus. Näistä vähintään puolella pitää olla varhaiskasvatuksen opettajan pätevyys. Lastenhoitajia tarvitaan silloin enää kolmasosa.
Koivumäki pelkää, että sijaisten ja sijaisuuksien saaminen vaikeutuu varsinkin pikkupaikkakunnilla.
– Voi käydä myös niin, että opettajiksi haluavat eivät valitsekaan varhaiskasvatusta vaan kouluttautuvatkin saman tien koulujen opettajiksi paremman palkan toivossa, Koivumäki pohtii.
Totta vai tarua varhaiskasvatuksen kaupungistumisessa?
1. Isolla paikkakunnalla voi helpommin valita työnsä
Totta: Muutin itse Haminasta aikoinaan Turkuun töiden perässä. Isojen kaupunkien lähikunnatkin tarjoavat työpaikkoja, ja silloin voi myös valita työpaikkansa vapaammin kuin pienissä kunnissa.
2. Paikkakunta ei vaikuta resursseihin
Tarua: Pienillä paikkakunnilla luonto on usein lähellä. Keskustapäiväkotien pienimmät lapset pääsevät harvoin metsäretkille. Isoissa kaupungeissa on kuitenkin tarjolla enemmän kulttuuritapahtumia. Sijaisia voi olla vaikeampi saada pikkupaikkakunnille.
3. Työ on isossa kaupungissa erilaista
Totta: Isoissa kaupungeissa lasten ja perheiden monimuotoisuus lisääntyy jatkuvasti, mikä edellyttää erityistä osaamista päiväkodeissa. Elämä on kaupungeissa hektistä. Lapsilla on enemmän harrastuksia ja vanhemmilla pitkät päivät. Se heijastuu myös meidän työhömme.
Alueellista eriytymistä on myös kaupunkien sisällä. Joillain alueilla suurin osa lapsista ei esimerkiksi puhu suomea tai ruotsia kotikielenään.
4. Jatkokoulutus onnistuu kaikkialla
Tarua: Vuoden 2030 lakimuutos vähentää lastenhoitajien tarvetta ja lisää varhaiskasvatuksen opettajien sekä sosionomien kysyntää. Tämä kasvattaa lisäkouluttautumisen tarpeita. Kouluttautuminen on vaikeaa, jos etäisyys opinahjoon on pitkä.
5. Elämä kaupungissa on kallista
Totta: Vaikka töitä olisi isossa kaupungissa enemmän, asuminen ja eläminen on kalliimpaa. Työmatkat voivat olla myös aikaavieviä. Hankin auton, koska ilman sitä työmatkani olisivat vieneet liikaa aikaa.
