Työllisyyttä pitää parantaa ja työuria pidentää, mutta ovatko eläkeputken poisto, työttömyysturvan porrastaminen ja opintotuen heikennykset oikeita keinoja? Mitä tuumivat ikääntyvä työnhakija ja opiskelija valtiovarainministeriön (VM) tylyistä ehdotuksista? Entä JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine?
JHL:läinen askartelunohjaaja Jukka Koponen, 57, sai irtisanomislapun kouransa noin puoli vuotta sitten kuten liki kuusikymmentä muuta Siun sote -kuntayhtymän työntekijää. Lomien ja pitkän irtisanomisajan takia Koponen on ehtinyt harjoitella työttömänä työnhakijana oloa vasta pari viikkoa.
– Olen ensimmäistä kertaa elämässäni työtön. On tässä hiukan totuttelemista, hän tuumaa täytellessään ensimmäisiä päivärahahakemuksia.
Koponen aloitti työt jo 14-vuotiaana jakamalla postia. Peruskoulun jälkeen hän kävi ammattikoulun puutyölinjan ja on ollut yhtäjaksoisesti työelämässä armeijaa lukuun ottamatta.
– Siun soten ja sen edeltäjän Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin palveluksessa ehdin olla 37 ja puoli vuotta. Se on pitkä aika.
Irtisanominen ei tullut täysin puskasta, sillä kuntayhtymän talousahdinko ja säästötarve olivat tiedossa ja ilmassa kosolti epävarmuutta.
– Ehkä se oli helpotuskin tavallaan, kun oltiin oltu jo jonkin aikaa sellaisessa käymistilassa.
– Olisiko kahvilippu ollut liikaa 40 vuoden palveluksesta?
Tosin viimeisestä virallisesta työpäivästä 7. elokuuta jäi Koposelle hiukan kumma maku. Hän oli poikennut työpaikalle lomien jälkeen ja kävellyt käytäviä, mutta pomoja ei näkynyt. Eikä kiitoksen sanaa kuulunut.
– Toisen irtisanotun kanssa istuttiin kahteen pekkaan keskussairaalan henkilöstöravintolassa Pohjantikassa ja juotiin läksiäiskahvit.
Koponen miettii, olisiko kahvilippu ollut liikaa liki 40 vuoden palveluksesta.
– Ilmeisesti olisi. Entiset työkaverit ovat sitten tavatessa kannustaneet ja kiitelleet senkin edestä.
Tavoite hyvä, keinoista eripura
Juuri Jukka Koposen kaltaisia ikääntyviä työttömiä halutaan keinolla millä hyvänsä potkia töihin. Tavoite on hyvä: Suomen työllisyysastetta pitää nostaa ja työuria pidentää. Vain keinoista vallitsee erimielisyys.
Syyskuun puolivälin budjettiriihessä pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitukselta odotetaan rohkeita päätöksiä työllisyyttä lisäävistä toimista. Esimakua saatiin jo pari viikkoa sitten, kun valtiovarainministeriön virkamiehet julkaisvat omat ehdotuksensa.
Ehdotuksiin sisältyy niin sanotun eläkeputken poistaminen, eli työttömyysturvan lisäpäivien lopettaminen. Sen seurauksena ikääntynyt työtön, joka ei löydä töitä, tipahtaisi ansiosidonnaiselta työmarkkinatuen ja mahdollisesti toimeentulotuen varaan.
VM:n ehdotukset maistuvat monen työttömän mielestä kepiltä – porkkanat ovat vähissä.
Lisäksi virkamiehet esittävät osittaisesta varhennetusta vanhuuseläkkeestä ja vuorotteluvapaajärjestelmästä luopumista sekä ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista. Jatkossa työttömyysturva ei myöskään kartuttaisi eläkettä.
Myös opiskelijat saavat osansa ministeriön ehdotuksista: opintotuen kesto tulisi rajoittaa niin, että yleistä opintotukea maksettaisiin vain tutkinnon tavoiteajan verran. Tällä pyritään nopeuttamaan valmistumista. Samalla opiskelun aikaista työntekoa tuettaisiin korottamalla opintotuen tulorajoja.
Aikuiskoulutukea tulisi VM:n mielestä muuttaa lainapainotteiseen suuntaan. Näin varmistettaisiin se, että koulutus kohdentuu työllistäville aloille kuten sosiaali- ja terveydenhoidon ammatteihin. Pidemmän päälle ansioon suhteutetusta aikuiskoulutustuesta voisi ministeriön mukaan kokonaan luopua.
Kirves osuu yli 55-vuotiaisiin
Työllistymisen suhteen Jukka Koponen on luvalla sanoen haastavassa tilanteessa, sillä Pohjois-Karjalassa on muutama muukin työtön, työ- ja elinkeinoministeriö TEM:n mukaan heinäkuun lopussa tarkalleen ottaen 18,2 prosenttia työvoimasta. Joensuussa peräti 20 prosenttia.
Vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna Pohjois-Karjalan työttömien määrä on noussut noin 2 700:lla, ja noin puolet lisäyksestä johtuu koronaepidemiasta ja sen aiheuttamasta lomautusaallosta.
Toinen haaste liittyy Koposen ikään – kun viisari on ylittänyt 55 vuotta, heikkenevät työllistymismahdollisuudet tilastojen mukaan selvästi.
Myös Siun soten JHL:läinen pääluottamusmies Matti Pesonen tunnistaa ikäsyrjinnän.
– Kun porukkaa pitää vähentää, kirves osuu ensin yli 55-vuotiaisiin. Ja kun rekrytoidaan uusia, harva työnantaja palkkaa lähellä kuuttakymppiä olevia.
Pohjois-Karjalassa työttömänä on liki 20 prosenttia työvoimasta.
Koponen ja Pesonen eivät jaksa uskoa siihen, että eläkeputken poistaminen helpottaisi ainakaan Pohjois-Karjalassa ikääntyvien työttömien työllistymistä – kun ei niitä työpaikkoja kerta kaikkiaan ole.
Iän lisäksi myös Koposen ammatti saattaa rajoittaa työnsaantimahdollisuuksia, sillä sote-alalla askartelunohjaajat alkavat olla katoavaa kansanperinnettä. Vakansseja on vähennetty tai muutettu hoitajien toimiksi – ei vain Pohjois-Karjalassa vaan valtakunnallisesti.
Duuniagentti auttaa työnhaussa
Vaikka Koponen ei järin toiveikas työpaikan löytymisen suhteen olekaan, hän ei ole lannistunut. Elämään on löytynyt ihan riittävästi sisältöä ja tekemistä, kun pyöräilee paljon, käy säännöllisesti kuntosalilla ja ulkoiluttaa perheen koirat Manun ja Veetin.
– Myös viikkosiivoukselle ja pyykkihuollolle on nyt enemmän aikaa. Toisinaan mietin, miten olen ehtinyt edes töissä käydä!
Lisäksi Koponen asioi säännöllisesti TE-toimistossa ja käy oman duuniagentin pakeilla. Duuniagentit ovat osa Joensuun kaupungin kolmivuotista Luotsi-hanketta, jonka tavoitteena on puolittaa kaupungin työttömyys.
Pitkän työuran aikana Koposen työnhakutaidot ovat ruostuneet, ja agentiltaan hän kertoo saaneensa tukea juuri siihen.
Yhden neuvon Koponen haluaa antaa samassa tilanteessa oleville.
– Työttömän ei kannata jäädä neljän seinän sisälle. Pitää lähteä ihmisten ilmoille ja antaa suun laulaa.
Vaimolleen Koponen antaa lämpimät kiitokset.
– Hän tukenut koko ajan ja sanonut että kyllä tässä pärjätään.
Leikkaukset lisäävät opiskelijan stressiä
JHL:läinen opiskelija Ilkka Moilanen, 32, ei lämpene valtiovarainministeriön ehdotuksille kirittää opiskelijoiden valmistumista leikkaamalla opintotukikuukausia nykyisestä.
– Opintotuen kestoon tai määrän tehtävät leikkaukset saattavat pikemminkin lisätä opiskelijoiden stressiä ja viivästyttää valmistumista, hän perustelee.
Moilanen ei puhu omasta puolestaan, sillä hän suorittaa jo toista korkeakoulututkintoa, eikä saa enää opintotukea.
– Lähes kaikki opintotukeen oikeutetut kuukaudet kuluivat aiempaan geronomi AMK -tutkintoon. Nyt opiskelen Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa sosiologiaa, historiaa ja ranskaa, hän kertoo.
– Joudun välillä käymään leipäjonossa.
Myös opintolainaa Moilanen on ottanut maksimimäärän, ensin noin 13 000 euroa geronomiopintoihin ja sitten 7 000 euroa yliopisto-opintoihin.
Tällä haavaa Moilasen elanto koostuu toimeentulotuesta ja henkilöstöpalveluyritys Baronan kautta saaduista satunnaisista työkeikoista.
– Voin ansaita 150 euroa kuussa toimeentulotukea menettämättä. Tuki ja pieni ansio eivät aina riitä elämiseen, joten käyn välillä leipäjonossa.
Myös luottokortti on välttämätön, koska sen ansiosta saa hiukan maksuaikaa.
Ensin töihin, sitten maisteriksi
Moilasen oli tarkoitus saada kandidaatin paperit jo viime keväänä, mutta korona hidasti opintoja. Alemman kanditutkinnon suoritettuaan hän pyrkii töihin ja jatkaa todennäköisesti vasta myöhemmin maisteriopintoja.
– Koen toimeentulotuella opiskelun leimaavana, enkä halua jatkaa pidempään kuin on pakko. Haluaisin välillä ainakin vuodeksi tai kahdeksi töihin todistaakseni, että voin elää omilla ansioilla.
– Toimeentulotuella opiskelu tuntuu leimaavalta.
Tähän mennessä Moilasen työhistoria koostuu sekalaisista töistä: geronomiksi opiskellessaan hän tuurasi lähihoitajia ja työskenteli kesäisin vanhusten kotihoidossa, sitä ennen hän teki varastohommia ja puhelinhaastatteluja. Yliopisto-opintojen ohessa hän on tehnyt muuttokeikkoja Baronalle.
– Toiveammattini olisi yhteiskunnallisten aineiden opettaja. Sitä varten aion opiskella vielä pedagogiikkaa.
Vaikka talous onkin juuri nyt tiukalla, Moilanen ei kadu yliopisto-opintojaan. Kiinnostus yhteiskuntatieteisiin syttyi, kun hän opiskeli geronomiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulussa ja kuunteli sosiologi Kari Jokirannan luentoja.
– Ajattelen niin, että opettajia tarvitaan aina. Ainakin sijaisuuksiin voisi olla jatkossa mahdollisuuksia – tai sitten pyrin ruumiilliseen työhön.
Aikuiskoulutustukeen liittyviä VM:n heikennysesityksiä Moilanen ei ymmärrä.
– Työelämän vaatimukset ovat kasvussa, ja osaamista pitää voida päivittää. Noilla eväillä se ei onnistu, hän sanoo.
”Työttömyysturvaa ei ole vara heikentää”
Myös JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine suhtautuu kriittisesti useisiin VM:n virkamiesesityksiin. Työttömyysturvaa ei ole hänen mielestään vara heikentää nykyisestä.
Erityisen painokkaasti Niemi-Laine arvostelee eläkeputken, eli lisäpäivien, poistoesitystä.
– Lisäpäivät on turvattava, jotta ikääntynyt työtön ei putoa ansioturvalta työmarkkinatuelle. Tarvitaan sukupolvisopimus, joka turvaa nuorien pääsyn työmarkkinoille ja ikääntyneiden mahdollisuuden päästä eläkkeelle siten, ettei eläkekertymä pienene, hän sanoo.
Mikäli ikääntyneitä koskevia työelämästä poistumisen väyliä halutaan karsia, pitää Niemi-Laineen mukaan kiinnittää huomio ikääntyvien työkykyä ja työssä jaksamista tukeviin toimiin.
– Lisäksi on ensiarvoisen tärkeää, että vaikeutuvassa työllisyystilanteessa saadaan työllisyyspalveluihin riittävästi henkilökuntaa, jotta TE-toimistot voivat auttaa tehokkaasti työnhakijoita ja räätälöidä yksilöllisiä työllistymispolkuja.
Tällä hetkellä resurssit ovat hänen mielestään riittämättömät, sillä työ- ja elinkeinoministeriön laskelman mukaan yhtä te-toimiston virkailijaa kohden on runsaat 300 työnhakijaa.
Myös kuntien on Niemi-Laineen mielestä saatava lisää rahaa syyskuun budjettiriihessä, jotta ne eivät joudu lomauttamaan tai irtisanomaan henkilöstöä.
– On myönnettävä aidosti, että Suomi tarvitsee vahvoja kuntia selvitäkseen nykyisestä ja mahdollisista tulevista kriiseistä. Korona on esimerkki siitä, että kunnat pitivät Suomea jaloillaan.