Ville Ranta on äärioikeiston kriitikko, politiikan epäkohtien pilkkaaja ja piikki tekopyhien kaksoisviestijöiden lihassa. Nuorena hän harmitteli sanojen, kuvien ja symbolien voimattomuutta. Ei enää. Niistä on tullut erittäin tulenarkaa materiaalia.
Loppukesän hellepäivän raukea lämpö veltostuttaa kahvilan terassille valuskelevia kaupunkilaisia. Vaikka ollaan Lapinlahden entisellä mielisairaala-alueella, maailman mielipuolisuus ei tänne yllä.
Ympäröivä hulluus on joillekin hyväksi, kuten pilapiirrosten läpi maailmaa tulkitsevalle Ville Rannalle. Häneltä ei aiheita puutu: Suomessa hallitus kiemurtelee rasismikohussaan, maailmalla rymistelevät autoritääriset johtajat, Putin käy raakaa sotaansa Ukrainassa ja työntekijän asema alustatalousviidakossa arveluttaa. Näitä kaikkia Ranta on härkkinyt.
– Ei tarvitse tarttua politiikan pikkukiemuroihin, kun isot linjat järisevät. Tämä on kieltämättä rikasta aikaa pilapiirtäjälle, sanoo Iltalehteen säännöllisesti piirtävä Ranta.
Kärjistyksiä suosiva aika on myös pelottavaa. Ilmassa on uhan tuntua.
– Olen kasvanut liberaalin edistysuskon aikana, ja nyt länsimainen äärioikeisto ja Trumpin kaltaiset johtajat horjuttavat systeemiä. Nuorena harmittelin, että sanoilla, kuvilla ja symboleilla ei ole voimaa. Nyt ne ovat erittäin tulenarkaa materiaalia.
44-vuotiaalta sarjakuvataiteilijalta on ilmestynyt toistakymmentä teosta. Pilapiirtäjä hän on ollut vuodesta 2007, ja hänen piirroksistaan on koottu kaksi kirjaa.
Perussuomalaisia vihollisia
Kesähatun lierin alta kurkkivat vilkkaat, uteliaat ja aika ajoin ilkikuriset silmät. Ne löysivät säännöllisen maalin, kun perussuomalaiset saivat ensimmäisen jytkynsä eduskuntavaaleissa 2011.
– Hehän eivät sietäneet kritiikkiä ollenkaan. Kun suomalainen äärioikeisto pääsi pesiytymään puolueeseen, olen ollut heidän kanssaan paljon yhteydessä palautteen, rähjäämisen ja uhkailun kanssa, Ranta hymähtää.
– Heistä on tullut rakkaita vihollisia. Johtavista poliitikoista Riikka Purra on lempihahmojani.
Hän sanoo, ettei pelkää, vaan palaute – josta iso osa on törkyä eri kanavissa – on hänelle normaalia elämää. Enemmän Ranta sanoo pelkäävänsä yhteiskunnan hauraan tilanteen puolesta.
– Esimerkiksi Ylen, Hesarin (Helsingin Sanomat) ja muun median sekä tutkijoiden ja yliopistojen horjuttamista tulee hallituksen sisältä, ja se on hurja tilanne. Toivottavasti instituutiot pysyvät pystyssä.
Rannan kanssa keskustelu kiertyy helposti aina perussuomalaisiin.
– Heistä on tullut rakkaita vihollisia. Johtavista poliitikoista Riikka Purra on lempihahmojani. Hän on sellainen paha Pikku-Myy, joka antaa paljon mahdollisuuksia karikatyristille.
Perussuomalaiset pysynevät sekä uutisten että Rannan agendalla syksyn mittaan hallitustilanteen ja myös Jussi Halla-ahon presidenttiehdokkuuden myötä. Ranta ei usko Halla-ahon mahdollisuuksiin, mutta ajatusleikki persupresidentistä saa hänet hymyilemään pilapiirrosmaisen vinosti. Hänestä olisi mielenkiintoista, jos tie veisi yliopiston peräkamarin rasistista tasavallan presidentiksi.
– Toisaalta hän voisi presidenttinä vetäytyä Mäntyniemeen ja twiittailla sieltä sarkastisesti, sanoo Ranta sen näköisenä, että kehittelee jo mielessään piirrosta.
Mitä mieltä kulttuurialan leikkauksista? Katso videolta, mitä pilapiirtäjä Ville Ranta vastaa.
Oikeudentaju kotoa
Oululaisessa toimittajaperheessä seurattiin 80-luvulla tarkasti yhteiskunnallisia asioita, ja ne kiinnostivat myös pientä Villeä. Sittemmin helsinkiläistynyt Ranta sanoo olleensa aina kiinnostunut filosofiasta, uskonnoista ja perimmäisistä moraalikysymyksistä.
Myös pilapiirtäjänä häntä ajaa oikean ja väärän pohtiminen.
– Pilapiirros on erittäin tehokas ajankohtaisten aiheiden käsittelijä ja eettismoraalisen keskustelun herättäjä. Mulle on tärkeää saada ihmiset pohtimaan, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää eikä kaikki vältttämättä ole ihan niin, mitä vallanpitäjät sanovat.
Pilapiirros on keino räjäyttää auki tekopyhyyttä, harhaanjohtamista ja kaksoisviestintää. Kaksoisviestintää on myös pilapiirros itse: yksinkertainen ilmaisu, jonka takana on jotain, joka oivalluttaa ja riemastuttaa.
Rannan mukaan Suomessa osataan tulkita pilapiirroksia varsin hyvin, mutta on myös ihmisiä, joille ironia ja sarkasmi eivät aukene. Nykyvitsaus on myös se, että osa ihmisistä ei halua ymmärtää, ymmärtää tahallaan väärin tai jakaa piirroksen harhaanjohtavalla saatteella. Siitä syntyy sitten Rannan mukaan varjonyrkkeilyä julkisuudessa.
Muhammedista julkisuuteen
Ranta nousi tunnetuksi 2006 tanskalaisen Jyllands-Postenin Muhammed-kuvien myötä. Kuvia ei julkaistu Suomessa, mutta Ranta teki aiheesta kulttuurilehti Kaltioon sarjakuvaesseen, josta ei ironiaa puuttunut.
Julkaisija kavahti, päätoimittaja sai potkut, ja alkoi julkimyllytys ulkomaisia lehtiä myöten. Pahimman metakan mentyä ohi Ranta alkoi saada työtarjouksia. Siitä saakka hän on ollut Suomen tunnetuimpia sananvapaussotureita.
– Minulle soitetaan koraaninpolttojutuista uudestaan ja uudestaan, ja joudun sanomaan samat asiat kahteenkymmeneen kertaan. Mutta totta kai, sananvapaus on mulle tärkeä asia.
Sananvapauteen liittyy rohkeus puhua vaikeistakin asioita, ja Ranta on sanonut, että Suomessa vastuullisuus menee sekaisin pelkäämisen kanssa. Esimerkiksi Nato-hakuprosessin aikaan ei olisi saanut arvostella Turkin itsevaltaista presidenttiä Recep Tayyip Erdogania, etteivät Suomen jäsenyysneuvottelut vaarantuisi.
– On vastuullista olla vaiti. Vastuullinen ihminen ei tosimiesten hommiin puutu vaan hallitusta tuetaan, armeijaa arvostetaan eikä Nato-jäsenyydestä saa sanoa tiukassa paikassa mitään poikkipuolista, sanoo Ranta ja naputtaa Lapinlahden kahvilan pöytää ironisesti hymyillen.
Lue lisää: Hyvä vaan, jos joku pitää naurettavana – Jenni Poikelus ei anna häpeän päihittää huumoria
Palkittu piirtäjä
Sananvapaustyö sai tunnustuksen, kun Ranta palkittiin alkuvuonna 2023 Vuoden journalistina, ensimmäisenä piirtäjänä Suomessa.
– Ilmeisesti haluttiin antaa arvoa pilapiirrokselle, miten se toimii osana mediaa ja journalismia. Pilapiirros ei ole oikeastaan ihan journalismin sisällä, mutta ei ulkopuolellakaan, Ranta arvioi.
Rantaa on palkittu myös Sarjakuva-Finlandialla, Puupäähatulla ja kansalaisten oikeuksia puolustavan EFFIn (Electronic Frontier Finland) sananvapauspalkinnolla. Kirkon tiedonvälityspalkintokin oli tulossa 2009, mutta Rannan irvailu kirkolle aiheutti sen, että säikky kirkkohallitus päätti jättää palkinnon jakamatta.
Kaduttaako Rantaa mikään piirros, mikä on julkaistu?
– Ne, jotka olen tehnyt huolimattomasti tai krapulassa, hän nauraa.
– Joskus on tullut moraalisia huteja. Kerran pilailin Vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon sairastumisen kustannuksella. Se oli tarpeetonta. Kun vitsailin Suomen perhesurmien määrästä, lehti ei sitä julkaissut ja hyvä niin.
Sarjakuva alamäessä
Vaikka Ranta tunnetaan pilapiirtäjänä, hän on myös tuottelias sarjakuvan tekijä. Häntä harmittaa hieman se, että hänen sarjakuvapuoltaan ei tunneta. Vielä enemmän harmittaa itse sarjakuvan puolesta – nuoret ja lapset eivät lue enää edes niitä Asterixeja, Tinttejä ja Lucky Lukeja, joita ahmittiin vielä pari vuosikymmentä sitten.
– Sarjakuva on kirjallisuudenlaji, joka on samassa asemassa kuin runot ja esseet.
– Ranskalaisten supliikki en älyttömän hauskaa. Jokaisen kahvilan työntekijän velvollisuus on heittää hyvää ja älyllistä läppää.
Ranta arvelee, että eniten sarjakuvaa kuluttavat ihmiset, jotka pitävät muutenkin suomalaisen kirjallisuuden pystyssä ja käyvät kirjamessuilla: keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset.
– Kuvittelin takavuosina, että koska pilapiirrokseni ovat suosittuja, se vaikuttaisi myös sarjakuvakirjojeni myyntiin. Mutta vaikka kuinka näyttäisi naamaansa telkkarissa, eivät ihmiset juokse ostamaan sarjakuvaa.
Videolla Ville Ranta kertoo sarjakuvateoksessa, miten hän valloitti Ranskan.
Suomessa sarjakuva on Rannan mukaan menettänyt lopullisesti suosionsa. Toisin on Ranskassa, Rannalle rakkaassa maassa, jossa sarjakuva liittyy kaikkeen: Sarjakuvaa tehdään yhteiskunnallisesta keskustelusta, poliittisista aiheista tai tieteellisistä kirjoista. Kouluissa sarjakuvaa käytetään oppimateriaalina, kun pohditaan maahanmuuttoa, pakolaisuutta ja köyhyyttä.
Ranta on asunut Ranskassa, hänet on palkittu siellä ja hänen lähes koko tuotantonsa on käännetty ranskaksi. Myös kotisivujen blogi ilmestyy suomen lisäksi ranskaksi.
– Ranskalaisten supliikki en älyttömän hauskaa, he ovat suuria vitsailijoita. Jokaisen kahvilan työntekijän velvollisuus on heittää hyvää ja älyllistä läppää.
Taiteilijan elämää
Ranta paiskii kovasti töitä, mutta piirtäminen on kova laji. Moni alan ihminen tekee myös muita töitä, koska lehdet maksavat pilapiirroksista kohtuuttoman vähän.
– Minä elän sillä, suurin osa kollegoista ei. Nostan esille eri yhteyksissä sitä, että muutkin ansaitsisivat saada säällisen tulon.
Ranta sanoo olleensa aina tiukka neuvottelija ja kieltäytyneensä näkyvistäkin paikoista siksi, että siitä ei makseta riittävästi.
– Sanoin esimerkiksi Helsingin Sanomien päivittäiselle stripille ei, koska mun on pakko elättää lapset tällä hommalla. Piirtäminen ei voi olla minulle harrastus.
Eikä hänellä ole aikaa juuri muillekaan harrastuksille. Hän ei katso televisiota, ei käy juuri elokuvissa, teatterissa tai konserteissa. Musiikkia sentään ehtii kuuntelemaan: klassista, jazzia ja laajasti myös popmusiikkia.
– Sekä musiikissa että piirtämisessä tärkeää on rytmi.
Perhe tasoittaa
Kun sarjakuvataiteilija pitää blogia, se on tietysti tehty sarjakuvana. Siitä saa käsityksen, että Rannan työtapa on… no, hieman haahuileva. Taiteilija myöntää asian, mutta korostaa, että myös itsekuria tarvitaan.
– Suuri määrä aikaa menee ideoiden odotteluun. Ideat tulevat juostessa, kävelyllä, ihmisiä kahviloissa jututtaessa. Baareissa istuskelu pikku kaljoissa luonnoskirjan kanssa on sellaista romanttisen taiteilijakuvan mukaista toimintaa, hän virnistää.
Hän tekee oikeasti töitä myös tiukan rytmin mukaan: herää aikaisin, laittaa lapset kouluun ja huolehtii siitä, että tiistaisin ja perjantaisin syntyy pilapiirros. Iltaisin tehdään ruokaa ja luetaan iltasatuja.
Vaikka perhe haittaakin taiteilijuutta, se tuo elämään vakautta. Rannan vaimo, viestintäpäällikkö Rebekka Naatus on myös hyvä sparraaja: hän kommentoi ideoita ja varsinkin sitä, että pilapiirrosten sanoma aukeaa ja toimii.
Perheen dynamiikka muuttui juuri, kun yhteensä neljästä lapsesta kaksi vanhinta muutti omilleen.
– Se vapauttaa aikaa ja antaa pään sisällä tilaa luovalle työlle, Ville Ranta hymyilee.
Hän on ollut aina ahkera ja tuottelias piirtäjä, joten kasvavia tuotantomääriä ei ole luvassa.
– Ennemminkin saattaa olla, että laatu paranee.