Keväällä säädettiin koronan vuoksi useita poikkeuksia työlainsäädäntöön. Vaikka valmiuslakiin perustuneet poikkeukset on jo kumottu, työsopimus- ja yhteistoimintalain muutosten voimassaoloa jatkettiin.
Koronaepidemian puhkeaminen keväällä aiheutti painetta tehdä muutoksia muun muassa lomautusta ja yhteistoimintaneuvotteluja koskeneisiin työelämän säännöksiin. Taustalla oli epidemian aiheuttama täydellinen palvelutuotannon pysähtyminen erityisesti joillakin palvelualoilla, kuten ravintola- ja majoitustoiminnassa. Palveluja suljettiin tai rajoitettiin myös viranomaispäätöksin.
Tässä tilanteessa heräsi voimakas huoli siitä, miten käy yrityksille, jos ne tulojen loppuessa olisivat täysin velvollisia käymään ennen lomauttamista täysimittaiset yhteistoimintaneuvottelut ja sen jälkeen noudattamaan vielä 14 päivän lomautusilmoitusaikaa. Pelkona oli, että se olisi omiaan aiheuttamaan monissa yrityksissä vakavan kassakriisin ja ajamaan suuren määrän sinänsä terveitä yrityksiä konkurssiin.
Vastapainoksi parannettiin lomautetuksi joutuneiden työttömyysturvaa muun muassa poistamalla omavastuupäivät.
Tästä syystä työmarkkinakeskusjärjestöt esittivät yhdessä maan hallitukselle työlainsäädäntöön joukon poikkeuksia. Työsopimuslakiin tehtiin määräaikainen poikkeus, jolla lomautusilmoitusaikaa lyhennettiin 14 päivästä viiteen päivään. Myös lomautettavien piiriä laajennettiin niin, että myös kaikki määräaikaiset työntekijät voitiin lomauttaa. Ennen muutosta heidät voitiin lomauttaa vain, jos he toimivat sijaisena. Koeaikapurku mahdollistettiin myös tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Yrityksiä koskevaa yhteistoimintalakia muutettiin niin, että yhteistoimintaneuvotteluja tarvitsi lomautustilanteissa käydä vain viisi päivää kuuden viikon tai 14 päivän sijasta.
Vastapainoksi parannettiin lomautetuksi joutuneiden työttömyysturvaa muun muassa poistamalla omavastuupäivät. Työsopimuslakiin tehtiin muutos, jolla tässä tilanteessa irtisanottujen takaisinottoaikaa pidennettiin yhdeksään kuukauteen. Kyseiset muutokset tulivat voimaan 1. huhtikuuta 2020, ja ne säädettiin olemaan voimassa kesäkuun loppuun. Suurimpaan osaan yksityisten alojen työehtosopimuksia on tehty lakia vastaavat muutokset lomautusilmoitusaikoihin ja yhteistoimintaneuvotteluihin.
Koska koronaepidemian jatkoi leviämistään maailmalla, työmarkkinajärjestöt ja maan hallitus pohtivat määräaikaisten lakien säätämisen jälkeenkin, miten taata työpaikkojen säilyminen, välttää elinkelpoisten yritysten konkurssit ja samalla turvata palkansaajien asema. Järjestöt päätyivät ehdottamaan, että epävarman tilanteen takia edellä kuvattuja tilapäisiä muutoksia voitaisiin jatkaa vuoden loppuun asti.
Ehdotus päätyi hallituksen esitykseen, ja eduskunta sääti kesäkuun lopussa tilapäisten muutosten jatkamisesta vuoden loppuun. Julkista sektoria edellä kuvatut muutokset eivät koskeneet. Valtion, kunnan ja kirkon työntekijät oli rajattu niin lomautusilmoitusaikoja, määräaikaisten lomauttamista kuin koeaikapurkua koskeneiden heikennysten ulkopuolelle.
Lomauttamisen perusteet eivät yrityksissäkään ole muuttuneet, vaan ainoastaan menettelyjä on nopeutettu.
Myös kuntien ja valtion yhteistoimintalakiin jätettiin muutokset tekemättä. Näin ollen esimerkiksi kunnalla lomauttaminen on ollut mahdollista vain normaalien yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen työehtosopimuksen mukaista kuukauden lomautusilmoitusaikaa noudattaen.
On hyvä muistaa, että lomauttamisen perusteet eivät yrityksissäkään ole muuttuneet, vaan ainoastaan menettelyjä on nopeutettu. Lomautus edellyttää vähintäänkin työn tai työnantajan työntarjoamisedellytysten tilapäisestä vähentymistä.
Työsopimus- ja yhteistoimintalain tilapäisistä muutoksia on jouduttu sopimaan poikkeustilanteessa, jotta vältyttäisiin talouden vielä pahemmalta alamäeltä. Juuri nyt vallitsevassa tilanteessa parasta työsuhde-edunvalvontaa olisikin se, että jokainen meistä toimii vastuullisesti niin, ettei epidemia pääse uudelleen valloilleen Suomessa.
Lue lisää: Koronaviruksen leviämisen vaikutukset työhön