20.3.2020

Väärännäköinen ja -kokoinen jää työelämässä paitsioon – Onko pitkä pätkää parempi?

Ulkonäkö on työmarkkinoilla valtti tai haitta. Se aiheuttaa eriarvoisuutta työllistymisessä, palkkauksessa ja uralla etenemisessä. Jotta tästä työelämän haitallisesta ilmiöstä päästään, se pitää tunnistaa.

Parikymmentä prosenttia pois palkasta. Kaksi kertaa suurempi riski jäädä kokonaan vaille työtä. Pääsy korkeapalkkaisiin tehtäviin kielletty. Kun ihminen on työtehtävään nähden väärännäköinen tai -kokoinen, hän jää herkästi työelämässä paljosta paitsi. Ulkonäkökeskeisyys eli ulkonäön pitäminen keskeisenä ihmistä määrittävänä tekijänä ylläpitää ulkonäköön liittyvää eriarvoisuutta työelämässä.

– Arviolta 40 prosenttia suomalaisista kokee, että ulkonäkö on vaikuttanut heidän työnsaantiinsa. Ulkomuoto vaikuttaa paitsi työllistymiseen, myös palkkaukseen ja uralla etenemiseen, tietää väitöskirjatutkija Iida Kukkonen Turun yliopistosta.

Ulkonäkö on ominaisuus, joka ei pääsääntöisesti vaikuta työn tekoon.

Myytti ulkonäöstä vain naiselle merkittävänä etuna työelämässä ei pidä paikkansa. Se voi varsinkin miehillä edesauttaa korkeamman palkan saamista: naisista 10 prosenttia, mutta miehistä jopa 16 prosenttia kokee, että ulkonäkö on vaikuttanut heillä myönteisesti palkkaan.

– Naiset tekevät päivittäin paljon työtä ja uhraavat rahaa ulkonäkönsä eteen, mutta heitä ei välttämättä palkita siitä, Kukkonen huomaa.

Ulkonäköön liittyvä syrjintä onkin osa laajempaa syrjintää, sillä se kytkeytyy usein ikään, etnisyyteen ja sukupuoleen.

– Ilmiön yleisyys tuntuu kummalliselta, sillä ulkonäkö on ominaisuus, joka ei pääsääntöisesti vaikuta työn tekoon.

Ulkonäkökeskeisyys eli ulkonäön pitäminen keskeisenä ihmistä määrittävänä tekijänä ylläpitää ulkonäköön liittyvää eriarvoisuutta.

Keskiverto pärjää työmarkkinoilla

Asiantunteva, tavallisen mukavan näköinen, huoliteltu ihminen saa paikan. Vaikka työpaikkailmoituksissa ei haeta työntekijöitä näillä sanoilla, todellisuudessa ulkoiselta olemukseltaan siisti, ”norminmukainen” ihminen täyttää useimpiin työrooleihin liittyvät odotukset. Se, mikä on norminmukaista vaihtelee ajasta ja paikasta toiseen.

norminmukainen ihminen piirros

– Länsimaissa norminmukainen ulkonäkö on hoikka, nuorekas, kasvonpiirteiltään symmetrinen ja valkoinen. Naisilla hoikkuus ja kehon kiinteys korostuu, miehillä taas erityisesti kehon lihaksikkuus ja voimakkuus, Kukkonen luettelee.

Kauneudesta voi olla haittaa esimerkiksi miesvaltaisilla aloilla toimiville naisille.

Tästä poikkeavien mahdollisuudet ovat työelämässä huonommat.

– Esimerkiksi naisilla lihavuus ja miehillä lyhyys ovat ominaisuuksia, jotka haittaavat työnsaantia. Kauneudesta voi olla haittaa esimerkiksi miesvaltaisilla aloilla toimiville naisille.

Jokaisella alalla on myös omat, kirjoittamattomat ulkonäkönorminsa, josta poikkeamisesta saatetaan rangaista. Esimerkiksi hoitoalalla lihavuus voi aiheuttaa syrjintää.

– Rekrytoija saattaa ajatella, että lihavuus voi haitata fyysisesti raskaan työn tekemistä.

Ulkonäkö on viesti

Ulkonäkösyrjintää esiintyy alalla kuin alalla sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Jos ihminen on työssään tekemisissä toisten ihmisten kanssa, hän tekee työtä ulkonäöllään, Kukkonen sanoo.

– Kun työllistävät tahot hakevat työtehtäviin tietyntyyppisiä ihmisiä, he hakevat ihmisiä, joista syntyy tietty, myönteinen vaikutelma. Se voi viestiä esimerkiksi asiantuntemuksesta tai luottamuksesta.

Ulkonäkö on ihmisen välisessä kanssakäymisessä tärkeä, sillä ensivaikutelma toisesta ihmisestä syntyy aistien välityksellä. Ensivaikutelmaa on myöhemmin vaikea muuttaa.

Ulkomuoto on työmarkkinoilla merkittävä valuutta, mutta tuotto ei osu välttämättä yksilön omaan pussiin. Työnantaja voi hyötyä hyvännäköisistä työntekijöistään. He saattavat toimia imagon nostattajina ja tuoda yritykselle lisää asiakkaita, mikä tuskin näkyy heidän palkkauksessaan.

– Ulkonäköön liittyvä eriarvoistuva kohtelu on sikälikin huono ilmiö, että aina kun joku hyötyy, joku toinen kärsii siitä.

Stop ulkonäköpuheelle!

Työhönottoon liittyvää ulkonäkösyrjintää on vaikea todentaa. Ihminen saa harvoin tietää, miksi häntä ei valittu johonkin tehtävään.

– Osa syrjinnästä on varmasti tahatonta. Esimerkiksi lihavuudella on yhteiskunnassamme negatiivinen leima, ja lihaviin liitetään myös tiedostamattomia oletuksia.

Ilmiön tunnistaminen on kuitenkin ensimmäinen askel kohti tasa-arvoisempaa työelämää. Se alkaa siitä, että jokainen alkaa kyseenalaistaa omia päätelmiään toisen ulkonäöstä.  Työpaikoilla kannattaisi kehittää kulttuuria, joihin toisten ihmisten ulkonäön kommentointi ei kuulu.

– Ulkonäköpuhe missä sävyssä tahansa ylläpitää ulkonäkökeskeisyyttä.

Psykologi Katariina Meskasen mukaan aikamme ja elämämme voimakkaasti visuaalisessa maailmassa katsojina ja katseen kohteina ruokkivat ulkonäkökeskeisyyttä, mutta ulkonäköpuheella pidämme sitä yllä useasti myös itse – usein tiedostamattamme.

– Ulkonäköpuhe missä sävyssä tahansa ylläpitää ulkonäkökeskeisyyttä. Muiden ihmisten ulkonäkö on nykyään valitettavan arkipäiväinen puheenaihe, Meskanen sanoo.

Ulkonäköpuhetta on esimerkiksi se, kun kommentoimme ja arvostelemme julkisuuden henkilöiden ulkomuotoa. Samalla otamme kantaa siihen, millainen ihmisen pitäisi mielestämme olla. Paljastamme tällöin myös tietämättämme itsestämme jotain.

– Toisen ihmisen ulkonäön arvosteleminen kertoo usein, ettei arvostelija ehkä olekaan niin sinut oman ulkomuotonsa kanssa.

Valokuvakielto työhakemuksiin

Meskasen mukaan ulkonäköpuheesta irrottautuminen vaatii, että opettelemme katsomaan ihmistä pintaa syvemmältä. Se kannattaa aloittaa itsestä ja miettiä, mitä muuta itsestä löytyy kuin vaikkapa tiukka takamus tai kauniit silmät. Mitä osaan, mihin pystyn ja mitä ominaisuuksia itse itsessäni, ja sen jälkeen muissa, arvostan?

Valokuva työhakemuksessa

– Jokaisesta ihmisestä löytyy muutakin kuin pelkkä ulkonäkö. Toisen ihmisen sisäisiin ominaisuuksiin keskittyminen syventää ihmissuhdetta.

Ulkonäkökeskeisen puheen suitsiminen yleisestä keskustelusta ei onnistu yksittäisen ihmisen päätöksellä. Siihen tarvitaan yhteistä sopimusta, joka rajoittaa omasta ja toisten ihmisten ulkonäöstä puhumista.

– Työhakemuksiin pitäisi laittaa valokuvakielto ja keskittyä pelkästään työnhakijan pätevyyteen.

Kukkonen ehdottaa vieäkin järeämpiä keinoja:

–  Työhakemuksiin pitäisi laittaa valokuvakielto ja keskittyä valinnoissa pelkästään työnhakijan pätevyyteen.

Lisäksi hän puuttuisi ulkonäkösyrjintään työelämässä lainsäädännön keinoin. Nykyinen yhdenvertaisuuslaki ei suoranaisesti kiellä ulkonäköön liittyvää syrjintää vastaavalla tavalla kuin vaikka Ranskassa.

– Lakiin on listattu ominaisuuksia, joiden vuoksi syrjintä on lainvastainen teko. Ulkonäköä ei toistaiseksi ole kirjattu näiden ominaisuuksien joukkoon, toisin kuin esimerkiksi rotu tai uskonnollinen vakaumus, Kukkonen sanoo.