Tasa-arvo etenee yskien: miehet ovat yhä yliedustettuja myös JHL:n sopimusalojen työnantajien hallituksissa. Sen sijaan JHL:n hallituksessa sukupuolijako vastaa prikulleen jäsenistön rakennetta. Asiantuntijat kertovat nyt Motiiville, kuinka naisille saataisiin viimein ovet auki kabinetteihin, joissa heidän asioistaan päätetään.
Hyvää naistenpäivää! Tänään on hyvä juhlia sukupuolten tasa-arvon huimaa etenemistä niin työelämässä kuin niissä pöydissä, joissa tehdään päätöksiä työntekijöiden palkoista ja ehdoista.
Samalla on syytä luoda syväkatsaus sinne, missä on parannettavaa. Sitä näet riittää yhä. Miehet päättävät edelleen murskaavalla enemmistöllä naisten palkoista, työajoista ja muista ehdoista.
– JHL on monialainen liitto, jonka hallinnon pitää olla jäsenistönsä näköinen.
JHL on ammattiliittojen joukossa yksi edelläkävijöistä. Liiton jäsenistä naisia on kaksi kolmannesta. Sama suhde näkyy päätöksenteossa: liiton hallituksen 25 jäsenestä naisia on 17.
– Me olemme monialainen liitto, jonka hallinnon pitää olla jäsenistönsä näköinen, sanoo työympäristötoimitsija Tuula Haavasoja.
Sukupuolijakauma sopimuspöytien toisella puolella ei kuitenkaan vastaa työntekijöiden sukupuolijakaumaa. Useiden naisvaltaisten alojen palkoista, työajoista ja muista ehdoista päättävät edelleen miehet. Epäsuhta on nähtävissä myös JHL:n sopimusaloilla.
”Meillä ei ole lasikattoa”
Yksi JHL:n sopimusaloista on kunta, jonka sopimukset siunaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuuskunta. Valtuuskunnassa on viisi naista ja kuusi miestä. Yhden miehen ylivoima ei ehkä kuulosta dramaattiselta – mutta pitää muistaa, että kunta-alan 419 000 työntekijästä naisia on 80 prosenttia.
Valtuuskunnan kokoonpanoon vaikuttavat kuntavaalien tulokset, puolueiden suhteet sekä alueellisuus, sanoo Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan puheenjohtaja Kirsi-Marja Lievonen.
– Valtuuskunta on hyvin yksimielinen. Enemmän meitä ohjaa se, että päätöksiä katsotaan työn teettäjän ja organisaation eli kuntien ja kuntayhtymien näkökulmasta.
Hänen mukaansa naisten ääni ei jää paitsioon, vaikka miehet ovat yliedustettuina päättäjissä.
– Päättävän porukan täytyy edustaa niitä, joiden asioista päätetään.
Niin edellisen kuin nykyisenkin valtuuskunnan puheenjohtajakolmikosta naisia on kaksi, Lievonen huomauttaa. Hän työskentelee itse Vantaan henkilöstöjohtajana. Julkinen puoli on hänen mukaansa edelläkävijä tasa-arvoasioissa.
– Meillä ei ole lasikattoa, ja esimerkiksi Vantaan ylimmässä johdossa naisia on yli puolet. Valitettavasti yrityselämässä tilanne ei ole yhtä hyvä.
Lievonen pitää isona epäkohtana työmarkkinoiden jakautumista naisten ja miesten ammatteihin ja siitä syntyvää vaikutusta alojen palkkaukseen.
– Se on yhteiskunnan kannalta sääli.
Lue lisää: Tasa-arvoviranomainen vaatii: ”Valmistelu perhevapaajärjestelmän uusimiseksi on aloitettava”
Tasa-arvolaki aiheuttaa haasteita
JHL neuvottelee myös kirkon sopimuksia. Evankelis-luterilaisessa kirkossa on töissä 20 000 ihmistä, heistä naisia 71 prosenttia. Sen sijaan Kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnassa on miesenemmistö 6–5.
Lakimies Timo von Boehm sanoo, ettei ole edes kiinnittänyt asiaan huomiota. Hän kertoo olevansa työmarkkinalaitoksen kahdeksan hengen toimiston ainoa mies.
Valtuuskunnan kokoonpanoon vaikuttavat tasa-arvolaki ja hiippakuntien tekemät ehdotukset, joiden pohjalta valitaan kokonaisuus.
– Naisten ääni kuuluu ihan riittävästi ja tällä kokoonpanolla asiat hoituvat.
Von Boehmin mielestä valtuuskunnan sukupuolijakauma on ”erittäin ok”.
– Naisten ääni kuuluu ihan riittävästi ja tällä kokoonpanolla asiat hoituvat varsin hyvin. Eivätkä päätettävät asiat edes ole mies–nais-akselilla.
– Kirkkolaissa on säädetty, että toimielimissämme pitää olla sekä naisia että miehiä vähintään 40 prosenttia. Sillä turvataan tasasuhtainen edustus, hän muistuttaa.
Niin, tasa-arvolaki:
Valtion ja kuntien päätöksentekoelimissä tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia.
Hyvin naisvaltaisilla aloilla tasa-arvon vaatimus voi siis kääntyä itseään vastaan.
Tosin laki puhuu laveasti suunnittelu- ja päätöksentekoelimistä sekä komiteoista, eikä sitä välttämättä sovelleta työmarkkinaelimiin.
– Kaikissa tilanteissa olisi kuitenkin tärkeää pyrkiä tasapuoliseen edustukseen ja noudattaa lain henkeä, sanoo Minna Lundell-Kiuru Tasa-arvovaltuutetun neuvonnasta.
Juha Sipilän hallituksessa on enemmistönä miehiä.
Henki ei yllä ainakaan Valtion työmarkkinalaitokseen. Se on valtiovarainministeriön yksikkö, joka nuijii pöytään valtion sopimukset ja jonka päättävä elin on viime kädessä Suomen hallitus. Hallituksen 17 ministeristä naisia on kuusi eli kolmasosa – ja valtiolla työskentelevistä 73 000 ihmisestä naisia on puolet.
Tytöt kasvatetaan kilteiksi ja pojilta odotetaan johtamista.
Osalla liitoista asiat kunnossa
Entä muut JHL:n sopimusalat?
Heta-Liitto on henkilökohtaisten avustajien työnantajien liitto. 4 000 avustajasta valtaosa on naisia, ja myös liiton hallituksessa on naisenemmistö, 4–2.
Hyvinvointiala Hali edustaa taas yksityistä sosiaali- ja terveysalaa. Sen jäsenyritykset työllistävät 85 000 ihmistä, arvatenkin naisvaltaisesti, mutta hallituksessa on miesenemmistö 7–5.
Avaintyönantajat on kuntien osakeyhtiöiden sekä kunnille palveluita tuottavien yhtiöiden ja yhteisöjen edunvalvontajärjestö. Sen monialainen työehtosopimus kattaa muun muassa hallinnon, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä teknisten alojen henkilöstöä. Sopimusten piirissä työskentelee 45 000 ihmistä, joista naisia 70 prosenttia.
Avaintan hallituksessa on kyllä naisenemmistö 6–5, mutta se ei täysin vastaa työntekijöiden jakaumaa. Toimitusjohtaja Vesa Laineen mukaan tilanne on kuitenkin toimiva.
– Se on meillä asettunut luonnollisesti tuollaiseksi. Hallitusta valitessa jäsenet tulevat kaupunkikonserneista ja kaupunkien henkilöstöjohdosta, jossa on paljon naisia. Päätöksentekijöinä kaikki ovat asiapitoisia päätöksentekijöitä, jotka tulevat tehtävään asemansa, ei minkään kiintiön kautta.
– Jos nainen toimii kuin mies ja ottaa tilansa, häntä katsotaan vinoon.
Laine sanoo, että neuvotteluihin mennään toiminnallinen kärki edellä, ei sukupuolikysymysten kautta.
Työnantajat uskovat miehiin, työntekijät naisiin
Monilla JHL:n sopimusaloilla työnantajien hallitusvalinnoissa luotetaan siihen, että miehet osaavat päättää myös naisten asioista.
Huonomminkin voisi olla – ja muutamilla naisvaltaisilla aloilla onkin. Palvelualojen Paltan hallitus vilisee isojen yritysten tunnettuja johtajia. Heistä naisia on neljä, miehiä 18.
Kaupan liiton jäsenyrityksissä työntekijöiden jakauma on 50–50, mutta naisia liiton hallituksen 20 jäsenestä on tasan yksi.
Naisvaltaisimmissa ammattiliitoissa sen sijaan uskotaan naisiin: Superin hallituksessa on 15 naista, yksi mies. Pamissa jako on 12–8 ja Tehyssä 12–3.
Opettajien OAJ on poikkeus: jäsenistä naisia on 78 prosenttia, hallituksessa he ovat aliedustettuja 10–11.
Kaikki alkaa asenteista
Tilanne työnantajien päätöksenteossa näyttää hieman vinksahtaneelta. Se ei yllätä JHL:n Tuula Haavasojaa.
Hän kuitenkin muistuttaa, että polku on ollut kivikkoinen.
– Pitkällä aikavälillä on tapahtunut paljon ja miehet ovat olleet mukana rakentamassa tasa-arvoa. Mutta tekemistä riittää.
Se, että päättäviin elimiin valikoituu miehiä, johtuu perinteistä: tytöt kasvatetaan kilteiksi ja pojilta odotetaan johtamista. Työn ja perheen yhteensovittajan rooli osuu edelleen liikaa äideille.
– Se estää heidän urakehitystään, ja siksi perhevapaauudistus on tärkeä asia.
#Sukupuolikiintiöt ovat tutkitusti lisänneet kykyperusteisia rekryjä enemmän kuin ilman kiintiöitä, lataa @EmmiVenalainen. On muuten just näin! Kiintiöitä ei pidä pelätä vaan nähdä ne yhtenä keinona saavuttaa #tasaarvo. @Tuhatkunta
— Henna Pursiainen (@hennapursi) June 8, 2018
Haavasoja puhuu myös kaksoisstandardeista, erilaisista säännöistä naisille ja miehille. Se vaikeuttaa naisten pyrkimistä ja pääsemistä vastuullisiin tehtäviin.
– Meillä elää käsitys valkoisesta miehestä parhaana johtajana.
– Jos nainen toimii kuin mies, on kuvassa keskellä ja ottaa tilansa, häntä katsotaan vinoon. Kokonaisuuteen liittyy myös sukupuolisyrjintä, mutta metoo-liikkeen ansiosta sitä ei enää samalla lailla hyväksytä. Tytöttely ja taputtelu, entinen maan tapa, ei enää käy.
Naiset tarvitsevat töytäisyjä
Myös Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun professori Anna-Maija Lämsä mainitsee perinteiden painavan lastin.
– Suomessa tilanne ei ole kovin paha, mutta meilläkin elää perinteinen käsitys valkoisesta miehestä parhaana johtajana.
Lämsä on tutkinut naisjohtajuutta ja naisten asemaa työelämässä. Asenteet menevät välillä eteenpäin, sitten otetaan taas pakkia. Lämsä mainitsee tuoreen gradun, jossa tutkittiin nuorten kauppatieteilijöiden asenteita.
– Aineisto oli pieni, mutta nähtävissä oli edelleen asetelma heteropariskunnasta, jossa molemmat tekevät uraa, mutta nainen kantaa päävastuun perheestä.
Mennyt kehitys ei ole tae tulevasta myöskään #tasaarvo'n saralla: naisten aseman parantuminen nähdään uhkana valtarakenteille. Samaa pohdintaa käytiin eilen @hsfi:ssä "Taantuvan tasa-arvon kirkko"-teoksen tiimoilta. https://t.co/SVI2fMoYmU
— Jukka Maarianvaara (@maarianvaara) February 28, 2019
Myytti, että naiset eivät olisi motivoituneita tai kunnianhimoisia, ei pidä paikkaansa.
Myytti, että naiset eivät olisi motivoituneita tai kunnianhimoisia, ei pidä Lämsän mukaan paikkaansa.
– Heille ei tarjoudu samalla lailla mahdollisuuksia, ja he tarvitsevat miehiä enemmän töytäisyjä urallaan – nimenomaan miehiltä. Eräs tutkimuksemme osoitti, että urakehitystä auttaa arvostettujen miesten tuki.
Haavasoja ja Lämsä sanovat, että fiksut nykymiehet ovat tehneet paljon tasa-arvon eteen. Pitäisikö meidän siis luottaa siihen, että he voivat tehdä yhtä hyviä naisia koskevia päätöksiä kuin naiset tekisivät?
Haavasoja ei tähän luota.
– Naisten pitää olla kunnolla mukana, kun heidän asioistaan päätetään. Miesvoittoisessa porukassa ei samalla lailla kuulla tai kuunnella naisten puhetta ja ideoita.
Samaa mieltä on Lämsä: tarvitaan monenlaisia näkökulmia ja moninaisuutta.
– Kyllä monet miehet osaavat ajatella näitä asioita, mutta arki on silti erilaista. Päättävän porukan täytyy edustaa niitä, joiden asioista päätetään.