JHL:n eläkkeelle jäänyt aluepäällikkö Rune Takamaa on ollut ymmärtäväinen esimies ja kova neuvottelija kolme vuosikymmentä. Hän kehottaa liittoaktiiveja kysymään työntekijöiltä mitä he tarvitsevat ja tarjoamaan sitä.
Rune Takamaan työhuoneen ovi on raollaan, vaikka JHL-talo muuten vaikuttaa hiljaiselta ja hylätyltä koronaepidemian vuoksi.
– Käyn läpi papereita ja muita tavaroita, mutta usean muuton jälkeen pois heitettävää ei juuri ole, Takamaa sanoo.
Hän otti ensiaskeleensa työelämässä jo 16-vuotiaana ja on ehtinyt uransa aikana tehdä yhtä ja toista. Käytännön työ on opettanut tekijäänsä.
– Kouluttaessani uusia luottamusmiehiä minulla on tapana muistuttaa, että tärkeintä ei ole se, mitä osaa, vaan se, että haluaa saada jotain aikaiseksi. Tiedosta ei ole paljon hyötyä, mikäli ihminen ei uskalla pitää puoliaan tai ottaa tarvittaessa yhteen työnantajan kanssa.
– Tärkeintä ei ole se, mitä osaa, vaan se, että haluaa saada jotain aikaiseksi.
Takamaa itse ei vastaa mielikuvaa itsetietoisesta liittopampusta. Hän on perusluonteeltaan positiivinen ja pyrkii ensisijaisesti löytämään ratkaisuja neuvottelemalla ja tekemällä yhteistyötä.
– Tarvittaessa pystyn myös korottamaan ääntäni. Erityisesti, jos heikomman osapuolen oikeudet ja työehdot ovat pelissä.
Suoraa tietä yhdistyksen hallitukseen
Rune Takamaa syntyi Ljusdalissa Ruotsissa suomenkielisten vanhempien lapsena. Perhe palasi Suomeen Takamaan ollessa vuoden ikäinen. Hän varttui Vaasassa.
16-vuotiaana Takamaa alkoi työskennellä röntgenlähettinä Vaasan keskussairaalassa. Hän hoiti röntgenarkistoa ja vei röntgenlevyjä eri puolille sairaalaa.
– Joka aamu luin kuolinilmoitukset lehdestä ja poistin menehtyneiden henkilöiden röntgenlevyt.
Rune Takamaalla on paljon iloisia muistoja vuosikymmeniltä, jolloin hän toimi aktiivina tai oli JHL:n ja sen edeltäjän KTV:n palveluksessa.
Kunta-alan ammattiliitto KTV:llä oli Vaasan keskussairaalassa aktiivinen jäsenkunta. 1980-luvun puolivälissä Takamaa osallistui yhdistyksen syyskokoukseen silkkaa uteliaisuuttaan. Hän työskenteli tällöin vahtimestarina.
Takamaa valittiin samalta istumalta sairaalayhdistyksen hallitukseen ja eteni sittemmin nopeasti puheenjohtajaksi sekä omassa yhdistyksessään että sairaanhoitopiirin yhteisjärjestössä.
– Vanhempani eivät olleet ay-aktiiveja, mutta olin liittynyt KTV:hen jo 1978. Silloinen pääluottamusmies Pekka Helismäki piti siitä huolen.
Periaatteellisesti tärkeä oikeustapaus
Vuonna 1991 Rune Takamaa valittiin liittokokouksen jäseneksi. Samoihin aikoihin Pohjanmaan silloinen ruotsinkielinen toimitsija jätti tehtävänsä.
Takamaa haki paikkaa ja sai sen. Hän aloitti aluetoimitsijana samanaikaisesti kun nykyinen toimialajohtaja Håkan Ekström tutustui vastaaviin tehtäviin Turussa.
– Minä, Håkan ja Uudellamaalla työskennellyt Brita Seppänen vastasimme kaikesta kurssien suunnittelusta ja toteuttamisesta jäsenneuvontaan ja neuvotteluihin. Välillä puhelin melkein tarttui korvaan kiinni.
– Joka aamu luin kuolinilmoitukset lehdestä ja poistin menehtyneiden röntgenlevyt.
Takamaa näkee kuitenkin vuodet Vasaan toimistolla myönteisesti. KTV-yhdistyksissä oli vahva yhteenkuuluvuuden tunne ja jäsenet osallistuivat aktiivisesti kokouksiin ja muihin tilaisuuksiin. Vuonna 1994 perustettiin myös ruotsinkielinen nuorisojaosto Ekstas, jonka kautta monet tämän päivän ruotsinkieliset aktiivit löysivät tiensä liittoon.
– Tunnelma oli tuolloin iloisempi kuin nykyään. Taloudellinen tilanne oli huonompi, mutta yhteiskunnalliset erimielisyydet pienempiä. Sittemmin työnantajapolitiikka on koventunut ja vastakkainasettelu lisääntynyt.
Melkein heti Takamaan aloitettua aluetoimitsijana Suomeen iski lama. Monissa kunnissa työntekijät vaihtoivat osan lomarahastaan vapaisiin. Vuonna 1992 Uudenkaarlepyyn perhepäivähoitajat lomautettiin, mikä oli siihen aikaan erittäin poikkeuksellista.
– Kyseenalaistimme toimintatavan, koska kaupungin budjetissa oli rahaa. Tapaus eteni korkeimpaan oikeuteen. Se totesi, että kunnalla on oikeus valita, mihin rahansa käyttää. Oli kuitenkin periaatteellisesti tärkeää riitauttaa asia.
Pikemmin tiimipelaaja kuin auktoriteetti
2000-luvun alussa Takamaa sijaisti Pohjanmaan silloista aluepäällikköä. Lopulta hän hoiti tehtävää kuusi vuotta.
Sittemmin hän on johtanut Etelä-Suomen ja pääkaupunkiseudun aluetoimistoja, ensin Riihimäeltä käsin ja myöhemmin Merihaasta ja JHL-talosta Helsingissä. Takamaa kertoo, että alueellinen työskentely on ollut hänelle tietoinen valinta. Hän on viihtynyt lähellä ruohonjuuritasoa ja kokenut itsensä enemmän eräänlaiseksi valmentajaksi ja tiimipelaajaksi kuin auktoriteetiksi.
– On ollut hienoa seurata, kun liittoaktiivit ovat kartuttaneet tietoaan ja uskaltaneet tuoda esille näkemyksiään. Lisäksi pohjalaiset JHL:läiset opettivat minut tanssimaan.
Työssään Rune Takamaa erikoistui muun muassa työlainsäädäntöön, verokysymyksiin ja työnarviointiin. Hän pitää kahta mielenilmausta uransa kohokohtina.
Viime syksynä hän järjesti mielenilmauksen Lahden kaupungintalon ulkopuolella, minkä seurauksena kaupunginvaltuusto äänesti kaupungin yhtiöiden kilpailuttamiseen ja myyntiin tähtäävää ehdotusta vastaan. Vuonna 2014 hän oli järjestämässä yhden päivän lakkoa, jolla vastustettiin Palmian yhtiöittämistä.
– Lopputulos oli puolittainen voitto. Palmia yhtiöitettiin, mutta sen työntekijät noudattavat Avainta-tessiä sen sijaan, että heidät olisi siirretty huonomman sopimuksen alaisuuteen.
– Oma etu on tullut monelle tärkeämmäksi kuin ay-liike ja asiakysymykset. Se on huolestuttavaa.
Työuraan on sisältynyt myös suurempia ja pienempiä vastoinkäymisiä. Takamaa ei tuo esille yksittäisiä tapauksia, mutta toteaa, että konfliktit sekä työpaikoilla että omissa riveissä ovat lisääntyneet.
– Oma etu on tullut monelle tärkeämmäksi kuin ay-liike ja asiakysymykset. Se on huolestuttavaa.
Takaisin tehtaanlattialle
Rune Takamaa on usein vahtinut ruotsinkielisten jäsenten etuja ja joutunut muistuttamaan heidän oikeudestaan saada tietoa ruotsiksi.
– Yhä useampi pärjää myös suomen kielellä. Kuitenkaan ei saa unohtaa niitä, jotka eivät ymmärrä suomea.
Hän painottaa, että liiton pitäisi olla varteenotettava vaihtoehto myös niille työntekijöille, jotka eivät puhu kumpaakaan kotimaista ensimmäisenä kielenään.
Liitto tarvitsee yleisesti lisää järjestämistyötä.
– Monet aktiivit ovat tottuneet siihen, että jäsenhankinta hoituu itsestään. Niin ei ole enää. Palatkaa takaisin tehtaanlattialle, kysykää työntekijöiltä mitä he tarvitsevat ja tarjotkaa sitä! Takamaa kehottaa.
– Liiton pitäisi olla vaihtoehto myös heille, jotka eivät puhu kumpaakaan kotimaista ensimmäisenä kielenään.
Hän sanoo, että JHL:n tulevaisuus riippuu siitä, ketkä ovat liiton suurimpien ammattiryhmien työnantajia tulevaisuudessa.
– Pärjäämme niin kauan, kun enemmistö työpaikkojen työntekijöistä on meidän jäseniä.
Rune Takamaa jäi eläkkeelle Etelä-Suomen aluetoimiston päällikön tehtävistä helmikuun lopussa. Haastattelu tehtiin hänen työuransa loppumetreillä.
Takamaan seuraajana on aloittanut Sirkka-Liisa Kähärä, joka on toiminut muun muassa JHL:n edustajiston puheenjohtajana.