Ymmärsittekö otsikon? Odotellessani lippua sain tuollaisen viestin parkkihallin automaatista. Odota lippua tai Lippu tulossa olisi kelvannut. Toimintojen suorittamiset ja muu mitään tarkoittamaton viestintä saavat kenet tahansa ajamaan päin parkkihallin kaidetta.
Siitä onkin sotemetsä vain parin parkkiruudun päässä.
Lähes parasta stand uppia on kuunnella poliitikon roolista terveysjätin leipiin hypänneen touhutättärän meriselityksiä. Edes asiaa ammatikseen seuraavat toimittajat ja pitkän linjan sotealan auktoriteetit — ne puolueettomat — eivät pysy soteveneessä, vaan pyörittelevät silmiään kuin helmipöllöt kevätyössä. Digikanavaiset palveluinnovaatiot intergoidaan asiakaslähtöisesti ja valinnanvapauslain turvin. Eikö Sepolle voida sanoa, että hän voi skypettää lääkärin kanssa? Sotehöttöä eivät ymmärrä lääkäritkään.
Meille on kehittymässä sotesokkosille patistettu ja tyhjällä viestinnällä väsytetty kansakunta. Palvelurakenteiden kehittäminen dynaamiseksi kokonaisratkaisuksi — jippii! Kielen ammattilaisena olen yrittänyt ymmärtää lukemaani sotesotkua, onnistumatta siinä. Vuonna 2014 Kotimaisten kielten keskus puuttui sotekieleen, mutta muuttuiko mikään? Ministerit vaihtuvat, samaa jargonia jauhetaan.
Potilas on turha, ellei koneita ole kesytetty.
Sote koskettaa jokaista, ennemmin tai myöhemmin. Asioidessani äitini kanssa geriatrin pakeilla ei kiireinen keikkalääkäri saanut labratuloksia koneelta: salasana oli vaihdettu. Reseptiä ei voinut uusia, eikä näppäimistö totellut. Lääkelista oli hukassa, joten oltiin vanhuksen muistikirjan varassa. Taisi olla soten ajama omavalvontasuunnitelma, että 85-vuotias suunnittelee dosetin sisällön itse. Pian meidät passitettiin käytävälle siksi aikaa, kun puhelimeen hälytetty it-asiantuntija yritti auttaa. Onneksi äitini huumorintaju on tallella, ja hän ehti toivoa, että kone arpoisi uuden vastaanottoajan ennen hänen muistotilaisuuttaan. Onhan siinä pointtinsa: potilas on turha, ellei koneita ole kesytetty.
Sairaalan kahviossa aloimme kuvitella paikan tulevaisuutta. Alkoholin anniskelu on vain ajan kysymys. Rahvaan joukkosidontapaikalta pääsee yläkerroksen yksityisyyteen, mikäli vakuutus tai lompsa sen sallii. Potilasvahinkolaki menee uusiksi. Hoitovirhe saadaan näyttämään kuluttajariidalta. Asiakas on tehnyt väärän valinnan, koska vapauden huumassaan ei tiennyt mitä tehdä.
Ehkä tulevaisuuden sairaaloihin on vieraidenkin hankittava monikansallisen terveysjättiläisen lisenssi ja maksettava vuosimaksu ”Guest Access”. Samalla lisenssillä saa parkkeerata halliin!
Osansa sotebisneksestä saavat myös muut toimijat. Ajattelin ennen eläkeikää ehtiä nuorisokodin digiloikkaavaksi seriffi-sairaanhoitajaksi, jolla on tulityökortin lisäksi panostajan, proviisorin, estenomin, taideterapeutin ja viittomakielen ohjaajan paperit.
Santsikuppeja nauttiessamme singahtaa tekstiviesti. Olipa nopsaa palvelua. Äitini ilme on ensin epäuskoinen, sitten huvittunut. Hänelle on varattu aika eturauhastutkimuksiin, mutta valitettavasti juuri sille päivälle on muuta menoa eli hän suorittaa muuta toimintaa.