Suomessa on noin 60 000 palkkatyötä tekevää köyhää. Helsinkiläinen koulunkäyntiavustaja Katariina Richter pitää epäreiluna sitä, ettei yksinhuoltaja tule ahkeralla työnteolla toimeen.
Koulunkäyntiavustaja Katariina Richter, 55, sanoo olleensa lähes aina köyhä mutta ei juuri koskaan katkera.
Paitsi kerran.
– Se oli silloin, kun tyttäreni sai ensimmäisen kesätyöpaikkansa ja mahdollisuuden tienata hiukan omaa rahaa. Hänen kesäansionsa nostivat koko kotitalouden kuukausitulot kriittisen rajan yli, ja Kela peri takaisin kesän ajalta maksamansa asumistuen.
Tapauksesta on jo joitakin vuosia, mutta Richter muistaa sen kuin eilisen.
– Olisiko pitänyt sanoa tytölle, että älä ota kesätyötä vastaan vaan loisi mieluummin himassa? En tietenkään sanonut! Lopputulos oli, että maksoin tavallaan hänen kesätienestinsä. Tuntuu, että kun pienituloinen yrittää jollain lailla kohentaa tilannettaan, systeemi rankaisee ja ottaa toisesta päästä pois, Richter puuskahtaa.
– Kun pienituloinen yrittää kohentaa tilannettaan, systeemi rankaisee ja ottaa toisesta päästä pois.
Tätä nykyä tytär asuu jo omillaan ja on valmistumassa kätilöksi. Myös Richterin 19-vuotias poika tekee muuttoa kotoa, vaikka äiti hiukan toppuutteleekin.
– Pienipalkkaisena yksinhuoltajana tiedän, kuinka tiukassa raha on. Kannustan häntä säästämään etukäteen, jotta vuokranmaksu varmasti hoituisi, hän sanoo.
Reippaasti alle mediaanitulon
Katariina Richter tietää mitä on työssä käyvän köyhän arki, sillä hän pyöritti kolmen hengen taloutta vuosikaudet noin 20 000 euron vuosibudjetilla.
Tilastokeskuksen mukaan pienituloisiksi luokitellaan henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohden ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien mediaanitulosta.
Kulutusyksiköiden paino lasketaan siten, että ensimmäinen aikuinen saa arvon yksi ja seuraavat yli 13-vuotiaat arvon 0,5. Alle 13-vuotiaiden arvo on 0,3 kulutusyksikköä.
Koko väestön mediaanitulo vuonna 2016 oli 2010 euroa nettona kuukaudessa. Niinpä yksin elävän työssä käyvän köyhyysraja on 1 210 euroa kuukaudessa, noin 14 500 euroa vuodessa. Yhden aikuisen ja kahden alle 13-vuotiaan lapsen kotitaloudessa kulutusyksiköiden määrä on 1,6, ja köyhyysraja hiukan vajaa 2 000 euroa.
Vaikka työssä käyvät köyhät saavat palkan lisäksi sosiaalietuuksia, he ovat köyhyysrajan alapuolella.
Tilastollisesti Richter alittaa köyhyysrajan, sillä vuosikaudet hän pyöritti kolmen hengen taloutta noin 20 000 euron vuosibudjetilla. Käytettävissä olevat tulot koostuivat noin 1 200 euron nettopalkasta sekä asumistuesta, lapsilisistä ja Kelan elatustuesta.
Katariina Richter työskentelee koulunkäyntiavustajana Käpylän peruskoulussa Helsingissä.
Koska Richter on tehnyt lähes koko avustajauransa vajaata työaikaa, useimmiten noin 30 tuntia viikossa, hänelle on ajoittain maksettu myös soviteltua päivärahaa. Sitä saa, jos työaika on alle 80 prosenttia alan enimmäistyöajasta (38,45 tuntia).
– Mieluummin olen kuitenkin anellut lisätunteja iltapäiväkerhosta, jos se on ollut mahdollista, ja etsinyt kesäkeskeytyksen ajaksi töitä, hän sanoo.
Käytännössä yhtälö on tarkoittanut jatkuvaa säästöliekillä elämistä.
– Lapset oppivat jo pienenä, että meidän perheen karkkipäivä tarkoittaa yhtä lakua.
Richter ei ole ainoa lajissaan, sillä alle 18-vuotiaista helsinkiläisistä noin 12 prosenttia asuu pienituloisissa tai köyhyysrajan alittavissa perheissä. Koko maassa heitä on yli 130 000.
Saksan minijobit ovat varoittava esimerkki
Mitä tiedämme työssäkäyvistä köyhistä ja pienituloisista, sellaisista kuin Katariina Richter? Jyväskylän yliopiston tutkija Mikko Jakonen on tutkinut tätä ryhmää.
Jyväskylän yliopiston tutkija Mikko Jakonen on tutkinut erityisesti palkkatyököyhyyttä. Kuva: Jesse Liimatainen.
– Tilastokeskuksen aineiston perusteella heitä on Suomessa suhteellisen vähän, noin 60 000, mikä tarkoittaa noin kolmea prosenttia työvoimasta. Puolet heistä käy palkkatyössä ja toinen puoli on itsensä työllistäviä ja yksinyrittäjiä, Jakonen kertoo.
Työssä käyvät köyhät ovat lähinnä naisvaltaisilla palvelu- ja hoitoalalla työskenteleviä sekä muissa matalapalkka-ammateissa toimivia. Tyypillisiä ammatteja ovat lähihoitaja, lastenhoitaja, perhepäivähoitaja, siivooja, laitoshuoltaja, kaupan kassa ja myyjä, ruokapalvelutyöntekijä sekä koulunkäynninohjaaja ja koulunkäyntiavustaja.
– Yhteistä ryhmälle on se, että vaikka siihen kuuluvat saavat palkan lisäksi erilaisia sosiaalietuuksia, he ovat silti köyhyysrajan alapuolella, täsmentää Jakonen.
– Vaihtaisin heti pienempään ja halvempaan kaupungin asuntoon, mutta Helsingissä se ei ole läpihuutojuttu.
Todellisuudessa riskiryhmässä on paljon suurempi joukko, noin 300 000–400 000 ihmistä.
– Heillä on pieni palkka, mutta sosiaaliturvan ansiosta he nousevat juuri ja juuri köyhyysrajan yläpuolelle. Tähän joukkoon kuuluu etenkin erilaisia pätkä- ja keikkatyöläisiä sekä osa-aikatyötä ja vajaata työaikaa tekeviä.
Palkkatulon ja sosiaaliturvan yhdistelmän varassa elävien määrä on 2010-luvulla kasvanut siitä yksikertaisesta syystä, että osa-aika- ja pätkätyöt ja nollatuntisopimukset ovat yleistyneet.
– Ääriesimerkkinä tästä voi pitää Saksaa, jossa lähes kaikki uudet työpaikat ovat niin sanottuja ”minijobeja”. Ne ovat niin pienipalkkaisia, että niillä ei ole tarkoituskaan tulla toimeen, Jakonen huomauttaa.
Hävikkiruokaa ja omia pottuja
Pääkaupunkiseudulla ja etenkin Helsingissä asuminen haukkaa suuren osan tavallisen palkansaajan käytettävissä olevista tuloista. Tämä pätee myös Katariina Richteriin.
– Maksan kaupungin vuokrakolmiosta 799,84 euroa kuussa sekä vesimaksun. Vaihtaisin heti pienempään ja halvempaan asuntoon, koska enää toinen lapsista asuu kotona, mutta Helsingissä se ei ole läpihuutojuttu. Tätä nykyistä jonotin puolitoista vuotta, hän kertoo.
Katariina Richter säästi perheen ruokamenoissa kasvattamalla kasviksia ja juureksia vuokraamallaan palstalla Helsingin Suursuolla.
Omat ruokamenot pysyvät kohtuullisina, sillä arkisin hän valvoo oppilaita ruokailussa ja saa maksuttoman koululounaan. Lasten ollessa pieniä hän juoksi tarjousten perässä ja valmisti ateriat itse.
Vaikka pizzaperjantait eivät koskaan kuuluneet perheen ohjelmaan, saivat kasvavat lapset terveellistä ja ravitsevaa ruokaa – ja ihan riittävästi.
– Paljon nokkosta, marjoja ja sieniä, itse kerättyjä. Ja vihanneksia ja juureksia, joita kasvatin Suursuolta vuokraamallani palstalla.
Toisinaan Richter osti myös hävikkiruokaa koulusta.
– Poika valitti, että ei taas koulun ruokaa, mutta minä juksasin; lisäsin kotona tilliä lohilaatikkoon, sitten uuniin ja täydestä meni!
Edelleen Richter vahtii tarjouksia ja hankkii lähes kaikki vaatteensa alennusmyynneistä tai kirpputoreilta.
– Poika valitti, että ei taas koulun ruokaa. Minä juksasin; lisäsin kotona tilliä lohilaatikkoon, sitten uuniin ja täydestä meni.
– Saanko esitellä, neljän euron teepaita, Lidlin housut ja pojan vanha koululaukku, hän esittelee asuaan.
Tukea lasten opintoihin
Lapsiperheiden köyhyys johtuu useimmiten jommankumman tai molempien vanhempien työttömyydestä. Kuitenkin joka toisessa köyhässä lapsiperheessä huoltaja käy töissä, ilmenee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n selvityksestä.
Mikko Jakonen on huomannut saman omassa tutkimuksessaan.
– Sain käyttööni 170:n palkkatyössä käyvän köyhän kirjoituksia omasta elämästään. Useimmat heistä halusivat antaa jälkikasvulleen työssä käyvän aikuisen mallin, vaikka he olisivat saaneet työttömyyskorvauksina ja sosiaalitukina saman tai lähes saman verran kuin pienipalkkaisesta työstään, hän kertoo.
Katariina Richterin talous oli tiukimmilla silloin, kun lapset kävivät vuoron perään lukiota.
– Alkaa itkettää, kun sanon tämän, mutta usein pienituloisen perheen lasten ainoa mahdollisuus rahoittaa lukio- tai muut toisen asteen opinnot on ottaa opintolainaa, hän sanoo.
Totta. Opetushallituksen tuoreen tutkimuksen mukaan noin 35 prosentilla lukiolaisista tai heidän perheistään on taloudellisia vaikeuksia ja 11 prosentilla ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista 16–19-vuotiaista on opintolainaa.
Kun poika aloitti kaksoistutkinnon, oli Richterin pakko turvautua sosiaalitoimen apuun.
– Rahat loppuivat, kun piti hankkia lukion kirjat ja kannettava tietokone sekä ravintolakoulun kokkivaatteet, tarjoilijan varusteet, työkengät ja veitset. Onneksi sain sosiaalivirastosta tarveharkintaista toimeentulotukea niiden rahoittamiseksi, hän muistaa.
Harrastus on yksi keino torjua pienituloisten perheiden lasten syrjäytymistä. Seuratason jääkiekko on kuitenkin monille perheille liian kallis.
Harrastus on yksi keino torjua pienituloisten perheiden lasten syrjäytymistä. Seuratason jääkiekko on kuitenkin monille perheille liian kallis.
Lasten harrastusten suhteen Richter sanoo potevansa edelleen huonoa omaatuntoa.
– Poika sanoo olevansa iäti katkera siitä, ettei voinut harrastaa jääkiekkoa kuten kaverinsa, mutta varusteisiin ja seuramaksuihin ei ollut kerta kaikkiaan varaa.
Tytär oli onnekkaampi. Hän kävi musiikkiluokan, ja kun luokka oli lähdössä yhdessä Rhodokselle, keksi Richter ottaa yhteyttä paikalliseen Lions Clubiin.
– Klubi auttoi, ja tyttö pääsi matkalle.
Köyhyys koskee etenkin naisia
Tyypillisiä matalapalkka-aloja ovat hoito- ja hoivatyö, siivous ja laitoshuolto sekä kassa- ja myyntityö.
Tutkija Mikko Jakosen mukaan työssä käyviä köyhiä yhdistää matalan palkan lisäksi kaksi seikkaa: he ovat useimmiten naisia ja yksinhuoltajia.
Kolmas yhdistävä tekijä on prekaarien työmuotojen, eli erilaisten pätkä-, silppu- ja osa-aikatöiden yleistyminen.
Harva suunnittelee lapsia hankkiessaan ryhtyvänsä tai päätyvänsä yksihuoltajaksi, mutta monelle tapahtuu niin. Muut riskitekijät ovat Jakosen mielestä enemmän tai vähemmän tietoisten poliittisten päätösten seurausta – tai ainakin niihin voidaan vaikuttaa poliittisen päätöksenteon keinoin.
– Usein pienituloisen perheen ainoa mahdollisuus rahoittaa toisen asteen opinnot on opintolaina.
– Eri asia on, halutaanko köyhyttä torjua tai vähentää. Sosiaaliturvaa on kymmenen viime vuoden ja etenkin kuluvan hallituskauden aikana purettu, ammattiliittojen asemaa ja neuvotteluvoimaa heikennetty ja työttömyysturvaa leikattu. Kaikki nämä toimet ovat olleet omiaan lisäämään köyhien ja huonosti toimeentulevien määrää.
Kun sosiaaliturvaa ensi eduskuntakaudella uudistetaan, ollaan Jakosen mielestä isojen periaatteellisten kysymysten äärellä.
– Annetaanko matalapalkkatöiden lisääntyä ja samalla kompensoidaan pieniä palkkoja perustulolla tai sen kaltaisilla ratkaisuilla vai pidetäänkö kiinni ay-liikkeen hellimästä ajatuksesta, jonka mukaan palkalla on tultava pääsääntöisesti toimeen? Siinä tapauksessa sosiaaliturva olisi tarkoitettu ennen muuta työttömyyden ja sairauden varalle, Jakonen miettii.
Ei mitään sukanvarressa
Katariina Richterille köyhyys on pitkälti ammatinvalintakysymys. Näin hän selittää päätymistään matalapalkka-ammattiin:
– Olin hoitanut lapsia kotona ja tein paluuta työelämään. Aiemmein työskentelin hotellialalla, mutta vuoro- tai yötyö ei olisi lasten takia onnistunut, ja siinä elämäntilanteessa päivätyö koulussa tuntui hyvältä ratkaisulta.
– Annan työlleni paljon. Ei tunnu reilulta, että en tule tällä palkalla kunnolla toimeen.
Richter suoritti työn ohessa koulunkäynninohjaajan ammattitutkinnon. Työskenneltyään muutaman vuoden erityistä tukea vaativien oppilaiden avustajana hän totesi löytäneensä itselleen elämäntehtävän.
– Annan työlleni paljon. Siksi ei tunnu reilulta, että yksinhuoltajana en tule tällä palkalla kunnolla toimeen.
Lääkkeet vai bussilippu?
Parina viime vuonna terveys on reistannut. Ensimmäistä kertaa hän on huomannut, etteivät rahat aina riitä lääkärin määräämiin välttämättömiin lääkkeisiin.
– Olen syntynyt Helsingissä, asunut ikäni täällä ja työnantajani on Helsingin kaupunki, mutta minulla ole varaa asua kotikaupungissani. On ahdistavaa, kun joutuu valitsemaan joko lääkkeet tai bussilipun.
Pientä valoa tilanteeseen tuo se, että syyskuun alussa Richterin työsuhde vihdoin täysiaikaistettiin.
– Kahden kokemuslisän ja henkilökohtaisen lisän kanssa nettopalkkani on nyt noin 1 700 euroa. Kyllä sillä yksi ihminen pärjää!
– Nettopalkkani on nyt noin 1 700 euroa. Kyllä sillä yksi ihminen pärjää!
Kymmenen viikon kestolotosta Richter ei kuitenkaan aio luopua. Eikä villasukkien neulomisesta, sillä niistä saaduilla myyntituloilla on rahoitettu perheen yllättäviä menoja ja hankintoja, kuten kodinkoneita.
Juuri tällä hetkellä uusimista kaipaa rikki mennyt mikroaaltouuni.
– Vaikka sukkia syntyy kymmeniä pareja vuodessa, ei sukanvarteen ole jäänyt mitään.