JHL:läinen kunnossapitoetumies Fredrik Olkinuora, 40, on itseoppinut muusikko, joka tekee omat kappaleensa, laulaa ja soittaa useita soittimia.
Kappaleen kirjoittaminen alkaa mielessä pyörivästä sanasta tai lauseesta. Yritän löytää siihen sopivan soinnun: tunnelman, jonka ympärille rakennan laulun.
Teen usein ensin tekstin ja vasta sitten melodian. Kirjoitan ihmisistä ja tunteista, ja paljon siitä, miltä minusta tuntuu ja mitä ajattelen. Tunteita ei pidä kätkeä sisälle, vaan ilmaista.
Viime viikolla kirjoitin laulun, joka kertoo ajasta. Teen aina omat biisini. Coverit eivät ole minun juttuni.
Kirjoitan lauluja vain ruotsiksi. Olen yrittänyt kirjoittaa englanniksi ja suomeksi, mutta en ole löytänyt niillä oikeaa ilmaisutapaa. Ruotsi on se kieli, jolla pystyn parhaiten ilmaisemaan itseäni. Joskus olen yrittänyt suomentaa jotakin ruotsiksi kirjoittamaani.
– Tunteita ei pidä kätkeä sisälle, vaan ne pitää ilmaista.
Musiikillisista esikuvistani kuuntelen eniten Ulf Lundellia. Kuuntelen myös Tomas Lediniä ja Mikael Wieheä, ja ylipäätään paljon ruotsalaista musiikkia. Suomalaisista kuuntelen Hectoria ja muita lyriikkanikkareita. Myös Bob Dylan, Bruce Springsteen, Gary Moore ja Bon Jovi kuuluvat idoleihini.
Musisoin kaiken aikaa. Minulla on keittiössä kitara, jota rämpytän, kunnes vaimoni käskee minut laittamaan ruokaa tai siivoamaan. Soitan veljeni kanssa yhdessä kerran viikossa isämme kesämökillä, josta olemme vallanneet huoneen treenikämpäksi.
Lapsuudenkodissani kuuntelimme aina musiikkia. Soitin ilmakitaraa jo pari-kolmevuotiaana. Kahdeksanvuotiaana sain kitaran joululahjaksi. Liityin koulun kitarakerhoon. Minulla ei ole koskaan ollut yksityisopettajaa, vaan olen opetellut soittamaan itse. Kun halusin oppia soittamaan pianoa, lainasin pianokirjoja kirjastosta. Nykyään on helppo katsoa Youtubesta, miten soitetaan.
– Ruotsi on se kieli, jolla pystyn parhaiten ilmaisemaan itseäni.
En osaa lukea nuotteja, vaan soitan korvakuulolta. Osaan soittaa myös mandoliinia, huuliharppua, bassoa ja rumpuja, mutta kitara on pääsoittimeni. Kun teen demonauhoituksia, soitan kaikkia soittimia itse.
Yläasteella minulla oli musiikista kiinnostuneita ystäviä, joilla oli omat bändinsä. Minulla oli jo monta omaa biisiä, joten perustimme yhdessä Freda Olkinuora Bandin. Kokoonpano on yhä kasassa ja siihen kuuluvat Fredrik Waselius, Harry Lunabba, Timo Salo ja Christian Waselius.
Kun esiinnymme, keskityn yleensä laulamiseen. Olemme esiintyneet useita kertoja Granipäivässä sekä Kauniaisten pubissa ja kerran Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä ruotsalaisuuden päivänä. Joskus esiinnyn yksin.
Yksi parhaimmista biiseistämme on Hämta hit sommaren igen, joka löytyy Spotifystakin. Sitä työstimme enemmän kuin mitään muuta kappalettamme.
Biisiä soitettiin Radio Vegan listaohjelmassa Vegatoppenissa seitsemän viikkoa viime syksynä. Se tuntui tosi hyvältä. Kun kappale pääsi ohjelman yleisöäänestykseen listalla olleiden biisien haastajaksi, en olisi edes uskonut, että se menee jatkoon. Äimistyin täysin, kun kuulin, että se oli noussut ykköseksi!
Kuuntele Hämta hit sommaren igen tästä:
Miten kuvailisit musiikkityyliäsi?
– Aikasemmin se oli ehkä enemmän rokkia, nyt enemmänkin soft rockia. Tahti on hidastunut.
Mitä radiokanavaa kuuntelet?
– Joskus kuuntelen Radio Vegaa. Kaivinkoneella, traktorilla ja kuorma-autolla ajaessani kuuntelen eniten Radio Nostalgiaa.
Mitä musiikkia et kuuntele?
– Minulla on lapsia, joten kuuntelen jopa lastenmusiikkia. Työkaverini opetti minua kuuntelemaan jazzia. Rapin koen vähän vaikeaksi, mutta jos biisissä on hyvä sanoitus, kuuntelen sitäkin.
Miten sinusta tuli kunnossapitoesimies?
– Ensin olin Kauniaisten kaupungilla kesätöissä, sitten minut vakinaistettiin ja sain sijaistaa kunnossapitopuutarhuria. Aloitin kunnossapidossa, kun hän palasi töihin.
Miten sinusta tuli JHL:n jäsen?
– Kun minut vakinaistettiin, pääluottamusmies kysyi, haluanko liittyä.