Loistava työpaikka, ainutlaatuinen työyhteisö. Näin kehuvat luottamusmies Peter Mustonen ja työsuojeluvaltuutettu Nina Winter työpaikkaansa Ateneumia. Mitä taiteen talossa on tehty oikein, kun henkilökunta viihtyy ja JHL-aktiiveilta sataa pelkkää kiitosta?
Ateneumin taidemuseo on useimmille suomalaisille tuttu – joko taideaarteistaan ja vaihtuvista näyttelyistään tai ainakin ulkonäöltä. Siinähän se nököttää, paraatipaikalla Helsingin päärautatieaseman kupeessa.
Ateneum on osa Kansallisgalleriaa, kolmen museon kokonaisuutta, joka työllistää vajaa 300 henkilöä. JHL:n jäseniä Ateneumissa, Kiasmassa ja Sinebrychoffin museossa on runsas 60, noin viidesosa koko henkilöstöstä.
Luottamusmies Peter Mustonen, 48, voisi kohta viettää 20-vuotistaitelijajuhlaansa: hän on työskennellyt Ateneumissa vuodesta 2003 lähtien – ja viihtynyt.
– Täällä työurat tuppaavat venymään, hän viittaa JHL:läiseen Tuula Tasaseen, joka on ollut talossa yli 42 vuotta.
Sekä Tasanen että Mustonen ovat palvelupisteen hoitajia ja työskentelevät museon hermokeskuksessa, lipunmyynnissä. Siitä se nimittäin alkaa, Suomen parhaan museokokemuksen varmistaminen.
Laatua ilman kyttäystä
Seuraavaksi vieras saattaa kohdata museovalvoja Nina Winterin, 33.
– Suurin osa valvojista työskentelee saleissa, joissa taideteokset ovat esillä. Siellä museovalvojan ykköstehtävä on pitää taide turvassa, hän kertoo.
Winter päivystää enimmäkseen aulassa tai vaatenarikassa, koska pitää asiakaskohtaamisista. Ja koska asiakaspalvelun saa jokainen ateneumilainen toteuttaa ”omannäköisesti”.
– Ei ole ylhäältä määrättyjä fraaseja, joita pitää toistaa, vaan on lupa laittaa persoona peliin. Eikä meitä kytätä, vaan työntekijöihin luotetaan. Sen sijaan meillä on työkavereiden keskinäinen laaduntarkkailu – taso halutaan pitää korkealla.
Winter on entinen kuvataideopiskelija ja aloitti työt Ateneumissa viisi vuotta sitten. Sitä ennen hän läpäisi tiukan seulan, sillä Ateneumin ”megarekryyn” tuli peräti 1 700 hakemusta. Vain seitsemän valittiin – Winter näiden onnellisten joukossa.
– Paras työpaikkani – ikinä, hän hehkuttaa.
Jalalla koreasti Ateneum-salissa
Sekä Mustosen että Winterin mielestä Ateneumin ja koko Kansallisgallerian johto on oivaltanut sen, että tyytyväinen työntekijä on firman paras käyntikortti.
– Arvostus näkyy esimerkiksi siinä, miten hyvin työntekijöiden tauotus on järjestetty. Myös työturvallisuuteen on kiinnitetty huomiota. Hankalien tilanteiden varalle on ohjeistus ja apua nopeasti saatavilla, kertoo Winter.
Arvostuksesta kielii myös se, että Kansallisgallerian kaikki kuusikymmentä tuntityöntekijää vakinaistettiin viime syksynä – työnantajan aloitteesta.
– Nollatuntisopimuksia ei ole. Minimituntimääräksi sovittiin 15 viikkotuntia, ellei työntekijä toisin halua. Hieno ele työnantajalta, toteaa Mustonen.
Myös työterveyshuolto sekä lounas- ja virike-edut ovat luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun mukaan keskivertoa paremmat. Puhumattakaan siitä, miten Kansallisgalleria tukee työntekijöiden yhteisöllisyyttä ja yhteistä tekemistä.
– Meillä on esimerkiksi ponikerho, joka käy työnantajan tuella ratsastamassa lähitalleilla. Myös työntekijöiden vinyylilevyklubi kokoontuu säännöllisesti Ateneum-salissa, kertoo Winter.
Työnantaja tarjoaa tilat ja herkut klubi-illoiksi, ja työntekijät tuovat mukanaan levyt.
– Sitten kuunnellaan ja keskustellaan musiikista, ja usein tanssitaankin.
Lomautuksia takana ja edessä
Koronan takia kaikki Suomen museot olivat keväällä kiinni noin kaksi ja puoli kuukautta. Sulku vaikutti myös Ateneumin, Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon asiakaspalveluun, jonka henkilökunta oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lomautettuna.
– Mutta siitäkin selvittiin. Sovimme työnantajan kanssa tätä vuotta koskevasta kesälomakauden varhennuksesta. Niinpä osa saattoi pitää lomiaan jo toukokuussa, ja lomautus jäi sen ansiosta hiukan lyhyemmäksi, kertoo Mustonen.
Lomautuksia on luvassa jatkossakin, sillä Kansallisgallerian museot menevät vuorotellen remonttiin ja Kiasma ja Ateneum joutuvat sulkemaan ovensa puoleksi vuodeksi ja luultavasti pidempäänkin. Kiasman peruskorjaus käynnistyy jo ensi vuonna.
– Irtisanomisia ei tullut koronan aiheuttamista sulkemisista, ja luotan siihen, että työnantaja pyrkii välttämään niitä myös remonttien aikana, sanoo Mustonen.
Jäsenistön edunvalvontaa helpottaa hänen mielestään se, että yhteistyö kolmen henkilöstöjärjestön, eli JHL:n, Jukon Ja Ammattiliitto Pron, kesken toimii saumattomasti.
Jäsenistön määrä nousussa
Tulossa olevat remontit ja niistä johtuvat lomautukset ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että ammattiliittojen jäsenyys on alkanut kiinnostaa niitäkin työntekijöitä, jotka ovat aiemmin viitanneet kintaalla koko asialle. Esimerkiksi JHL:n jäsenmäärä on lisääntynyt vuoden aikana kolmanneksella.
– Todennäköisesti siihen on vaikuttanut myös työelämän yleinen epävarmuus ja liiton aktivoituminen. Ihmiset ovat ymmärtäneet järjestäytymisen merkityksen, sanoo aluetoiminnan asiantuntija Tiina Sulin JHL:n Etelä-Suomen aluetoimistosta.
Viime syksynä liittyneet uudet jäsenet ehtivät päästä ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin ennen kuluneen kevään lomautuksia.
– Moni tuli kiittelemään, sillä JHL:n työttömyyskassa toimi ripeästi ja korvaukset tulivat nopeasi tilille – toisin kuin Yleisen työttömyyskassan YTK:n jäsenille. Osa heistä odottaa kuulemma vieläkin korvauksiaan, kertoo Mustonen.
Entä sitten ne museotyöntekijöiden palkat? Mitä valtio on valmis maksamaan henkisen pääoman vaalimisesta, taideaarteiden konservoinnista, näyttelyiden kokoamisesta ja töiden esilläpidosta?
– Huonosti. Kukaan ei ole tässä talossa rahan takia, ei edes johtaja, joutuu luottamusmies myöntämään.