Tosi-tv:n ystävät ovat saattaneet bongata JHL:läisen Marjatta Lindénin Suomen surkein kuski -ohjelmasta. Ohjelmassa Lindénin suurin kompastuskivi ovat olleet käsivaihteet. Myöskään toisen auton hinattavana oleminen ei mennyt ihan nappiin.
Hyvinkääläinen Marjatta Lindén ei ota itseään turhan vakavasti. Ammattia udeltaessa hän ilmoittaa olleensa vuosien ajan Helsingin päärautatieaseman avainhenkilö, siis ”assan vessan kassa”.
Tänä keväänä Lindénin naamataulu ja löysässä oleva nauru ovat tulleet tutuiksi myös television katsojille, sillä hän kilpailee parhaillaan Suomen surkeimman kuskin tittelistä MTV:n tosi-tv-ohjelmassa.
– Tyttäreni Anu ilmoitti minut mitään virkkamatta kilpailuun. Olin ensin, että et ole tosissasi, mutta hetken miettimisen jälkeen sanoin joo. Matkalla kuvauspaikalle Kajaanin Hirvensalmelle meinasin hypätä junasta, mutta Anu ei päästänyt, hän hekottelee.
Brittiläiseen ohjelmaformaattiin perustuva kisa on ehtinyt Suomessa jo neljännelle tuotantokaudelle. Tänä keväänä nähtävät jaksot purkitettiin vuosi sitten, mutta sopimuksen nojalla osallistujia on kielletty paljastamasta ennalta kisan lopputulosta tai kommentoimasta muutenkaan tulevia jaksoja. Niinpä tässäkin jutussa on tyytyminen tietoon, että Lindén viihtyi mainiosti viikon kestäneissä kuvauksissa Ukkohallassa.
– Ohjaajan neuvo oli olla oma itsensä, ja mielestäni onnistuin siinä aika hyvin.
Kokemus on tuonut myös itsevarmuutta ajamiseen.
– Olen saanut rohkeutta ohituksiin ja talviajoon. Jussi Pohjonen, yksi kilpailun tuomareista, antoi tukiopetusta, ja sen ansiosta kehityin kuljettajana, kilpailun iäkkäin osallistuja kiittelee.
Ohjelman juontaja Juuso Mäkiahde ja muu tuotantotiimi valmensivat kilpailijoita vastaanottamaan myös ikävää palautetta, mutta ainakin Lindén on päässyt aika vähällä.
– Joku kirjoitti, että se eläkeläisrouva joutaisi pois kisasta, mutta muuten palaute on ollut positiivista. Vilimitähdeksi minua naapurit ja muut tutut nykyään puhuttelevat, tosi-tv-tähtönen hörähtelee.
Sydämentykytyksiä ja purkurikosketuksia
Tätä haastattelua tehtäessä ohjelmasarjasta on nähty kilpailijoiden esittelyjakson lisäksi kaksi osaa. Ensimmäisessä tehtäväjaksossa piti suorittaa taskuparkkeeraus ja vauhdikas ohitus. Ensimmäinen sujui Lindéniltä kevyellä puskurikosketuksella ja jälkimmäinen ilman mainittavia vaurioita.
– Olen tottunut automaattivaihteeseen ja pieneen ja helposti käsiteltävään autoon. Kuvauksissa käytössä oli käsivaihteet ja iso Volvo, sellainen laivan kokoinen, hän selittää töppäilyään.
Kakkosjaksossa piti olla toisen auton hinattavana mutkittelevalla radalla. Se ei mennyt ihan putkeen.
– Oli yllättävän vaikeaa suunnata pyöriä oikein.
Sydämentykytyksiä kummempia oireita ajaminen ja kuvattavana oleminen eivät ole kuitenkaan kilpailijalle aiheuttaneet.
Ajokortti vasta kypsällä iällä
Marjatta Lindén hankki ajokortin vasta kypsällä iällä, viisikymppisenä.
– Ensimmäisessä inssiajossa jännitti, enkä huomannut stop-merkkiä. Ajo loppui lyhyeen, eikä toinen kerta sujunut yhtään paremmin. Kortin sain kolmannella yrittämällä, hän muistelee.
Ensimmäinen auto oli käytettynä ostettu kosla, mutta nykyään hänellä on alla jo kolmas ihka uutena hankittu kaupunkiauto. Vuosittain ajoa tulee noin 5 000 – 10 000 kilometriä, ja useimmiten matka suuntautuu tyttären ja tyttärentyttären luo Mäntsälään, ostoksille Riihimäelle tai kyläilemään Tampereelle.
– Mutta ei koskaan Helsingin keskustaan.
Ajotapaansa Lindén luonnehtii maltillisen varovaiseksi. Usein kyydissä on autottomia tuttuja tai puolituttuja. Vain yksi oli Lindénin ohjelmasta bongattuaan kauhistellut, että olikin tullut menneeksi kyytiin.
Kilpailun lopputulosta jännitetään paitsi ystäväpiirissä myös Hyvinkään taksissa, sillä Lindénin aikuinen poika on ammattiautoilija. Myös apukuskina ohjelmassa toimiva tytär on taitava ratinkääntäjä.
– Se omena on pudonnut aika kauas puusta!
Mainostelevision ohjelmasarjan Suomen surkein kuski löydät täältä.