Monen konduktöörin työnkuva meni kesän kynnyksellä uusiksi, kun lipunmyynti päättyi Helsingin lähiliikenteen junissa. Jo nyt lähes kaikilla on ikävä entistä työtään.
Riihimäen asemalla kaikki alkaa olla valmiina junan lähtöön. Konduktööri Jaakko Rainio on käynyt sytyttämässä valot vaunuihin ja tarkistamassa niiden yleisen siisteyden.
Hän tulee vielä hetkeksi laiturille. Työpari Satu Tuomisto käväisee vielä taukotilassa hakemassa pian alkavan työvuoron aikana tarvitsemansa tavarat.
Rainiolla on pari työpäivää kesäloman alkuun, Tuomistolla on puolestaan menossa kolmas työviikko loman jälkeen. Kummallekin on muodostunut jo selkeä näkemys siitä, mihin suuntaan kesäkuinen uudistus on työtä sysäämässä.
− Jotenkin on vahva tunne siitä, että näinkö tässä ollaan saattohoitamassa lähiliikenteen konduktöörin työtä, Tuomisto toteaa.
Rainio komppaa. Uusi työnkuva on ollut yleinen keskustelunaihe kollegojen kesken. Kukaan ei sitä ole purematta niellyt.
− Reilu vuosi sitten tehtiin kaikille uudet työsopimukset. Porukka pistettiin allekirjoittamaan sopimukset, vaikkei tuleva toimenkuva ollut täysin tiedossa ja ammattinimikekin säilyi ennallaan, Rainio kertoo.
Muutama kymmenen jättikin allekirjoittamatta, ja lopetti konduktöörin hommat. Osa lähti vapaaehtoisesti muihin töihin, ja osa irtisanottiin yt-menettelyn perusteella.
Palveluksessanne, mutta kauanko?
Uudistettua asiakaspalvelumallia kaupattiin niin matkustajille kuin työntekijöille sillä, että lipunmyynnin jäädessä pois, on konduktööreillä paremmin aikaa asiakaspalvelulle, neuvomiselle ja palautteen vastaanottamiselle.
Nykymuotoiseen palveluun kuuluu junassa matkaavien lippujen katsominen ja etenkin siirtymävaiheessa opastaminen eri tapoihin ostaa matkalippu.
Konduktööreillä on myös oikeus poistaa liputon matkustaja junasta. Tarkastusmaksuja he eivät kirjoita, sen puolen hoitavat junissa kiertävät HSL:n tarkastajat.
− Tottahan se on, että asiakaskontakteja tulee nyt enemmän. Niin hyvässä kuin pahassa, Rainio kertoo.
Hän muistuttaa, että asiakaspalvelulle rakentui myös aiempi työ. Erona entiseen on se, että nyt ei ole kiire myymään lippuja, vaan matkustajien neuvontaan on mahdollista paneutua kokonaisvaltaisemmin.
Vaikka lipunmyynti päättyi, työvuorot ja tahti kiristyivät huomattavasti.
− Jos pää kestääkin, niin kroppa on kovilla.
Tuomisto on laskenut, että askelia kertyy yhden työvuoron aikana yli 5000 enemmän kuin aiemmin. Muutenkin konduktöörin työ liikkuvassa junassa, koko ajan liikkeessä olevan alustan päällä, on paljon raskaampaa kuin tulee edes ajatelleeksi, ja vaatii hyvää fyysistä kuntoa.
Lipunmyynnin loppuminen herättää luonnollisesti huolta konduktöörien tulevaisuutta ja tarpeellisuutta ajatellen.
− Kun me emme enää tuota taloudellisesti mitään, niin väkisinkin pistää miettimään, että kauanko meitä tuolla junissa palkollisina pidetään?
Käymme yhdessä ain…
Lähiliikennekonnareille uutta on myös parityöskentely. Konduktöörit tekevät nyt töitä koko ajan näkö- ja kuuloetäisyydellä toisistaan.
− Parityöskentely on ehdottomasti uudistuksen hyviä puolia. Tässä hommassa eteen voi tulla mitä ikinä ja miten nopeasti tahansa, joten taustatuen merkitystä ei voi liikaa korostaa, Rainio kuvailee.
Opettelua työparityöskentelyyn siirtyminen on toki vaatinut. Aiemmin konduktöörit olivat työssään enneminkin yksinäisiä susia.
− Nykyisin haluaa vapaapäivinä mielellään
vetäytyä omiin oloihinsa, vaikka yleensä olen sosiaalinen verkostoituja. Työvuoroissa kun ei ole hetkeäkään yksin, Rainio sanoo.
Tuomisto naurahtaa, että vaikka työporukka on pääsääntöisesti tosi mukavaa, on myös konduktöörejä luonnollisesti ”joka junaan”.
− Kaikkien kanssa pitää pystyä tekemään töitä, vaikka sitten tauoilla ei juttu niin luistaisikaan.
Ennen kuin juna nytkähtää liikkeelle tehdään kulloisenkin työparin kanssa yhdessä suunnitelmaa siitä, miten vuoro etenee. Konduktöörit käyvät läpi tiedotteet ja muun informaation, jotka saattavat vaikuttaa päivän junavuoroihin. Tutkaillaan esimerkiksi onko tiedossa ratatöitä, jotka voivat viivästyttää liikennettä.
Arvostus ja turvallisuus hakusessa
Paljon siis muuttui oleellisesti kesäkuussa. Tällä hetkellä neljäsosa päiväajan junavuoroista kulkee ilman konduktööriä. Ja asiakkaat ovat myös tietoisia siitä.
− Kun kissa on poissa, hyppivät hiiret pöydällä.
Järjestyshäiriöiden ja ilkivallan lisääntymisestä on jo nyt merkkejä. Rainio sanookin, että aiemmin ihmiset kunnioittivat paremmin sitä, että konduktööri ja kuljettaja yhdessä vastasivat junan kulkemisesta ja turvallisuudesta.
− Tuntuu että lähiliikennekonduktöörin työn arvostus on kokenut matkustajien silmissä ison kolahduksen. Aikanaan koulutuksessa opetettiin, että konnari tekee päätökset vaunussa. Enää se ei välttämättä ole niin.
Häiriökäyttäytymisen vähenemistä ja turvallisuuden parantamista korostettiin eräinä tärkeinä perusteina, kun päätöstä uudesta palvelumallista sorvattiin. Mutta näinköhän on?
− Kyllä se mielestäni vetää tosiasiassa mattoa matkustajien turvallisuudentunteen alta, kun aika iso osa junista kulkee ilman henkilökuntaa, Tuomisto toteaa.
Hän arvelee, että kunhan kaikkien asemien lipunmyyntiautomaatit saadaan toimintaan ja matkustajille ujutettua tieto eri lipunmyyntivaihtoehdoista, niin jatkossa yhä useampi juna kulkee ilman konduktööriä.
− Uskon, että joku kaunis päivä matkustajat ovat junissa ihan vaan keskenään.