23.2.2021

ADHD-oireet eivät estä työntekoa, mutta esihenkilön oikea asenne ja tuki ovat tarpeen

Roope Katajisto nojaa seinään.

Roope Katajisto sai ADHD-diagnoosin neljäsluokkalaisena. Se näkyy
ajoittain hänen elämässään, mutta ei estä työntekoa. Hän pärjää sen kanssa, koska oppi pitämään ajatuksensa kasassa.

JHL:läinen Roope Katajisto, 22, työskentelee Vantaan kaupungin kiertävänä kokkina Vantissa. Hän kertoo, että ala-asteella diagnosoitu ADHD, eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, näkyy hänen elämässään ajoittain.

Töissä hän pärjää hyvin saamansa neuropsykologisen kuntoutuksen ansiosta. Esihenkilön kanssa katsotaan yleensä aamulla päivän työt läpi. Esihenkilö tajuaa tilanteen hyvin, samoin työpari, jolta saa aina apua.

Katajisto kertoo lukevansa reseptit kahteen kolmeen kertaan ja tekevänsä muistilappuja, jotta ei unohtaisi mitään.

– Olen oppinut pitämään ajatukset kasassa. Aluksi tein töissä sellaisia virheitä, että unohdin esimerkiksi kouluun vietävistä kuormista dieettiruuat pois, mutta enää sellaisia mokia ei ole tullut, Katajisto kertoo.

– Moni tuntuu ajattelevan, että ADHD-ihminen on aina automaattisesti ylienerginen sähköjänis.

Hän sanoo, että ADHD:sta saisi olla enemmän tietoa. Moni tuntuu ajattelevan, että ADHD-ihminen on aina automaattisesti ylienerginen sähköjänis.

– Minulla ei ole liikaa energiaa, mutta jos joudun istumaan paikallani pitkään, jalat ja kädet alkavat liikkua. Joskus saattaa tulla myös ylikeskittymistä.

ADHD-oireisten vahvuuksia sanoin keltaiselle pohjalla.
Viisas esihenkilö osaa hyödyntää ADHD-oireisen luovuutta ja kykyä nähdä rutiineja uusin silmin.

Päiväkodin häirikkö

Kun Katajisto oli kuusivuotias esikoululainen, päiväkodissa alettiin pohtia ADHD:n mahdollisuutta. Hän oli omien sanojensa mukaan ongelmanaiheuttaja – huuteli, härnäsi ja hölötti eikä jaksanut keskittyä.

Alakoulussa toisella tai kolmannella luokalla hänelle tehtiin ADHD-testi. Neljäsluokkalaisena hän pääsi koulussa pienryhmään ja sai opiskella siinä koko peruskoulun ajan. Pieni ryhmä ja ADHD-lääkitys auttoivat. Oli hienoa, kun ryhmässä oli opettaja ja koulunkäyntiavustaja. Keskittymiskyky parani, koska häiriötekijöitä ei ollut kuten suuressa luokassa.

Poika kävi myös neuropsykologisessa kuntoutuksessa, jossa hän sai paljon eväitä elämään. Siellä oppi rytmittämään ja aikatauluttamaan elämää. Myöhästely ja toimeen tarttumisen lykkääminen vähenivät. Selkeä päivärytmi on edelleen hyvin tärkeä osa elämää.

Katajisto jätti ADHD-lääkityksen omatoimisesti pois kuudennella luokalla. Kotona asiasta keskusteltiin, ja sitä mietittiin myös opettajan ja lääkärin kanssa. Yhdessä sovittiin, että katsotaan, miten elämä sujuu ilman lääkitystä. Hyvin on sujunut. Hän arvelee, että pärjää jatkossakin ilman.

Säännöllinen päivärytmi on olennainen osa elämää. Nykyisin hän herää joka päivä kello kuusi, syö aamupalan ja ajelee töihin. Työpäivän jälkeen hän lepäilee tunnin ja lähtee sen jälkeen nyrkkeilytreeneihin. Nyrkkeilyvalmentaja tietää, että hänella on ADHD ja on hommassa mukana. 

– ADHD on perinnöllistä. Perheessäni faijalla ja broidilla on myös ADHD. Ihan alussa vanhemmat eivät hahmottaneet, mistä on kyse, mutta nykyisin tämä on osa perheen elämää.

Musiikki auttaa arjessa

Ammattikoulun kokkilinjalla Roope Katajisto joutui
normaaliluokkaan, koska Vantaan kaupungilla ei ollut varaa pienryhmiin. Isoon luokkaan tottui pikku hiljaa, ja opiskelu lähti sujumaan. Onni oli se, että kokkilinjalla ei ollut kovin paljon kirjallisia opintoja. Kouluviikkoon kuului yleensä kolme keittiöpäivää ja kaksi teoriapäivää.

– Oppiminen sujuu mukavasti silloin, kun asia kiinnostaa.

Katajisto on huomannut, että hänen on helpompi keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa. Erityisesti musiikin kuuntelu auttaa häntä keskittymään asioihin paremmin. 

– Sain luvan kuunnella musiikkia kokeissa. Laitoin napit korville ja musiikin soimaan, ja homma sujui ihan hyvin. Oppiminen sujuu mukavasti silloin, kun asia kiinnostaa. Mielenkiinto auttaa keskittymään.

Mielenkiintoa uutta kokeilemalla

Töissä Katajisto pitää mielenkiintoa yllä kokeilemalla uusia reseptejä ja miettimällä, miten asiat voisi tehdä toisin. Luovuudesta on hyötyä: kun asia ei mene suunnitelman mukaan tai kun jokin raaka-aine puuttuu, pystyy miettimään, miten asia ratkaistaan. Hänestä on tärkeää, että omaan työhönsä saa vaikuttaa.

Katajisto haluaa haastaa itseään. Hän aikoo hankkia toisenkin ammatin. Tähtäimessä on joko hakeutua koulutukseen Puolustusvoimiin tai opiskelemaan kaupallisia aineita.

– Haluaisin tehdä töitä asiakaspalvelutehtävissä.

Kokin työ on hänestä sinänsä kivaa, vaikka hän ei pidä itseään minään pipertäjäkokkina vaan tykkää laatikkoruuista.

– Makaronilaatikko kermaan valmistettuna ja runsaalla juustoraasteella kuorrutettuna on yksi arkisista suosikeistani, Katajisto sanoo.