Viime vuonna säädettiin koronan vuoksi tilapäisiä muutoksia työsopimuslakiin ja yhteistoimintalakiin. Vuosi vaihtui, mutta ovatko poikkeukset vielä voimassa?
Takana on erikoinen vuosi koronasta johtuen Suomessa ja maailmalla. Keväällä 2020 alkanut koronaepidemia lamaannutti Suomen lähes täysin useaksi kuukaudeksi.
Koronasta emme ole valitettavasti vieläkään päässeet eroon. Suomessa on meneillään koronan toinen aalto. Se kurittaa edelleen monia aloja, etenkin naisvaltaisia aloja. Koronatilanne on lisännyt myös merkittävästi nuorten työttömyyttä.
Suomessa ilmoitettiin vuodenvaihteessa ensimmäisistä todetuista koronan muuntovirustartunnoista. Rajoituksia päätettiin jatkaa tammikuun alussa muun muassa harrastustoiminnassa, kokoontumisissa ja toisen asteen opinnoissa suurten tartuntamäärien ja virusmuunnoksen vuoksi. Vaikka rajoitukset jatkuvat, eivät määräaikaiset työsopimuslain ja yhteistoimintalain muutokset ole voimassa enää vuodenvaihteen jälkeen, ellei niistä ole sovittu toisin työehtosopimuksella.
Määräaikaiset työsopimuslain muutokset koskivat lomauttamista, koeaikaa ja työnantajan takaisinottovelvollisuutta ja yhteistoimintalain muutokset neuvotteluaikoja. Ne koskivat yksityistä mutta eivät julkista sektoria. Tilapäisten lainmuutosten vuoksi työnantajalla oli koronan vuoksi normaalia laajempi oikeus määräaikaisen työntekijän lomauttamiseen sekä koeaikapurkuun. Enää näin ei ole, sillä tammikuun alusta palattiin koronaa edeltävään tilanteeseen työsopimuslain ja yhteistoimintalain osalta.
Työntekijöiden kannattaakin olla tarkkana, että työnantaja noudattaa normaaleja lainmukaisia lomautusaikoja.
Niinpä määräaikaisessa työsuhteessa oleva työntekijä saadaan lomauttaa vain, jos tämä tekee työtä vakituisen työntekijän sijaisena ja työnantajalla olisi oikeus lomauttaa vakituinen työntekijä, jos hän olisi töissä. Myös koeaikaa ja takaisinottovelvollisuutta koskevat määräaikaiset muutokset päättyivät 31. joulukuuta 2020. Työntekijän työsuhdetta ei voi koeaikana enää purkaa tuotannollisella ja taloudellisella perusteella. Lisäksi työnantajan takaisinottovelvollisuus palautui yhdeksästä kuukaudesta takaisin neljään tai kuuteen kuukauteen ja työttömyysturvan omavastuuaika jälleen viiteen päivään.
Vuodenvaihteen jälkeen yksityisen sektorin lomautustilanteissa palattiin siten normaaleihin yhteistoimintalain mukaisiin menettelyaikoihin. Työnantajalla ei ole enää oikeutta nopeutettuun lomautusmenettelyyn koronatilanteesta huolimatta. Nyt lomautuksesta tulee ilmoittaa työntekijälle vähintään neljätoista vuorokautta aikaisemmin, kun ilmoitusaika määräaikaisessa lakimuutoksessa oli viisi päivää. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yhteistoimintalain mukainen vähimmäisneuvotteluaika lomautustilanteessa palasi viidestä päivästä takaisin neljääntoista päivään tai kuuteen viikkoon.
On syytä muistaa, että työnantajien käytettävissä ei ole enää vuodenvaihteen jälkeen ollut väliaikaisten muutosten suomia lievennyksiä. Työntekijöiden kannattaakin olla tarkkana, että työnantaja noudattaa normaaleja lainmukaisia lomautusaikoja.
Lisäksi on syytä muistaa, ettei koeaikapurun perusteena voi olla enää tuotannolliset ja taloudelliset perusteet pitkittyneestä koronatilanteesta huolimatta. Se, että työnantaja on voinut käyttää oikeuttaan lomauttaa väliaikaisten lakimuutosten perusteella viime vuoden loppuun saakka, ei välttämättä tarkoita, että oikeus jatkuisi vielä tänäkin vuonna. Epäselvässä tilanteessa kannattaa olla yhteydessä työpaikan luottamusmieheen ja tämän jälkeen liiton edunvalvontaan edunvalvontaketjun mukaisesti.
Toivottavasti tämä vuosi on edellistä parempi ja talous- ja työllisyystilanne kohentuu Suomessa koronan väistyessä rokotusten ja muiden toimenpiteiden ansiosta. Vasta myöhemmin näemme, minkälaisen vaikutuksen korona lopulta jättää työmarkkinoille.
Lue lisää:
Lomautusta ja muita työehtoja koskevat määräaikaiset poikkeukset