Tuomo Kyllästinen työskentelee Keuruun kaupungin kiinteistönhoitajana, mutta vapaa-ajallaan hän kelluu jäälauttojen välissä ja nauttii vapaudesta. Talvikellujaa eivät pidättele edes sydäntalven paukkupakkaset. Mikä ihme saa ihmisen vapaaehtoisesti hyiseen veteen?
JHL:läinen Tuomo Kyllästinen, 42, syntyi Keski-Suomen Korpilahdella ja asui koko lapsuutensa ja nuoruutensa maaseudulla. Siitä hän sai kipinän luontoon ja luonnonsuojeluun.
– Jo silloin tykkäsin rymytä metsissä ja ojissa, ja aina parempi, jos ojissa oli vettä, Kyllästinen muistelee.
Varsinainen kelluntaharrastus alkoi toistakymmentä vuotta sitten, jolloin hän asui Tuusulassa.
– Tosin siellä ihmiset olivat tiukkapipoja ja soittivat hätäkeskukseen, kun näkivät minut kellumassa. Toisinaan pelastuslaitos tuli tarkistamaan tilanteen. Kerran paikalle tuli myös poliisi, koska kuulemma rikoin kaupungin omaisuutta, siis jäätä, hän tuhisee.
Tuomo Kyllästinen omassa elementissään, vedessä!
Tuusulasta Kyllästinen muutti Espooseen, joka osoittautui sekä luonnon että ihmisten puolesta hyväksi kelluntaympäristöksi.
– Ilmeisesti olin tuttu näky Espoonjoessa tai sitten ihmiset eivät välittäneet ja katsoneet päinkään.
– Paras tapa ottaa vastaan uusi vuosi on kellua ja katsella ilotulitusta yötaivaalla.
Erään uudenvuoden aaton Kyllästinen muistaa erityisen tarkasti. Oli pakkanen ja hän lipui pari kolme kilometriä alavirtaan pitkin Espoonjokea.
– Taivaalla rätisivät uudenvuoden ilotulisraketit. En tiedä parempaa tapaa ottaa vastaan uutta vuotta.
Nyt Kyllästinen asuu Keuruulla. Paikka on omiaan kelluntaharrastukselle. Useimmiten hän käy Keuruun talviuimareiden avannossa Keurusselän Lapinsalmessa ja muilla kaupungin uimarannoilla.
– Tavoitteeni on kellua ainakin kerran kaikilla Keuruun uimapaikoilla. Lähellä on myös Virtalankoski, jota pitkin voi lasketella.
Alla voit katsoa Tuomo Kyllästisen Youtube-sivustollaan julkaiseman Jäiden tanssi -videon, joka on kuvattu Keuruulla ja Ähtärissä. Videon on kuvannut ja editoinut Tanja Tempakka. Taustalla soi Johann Strauss nuoremman säveltämä wienervalssi Tonava kaunoinen.
Jäänaskalit aina mukana
Tuomo Kyllästinen käy kellumassa sään ja fiiliksen mukaan.
– Viivyn vedessä tunnin tai pari kerrallaan. Toisinaan pidän viikon tauon, joskus käyn kellumassa pari kolme kertaa viikossa.
Talvikelluja tarvitsee hyvät varusteet. Alle Kyllästinen pukee märkäpuvun, sitten välikuivapuvun ja päällimmäiseksi hupullisen kelluntatakin ja -housut. Käsissä on avantouintihansikkaat ja jaloissa joko kahluukengät tai muut vettä kestävät jalkineet.
– Esimerkiksi lumilautailijoiden jalkineet ovat hyvät, kun niistä poistaa sisäkengät. Neopreenisukkien kanssa ne toimivat hyvin.
JHL:n Instagram-sivulla julkaistusta kuvasarjasta pääset katsomaan, millainen on Kyllästisen matka kylmään veteen ja sieltä takaisin maihin:
– Märkäpuvun pukeminen on kelluntaharrastuksen hitain vaihe.
Kelluntaharrastuksen pakkasrajaksi Kyllästinen on asettanut -10 astetta, sillä sitä kylmemmällä säällä kelluntapuvun vetoketju jäätyy.
– Pukeminen on kelluntaharrastuksen hitain vaihe. Esimerkiksi märkäpukua saattaa joutua kiskomaan päälle puoli tuntia.
Myös jäänaskalit roikkuvat Kyllästisen kaulassa talvisilla kelluntaretkillä.
– Muutenkaan vedessä ei kannata ottaa turhia riskejä. Harrastus kannattaa aloittaa tutuissa paikoissa, joissa on käynyt uimassa kesällä. Silloin tuntee pohjan, virtauksen ja muut paikan olosuhteet, hän neuvoo.
Ammattimaiseen käyttöön tehtyjä sukellus- ja pelastuskuivapukuja valmistetaan Ursuitin tehtaalla Turussa. Yrityksen liikevaihto oin noin kymmenen miljoonaa euroa ja se työllistää 70 ihmistä. Yli 80 prosenttia tuotannosta menee ulkomaille.
Kuka sieltä kurkistaa?
Luonto, rauha ja vapaus kutsuvat
Luonto, rauha, vapauden tunne. Halu päästä paikkoihin, joissa muut eivät ole käyneet. Niillä sanoilla Tuomo Kyllästinen kuvailee harrastuksen viehätystä.
– Luonto ja maisema näyttävät vedestä käsin ihan erilaisilta kuin rannalta, hän sanoo.
Kelluntaharrastajia on Kyllästisen tietämän mukaan muutamia kymmeniä.
– Pidämme yhteyttä somessa ja toisinaan käymme yhdessä harrastamassa. Kokoonnumme vaikka jonnekin mökille, ja osa kelluu ja osa konttaa metsässä.
Luonnosta nauttimisen ohella Kyllästinen tallentaa kelluntaretkensä videolle ja julkaisee niitä Facebookissa ja Youtubessa. Toisinaan mukana on myös vedenpitävä kamera, jolla voi ottaa kuvia pinnan alla.
Jäänsärkijä vauhdissa Keurusselän Lapinsalmessa.
Vedestä löytyy vaikka mitä
Kelluntaretkillään Kyllästinen on törmännyt ihmisten veteen heittämiin roskiin ja jätteisiin, jopa hylättyihin huonekaluihin.
Toisinaan Tuomo Kyllästinen innostuu tekemään taidetta jäälohkareista.
– Varsinkin Espoonjoessa tuli vastaan kaikkea puistonpenkistä tulostimeen. Keräsin pienemmät roskat mukaan ja ilmoitin kaupungille ja muille viranomaisille isommista kunnostusta kaipaavista kohteista, tukossa olevista siltarummuista ja mahdollisista vaaran paikoista.
– Vedessä on tullut vastaan vaikka mitä, tulostimesta puistonpenkkiin.
Siis luonnonsuojelutyötä parhaimmillaan!
Yksi parhaiten mieleen jääneistä kokemuksista on Porvoon Emäsalosta.
– Oli joulukuinen sunnuntaiaamu ja istuin meressä. Myrskysi ja aallot löivät olkapään yli.
Toisella kertaa hukkuneeksi epäillyn pojan vanhemmat pyysivät Kyllästistä haravoimaan vesiltä käsin Espoonjoen rantapuskia siltä varalta, että ruumis löytyisi.
– Ruumis löytyi myöhemmin muualta, mutta asia jäi mieleen. Tuntui mukavalta, kun sain auttaa.