Ostimme ensimmäisen asuntoautomme keväällä 2012. Se oli huono kauppa, sillä moottori leikkasi kiinni jo ensimmäisellä ajokaudella. Siinä vaiheessa minusta ja vaimostani oli kuitenkin jo kehkeytynyt niin vannoutuneita karavaanareita, ettei lopettaminen tullut enää kuuloon.
Nykyään vietämme lähestulkoon kaikki lomat ja viikonloput tien päällä. Yleensä reissaamme 200 kilometrin säteellä Åbyn kodistamme. Luemme säätiedotuksen ennen lähtöä ja suuntaamme sinne, missä on aurinkoisinta. Useimmiten pyörimme Tammisaareen, Kotkan tai Tampereen seudulla. Joskus tapaamme samoilla seuduilla liikkuvia tuttuja, mutta useimmiten ajamme kaksistaan.
Peter Nordströmin asuntovaunu on hyvin varusteltu, sillä siitä löytyvät muun muassa kylpyhuone, liesi ja lattialämmitys.
Karavaanareilla on todellista huonompi maine. Tavallisesti asuntovaunulla tai -autolla liikkuvat nuoret perheelliset. Monet leirintäalueet ovat myös valvottuja ja hiljenevät kymmenen aikoihin. Meille ei ole sattunut yöpyessä ikävyyksiä ja tervehdimme aina muista asuntoautolla tai -vaunulla liikkuvia. On kuitenkin liioiteltua kutsua karavaanareita yhdeksi suureksi perheeksi.
Tämän päivän asuntoautot ovat hyvin varusteltuja. Nykyisessä menopelissämme on sekä kylpyhuone, uuni että lattialämmitys. Sängyt ovat niin mukavia, että nukun niissä paremmin kuin kotona. Koska tilaa on kaikesta huolimatta rajoitetusti, kannattaa valita matkaseuransa huolella. Minulla ja vaimollani on takana pitkä harjoitusjakso, sillä jaoimme moottoriveneen punkan yli 30 vuoden ajan.
Suosimme luonnossa yöpymistä leirintäalueiden sijaan. Heinäkuussa kävimme muun muassa Repoveden luonnonsuojelualueella. Kun olimme pysäköineet ja avanneet markiisit, kävelimme erittäin kaunista luontopolkua pitkin. Meillä on myös aina pyörät mukana auton perällä. Pyöräileminen on erinomainen tapa tutustua uusiin paikkoihin. Joskus löytyy yllättäviä helmiä.
Parasta asuntoautossa on vapaudentunne. Heti kun istun ratin taakse, tunnen kuinka kehoni rauhoittuu. Jonain päivänä tie vie kenties Italiaan asti?