Työelämässä sattuu ja tapahtuu, eikä kaikkeen voi varautua. Hankalista tilanteista mennään eteenpäin yhdessä. Yksilön ja työyhteisön iskunkestävyys eli resilienssi vahvistuu harjoittelemalla etukäteen ja haastamalla totuttuja tapoja.
Auto on rikki, ja työkaveri sairaana. Myöhästyt töistä ja paikkaat poissaolijaa. Kiristät tahtia ja jätät tauot pitämättä. Ehkä teet tavallista pidemmän päivän ja joudut perumaan vapaalle sovittuja menoja.
Ajatteletko, että päivä on pilalla?
Vai kaivatko esiin bussiaikataulun, alat viestitellä työkavereille ja suunnitella päiväohjelmaa uusiksi? Sopeudut tilanteeseen ja alat suunnata toimintaasi uudelleen? Silloin sinussa on resilienssiä.
– Resilienssi on joustavuutta, kykyä kohdata vaikeuksia ja selvitä niistä tai niiden kanssa, sosiaalipsykologi, psykoterapeutti Krisse Lipponen määrittelee.
Resilienssi on dynaaminen ja vaihteleva ominaisuus. Se on henkistä kapasiteettia: kykyä selvitä paineen alla ja säilyttää toimintakyky muuttuvissa tilanteissa. Se on joustavuutta muutoksissa ja selviytymiskykyä, ja siitä on hyötyä muulloinkin kuin kriiseissä.
– Resilienssistä on apua kaikissa muutostilanteissa. Se helpottaa uusien asioiden omaksumista.
Uusi työympäristö tai tietokoneen käyttöjärjestelmä tulee nopeammin tutuksi, kun kokee muutoksen ongelman sijaan mahdollisuutena oppia.
– Resilienssiin liittyvä kimmoisuus mielletään usein vain kyvyksi palata ennalleen, mutta muutos voi synnyttää uutta ja lopputulos olla lähtötilannetta parempi.
Kyky pyytää apua on resilienssiä
Hankalassa paikassa yksi lamaantuu ja toinen jatkaa eteenpäin. Kahden ihmisen erilainen tapa toimia ei selity perimällä, yksittäisillä ominaisuuksilla tai osaamisella, sillä kummassakin on resilienssiä. Toinen ponnahtaa vaikeuksien keskeltä toista nopeammin ylös, sillä hän tunnistaa omat vahvuutensa ja taitonsa ja osaa valjastaa ne käyttöön. Eteenpäin menijä myös ymmärtää, ettei tilanteesta tarvitse selvitä yksin.
– Jääräpäinen sisu ei tue selviytymistä.Sosiaalipsykologi, psykoterapeutti Krisse Lipponen
– Resilienssi auttaa hahmottamaan omaa jaksamista ja vähentämään liiallista kuormittumista. Kyky pyytää ja vastaanottaa apua on resilienssiä.
Kyky selvitä muutoksista kasvaa vaikeiden kokemusten kautta. Kokemukset auttavat meitä tunnistamaan omia vahvuuksiamme. Niistä opimme, mitkä taitomme toimivat missäkin tilanteessa ja mistä kannattaa luopua.
– Luopuminen ei ole luovuttamista, vaan harkittu päätös: tätä polkua ei kannata kulkea, vaan tulee etsiä uusi reitti. Jääräpäinen sisu ei tue selviytymistä.
Videossa sosiaalipsykologi, psykoterapeutti Krisse Lipponen avaa resilienssin käsitettä ja antaa vinkkejä sen kasvattamiseen.
Resilienssi ei poista vastoinkäymisiä. Autot hajoavat, tekniikka temppuilee ja työpaikalla sairastumisia tulee jatkossakin.
– Myönteinen asenne tukee omaa selviytymistä. Myönteiset ajatukset ja tunteet luovat toiveikkuutta, joka auttaa palautumaan vastoinkäymisistä.
Myönteisyys ei tarkoita yltiöpositiivisuutta ja ongelmien lakaisemista maton alle. Osa resilienssiä on ymmärrys siitä, että hyvään elämään kuuluu karikoita ja vaikeassa tilanteessa kuuluu tuntea vaikeita tunteita.
– Vaikeat tunteet eivät kestä ikuisesti, Lipponen muistuttaa.
– Ikä lisää usein resilienssiä. Mitä enemmän ikää, sitä enemmän ihmisellä on ollut koettelemuksia.Psykoterapeutti Krisse Lipponen
Selviytyminen vaikeasta tilanteesta lisää selviytymisuskoa ja valmistaa tuleviin koitoksiin. Se mikä ei tapa, vahvistaa.
– Ikä lisää usein resilienssiä. Mitä enemmän ikää, sitä enemmän ihmisellä on ollut elämässään koettelemuksia.
Ihmissuhteissa on tietoa ja taitoa
Resilienssi rakentuu vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Ympäristö voi tukea ja haastaa omaa kantokykyä. Työyhteisö, joka jättää työntekijän yksin vaikeuksien keskelle, heikentää resilienssiä.
Resilienssiä koetellaan kriiseissä, mutta sitä vahvistetaan arjessa, Lipponen painottaa.
– Resilienssiä tukee kaikki, mikä edistää työpaikan hyviä ihmissuhteita. Kasvokkaisille kohtaamisille ja kahville ja pullalle pitäisi löytyä säännöllisesti aikaa.
Yhteinen aika lisää luottamusta ihmisten välillä. Tutun seurassa on turvallista olla. Turvallisessa seurassa asioista voi puhua avoimesti. Omia virheitä ei tarvitse peitellä ja vahvuuksista saa olla ylpeä. Onnistumiset ja epäonnistumiset jaetaan.
– Ihmissuhteissa on tietoa, taitoa ja osaamista. Omien ja työkaverin vahvuuksien luetteleminen ei pelkästään riitä, ellemme osaa vaikeassa paikassa lyödä osaamistamme yhteen.
Kyky ymmärtää syy- ja seuraussuhteita vahvistaa selviytymiskykyä. Mitä missäkin tilanteessa tapahtui? Kuka teki, mitä ja millä seurauksilla? Mitä teimme yhdessä?
– Vahvistava palaute lisää resilienssiä. Se tarkoittaa sitä, että huomaamme ja sanoitamme toistemme yrittämiset, edistymiset ja onnistumiset.
Iskunkestävä työyhteisö
Muutokset vaativat voimavaroja, ja jatkuvina ne heikentävät henkistä kanttia ja omaa iskunkestävyyttä. Kun omat voimavarat ovat vähissä, vaikeasta tilanteesta tulee entistä vaikeampi ja ympäristön tuki korostuu.
– Työyhteisön resilienssi voi kannatella työntekijää, Miira Heiniö sanoo.
Heiniö toimii organisaatioresilienssin erityisasiantuntijana Työterveyslaitoksella (TTL).
Kannatteleva työyhteisö säilyttää hankalassa tilanteessa toiveikkuutensa ja jollain tasolla toimintakykynsä, toipuu tilanteesta suhteellisen nopeasti ja sopeutuu uuteen.
– Resilientissä työyhteisössä on aina vähän puskuria, eikä mikään tieto ja taito ole vain yhden ihmisen takana. Apua voidaan hakea myös oman yhteisön ulkopuolelta.
– Kriisitilanteiden harjoittelu kasvattaa stressinsietolihaksia ja kykyä toimia yhdessä paineen alla.Organisaatioresilienssin erityisasiantuntija Mira Heiniö
Työyhteisö on varautunut poikkeustilanteisiin ja harjoitellut niitä. Esimerkiksi työpaikan pelastussuunnitelma ja paloharjoitus vahvistavat kykyä selvitä tulipalosta. Vaikka paloharjoituksessa harjoiteltavasta tilanteesta ei välttämättä koskaan tule totta, harjoituksesta on hyötyä.
– Kriisitilanteiden harjoittelu kasvattaa stressinsietolihaksia ja kykyä toimia yhdessä paineen alla.
Kerran kokeiltu on hyvin suunniteltu. Parhaimmat ratkaisut tilanteisiin löytyvät luovuuden, leikillisyyden ja kokeilujen kautta. Kokeilukulttuuri sallii epäonnistumiset ja onnistumiset. Ne antavat tietoa, mikä omassa työyhteisössä toimii ja mikä ei.
– Käyttökelpoisimmat ideat syntyvät yleensä työn ääressä, ja ne pitäisi myös jakaa siellä. Laitoshuoltajien siivouskärryihin työvuoron aikana tallentamat idealaput toimivat, Heiniö kertoo erään työpaikan arjesta.