JHL:läinen katutaiteilija Essi Ruuskanen kuuli kerran itseään kutsuttavan kaupunkikuvittajaksi. Hän piti nimityksestä ja otti sen käyttöön, koska juuri kaupunkimiljöön kuvittaja hän kokee olevansa.
Betonista, jyhkeää kerrostalon seinää jatkuu silmän kantamattomiin. Voiko olla yhtään ankeampaa?
Reilut viisi vuotta sitten Essi Ruuskanen heräsi kaupungin harmauteen ja yksivärisyyteen, kun hän istuskeli ja tuijotti valtavaa kerrostalon seinää Helsingin Herttoniemessä. Hänessä 
syttyi halu tehdä jotain kaunista ja hyvää. Jotain, mistä kaikki yhteisesti pääsisivät nauttimaan.
– Tuolloin katutaide ja seinän kokoiset maalaukset – muraalit – eivät vielä olleet Suomessa kovin iso juttu. Aloin etsiä siitä tietoa, mutta eipä sitä juuri ollut saatavilla.
Alkusysäyksen katutaiteen maailmaan antoi yhteisöpedagogiopintojen loppuvaiheen työharjoittelu. Ruuskanen ajatteli, että tekisi mielellään harjoittelun vaikka yhdistyksessä, joka järjestää aiheeseen liittyviä työpajoja.
Hän päätyi Street Art Vantaa -nimiseen yhteisöön vetämään katutaideprojekteja. Ja sillä tiellä hän edelleen on.
– Jäin tekemään heidän kanssaan töitä. Työpajatoiminnan lisäksi on pikkuhiljaa yhä enemmän noussut esiin myös oman taiteen merkitys. Fiilis siitä, että haluaa kehittyä myös taiteilijana.
Ruususen voitto
Pukinmäen projektin tuottajana toimii nuoriso-ohjaaja Petteri Huuskonen.
Tätä juttua kirjoitettaessa Ruuskanen maalaa muraalia Helsingin Pukinmäkeen. Seinämaalaus tulee näkyvälle paikalle, aivan aseman viereen, nuorisotalon päätyyn.
Nuorisotalo toimi hankkeen tilaajana ja liikkeellepanevana voimana.
Suunnittelusta toteutukseen edettiin niin, että alkuvaiheessa järjestettiin tilaisuus, jossa lähialueen asukkaat saivat ideoida ja antaa vinkkejä teokseen.
– Asukaskokouksessa sain kuulla, että säveltäjä Erkki Melartinin koti oli aikanaan täällä ja että alueella asuu muutenkin paljon muusikoita. Keskustelun perusteella laadin pari teemaan sopivaa luonnosta, joista järjestettiin sitten äänestys, Ruuskanen kertoo.
Eniten ääniä kerännyt työ on nimeltään Prinsessa Ruusunen. Samaa nimeä kantaa myös Suomen suosituin häämarssi, joka on Melartinin nuottiviivastosta lähtöisin.
Varsinainen työ alkaa luonnollisesti valmisteluilla. Seinään tehdään ruudukko maalarinteipillä, metri kertaa metrin neliöitä. Paperilla olevasta luonnoksesta teoksen ääriviivat skaalataan sitten seinään samassa suhteessa.
Ensin siis ääriviivat, sen jälkeen maalataan tausta, jonka päälle kerrostetaan yksityiskohdat.
– Olen ehkä vähän kaoottinen maalaaja. Saatan mokailla ja tehdä välillä muutoksia väreihin, jos huomaan, että joku ei olekaan hyvä, Ruuskanen nauraa.
Hän jatkaa, ettei ole lainkaan turhauttavaa joutua toisinaan korjailemaan jo tehtyä työtä.
– Maalaaminen on siitä kiva tekniikka, että ei ole niin vakavaa, jos vähän tyrii. Aina voi maalata päälle.
Ympäristön omistajiksi
Ruuskanen on aiemminkin tehnyt töitä Pukinmäen nuorisotalon porukoiden kanssa. Vuosi sitten nuorten työpajassa syntyi hänen ohjauksessaan nuorisotilan jumppasalin seinää kiertävä iso teos.
Nuorten suunnittelema ja toteuttama taideteos syntyi Essi Ruuskasen ohjauksessa viime vuoden syksyllä Pukinmäen nuorisotaloon.
– Varmaan yhteisöpedagogin koulutuksella on tekemistä sen kanssa, että mielestäni on erityisen tärkeää tehdä ennaltaehkäisevää työtä. Tykkään tosi paljon työskennellä ihmisten kanssa. Ei väliä, onko kyse lapsista, nuorista tai aikuisista.
Hän kertoo tehneensä nuorten kanssa paljon muun muassa alikulkutunneleiden seinäkoristeluja.
– Varsinaisia muraaleja ei nuorten työpajoissa voisikaan tehdä, koska niissä työskentely tapahtuu joskus tosi korkealla, ja ne vaativat nostimen käyttöä. Siksi luontevaa on maalata koulujen ja nuorisotalojen lähistöllä olevia tunneleita.
Nuorten työpajoissa yhtenä tähtäimenä on luoda osallistujille kiinteä side omaan ympäristöön ja tuoda tietynlaista omistajuuden tunnetta.
– Nuoret ovat mukana koko prosessissa ja saavat suunnitella ja toteuttaa omia visioitansa. He ymmärtävät, että hommaa tehdään yhteiseksi hyväksi, kaikki alueen ihmiset pääsevät nauttimaan teoksista. Ja joutuvat katsomaan niitä jatkossakin. Aina siis pyritään siihen, että valmis lopputulos on hyvin toteutettu ja hieno.
Parantava vaikutus
Ruuskanen pohtii, että katutaide voi olla mitä tahansa kadulla tapahtuvaa: musiikkia, tanssia, performansseja tai vaikka kuvataidetta. Senpä vuoksi hän ei pistä pahakseen erään graffitin tekijän suusta lipsahtanutta toteamusta siitä, että tehän olette niitä kaupunkikuvittajia.
– En tiedä, oliko se sanottu hyvällä vai pahalla, mutta mielestäni se on oikein osuva yleistermi kattamaan omaa genreäni.
Ruuskanen haluaa myös tehdä selkeän eron graffitien ja katutaiteen välillä.
– Termit menevät puhuttaessa edelleen aika usein sekaisin. Graffitit ovat oma selkeä kokonaisuutensa, jolla on tietyt juuret ja lähtökohdat. Ne ovat eri tavalla tilan ottamista haltuun ja oman äänen esiin tuomista kuin katutaide siinä muodossa, mitä itse teen, hän korostaa.
Hän muistuttaa, että kaupunkimiljöötä on kuvitettu iät ajat. Julkisivuja ja rakennuksia on aina koristeltu patsain, pylväin, mainoksin, maalauksin.
– Oma tekemiseni juontaa juurensa klassisesta maalaustaiteesta ja ihan perinteisestä
Valmis työ on nähtävillä Pukinmäen aseman vieressä.
julkisesta taiteesta.
Bongaako katutaiteilija sitten koko ajan kulkiessaan mahdollisia tyhjiä tauluja, seiniä ja talon päätyjä, jotka huutavat väriä pintaansa?
– Itselläni on lähinnä aktivistinen lähtökohta, huomaan ennemmin sellaisia kohteita, jotka nimenomaan tarvitsisivat piristystä ja taidetta. Kaikkea ei pidäkään maalata, täytyy itse myöskäyttää pelisilmää.
Ruuskaselle on tärkeintä tunne, että teokset parantavat asukkaiden elinympäristöä ja sitä kautta lisäävät kaupunkitilan viihtyvyyttä ja halua pitää huolta yhteisestä ympäristöstä.
Katso alta Essi Ruuskasen haastattelu, jossa hän kertoo, mikä merkitys taiteella on nuorisotyössä.