JHL-läinen sähköasentaja Niclas Strand, 30, voitti viime keväänä Ahvenanmaan mestaruuskisat klassisessa voimanostossa. Alle 74-kiloisten luokassa kisaava Strand on tarkka ruuastaan, mutta saattaa joskus syödä roskaruokaakin. Proteiinista hän ei tingi.
Aloin uida kuusi vuotta sitten ja kävin välillä kuntosalilla. Salilla huomasin, että siellä oli hauskempaa. Useat kavereistani osallistuivat klassisen voimanoston kilpailuihin, ja aloin pian harjoitella voimanostoa. Noin puolentoista vuoden päästä otin osaa ensimmäiseen kilpailuuni. Siitä lähtien olen ollut tässä kiinni – tämä on todella hauskaa!
Kilpailen, koska
olen kilpailuhenkinen ja kisat antavat motivaatiota. Kilpailu tuo varmuuden
siitä, että treenit tulee tehtyä. Haluan suoriutua hyvin ja minusta on kiva
kilpailla. Haluan kehittyä mahdollisimman paljon, ja siihen kilpaileminen on
paras keino.
Treenaan kolmesta kuuteen kertaan viikossa Maarianhaminan urheiluhallilla, Idrottsgårdenissa, joka on oman seurani Ålands Kraftsportklubbin kotisali. Tällä hetkellä kärsin polvivammasta, joten treenaan vain kolme kertaa viikossa. Yleensä käyn salilla viisi kertaa viikossa.
Kaksi valmentajaani asuu Ruotsissa. Pidän heihin yhteyttä netin kautta. He lähettävät minulle harjoittelusuunnitelman joka viikko, ja voin kirjoittaa heille, kun minulla on kysyttävää.
Lämmittelyn jälkeen suoraan asiaan
Menen salille suoraan töistä. Lämmittelen pyöräilemällä tai soutamalla ja sen jälkeen teen vähän liikkuvuusharjoituksia. Istun syväkyykkyyn, kumartelen seisaalta lattiaan, pyörittelen käsivarsia lämmittääkseni hartiat, venyttelen hartioita kuminauhan avulla. Jos lonkka tai takareidet tuntuvat kankeilta, voin venytellä niitä vähän enemmän.
Varsinaisen harjoittelun aloitan aina jollakin voimanoston eri nostomuodoista, eli jalkakyykyllä, penkkipunnerruksella tai maastavedolla. Treenaan ensin raskaimman osuuden. Aloitan kevyesti ja lisään painoja vähitellen. Siten kaikkiin harjoituksiin sisältyy lämmittelyä. Loppuosa treenistä riippuu siitä, missä harjoitteluvaiheessa olen. Jos seuraavaan kilpailuun on pitkä aika, teen enemmän eri harjoituksia ja toistoja kuin kisojen lähestyessä.
”Perusnoston jälkeen teen lisäharjoituksia.”
Perusnoston jälkeen siirryn lisäharjoituksiin. Saatan käydä läpi koko kehon. Jos olen tehnyt jalkakyykkyä, teen lisäharjoituksia jaloille. Jos olen tehnyt penkkipunnerrusta, teen yläkropan harjoituksia. Maastavedon jälkeen seuraa vähän sekalaisia harjoituksia jaloille, selälle ja vatsalle.
Yhtenä päivänä viikossa keskityn kuntoharjoitteluun. Yleensä pyöräilen.
Syön aika tavallisesti, mutta olen tarkka siitä, että saan tarpeeksi valkuaisaineita. Joskus voin syödä roskaruokaa. Pidän painostani huolta, koska kilpailen alle 74-kiloisten painoluokassa. Säätelen ruokailua painoni mukaan.
Painonpudotusta ennen kisoja
Valmistaudun kilpailuun visualisoimalla sen päässäni. Mietin, miltä siellä näyttää, ja mitä siellä tapahtuu. Usein painan vähän liikaa, ja silloin tyhjennän kehosta nestettä vähentämällä suolaa ja hiilihydraatteja, jotta painoni laskisi.
Kilpailuaamuna menen vaa’alle heti, kun olen herännyt. Jos vielä painan liikaa, menen saunaan. Kilpailupunnituksen jälkeen syön vähän nopeita hiilihydraatteja. Painon pudottamisen jälkeenhän on usein kova nälkä. Sitten yritän pysyä rauhallisena kilpailun alkamiseen asti, etten tuhlaa energiaani hermoiluun.
”Maastaveto on paras nostomuotoni.”
Maastaveto on paras nostomuotoni. Siinä minulla on Suomen ruotsinkielisen urheiluliiton SFI:n ennätys omassa painoluokassani, 250 kiloa. Tein ennätyksen SFI:n mestaruuskisoissa Maarianhaminassa syksyllä 2018.
Alla Niclas Strand nostaa 250 kiloa SFI:n mestaruuskisoissa 2018.
Samoista kisoista minulla on myös SFI:n ennätys oman painoluokkani yhteistuloksessa, joka lasketaan kaikista nostomuodoista. Kisaennätykseni penkkipunnerruksesta on 142,5 kiloa ja jalkakyykystä 200 kiloa.
Viime keväänä voitin Ahvenanmaan mestaruuden klassisessa voimanostossa kilpailussa, jossa kaikki kilpailevat keskenään painoluokasta riippumatta. Yhteistulos suhteutetaan kilpailijan painoluokkaan kertoimen avulla.
Tähtään korkealle. Haluaisin osallistua EM-kisoihin, mutta nyt haluan antaa itselleni aikaa toipua vammoistani ja harjoittelen kevyesti. Yritän pitäytyä kilpailemasta tänä vuonna, jotta voin tehdä paluun kilpailuihin entistä vahvempana.
Miksi sinusta tuli sähköasentaja?
– Olin vain 15-vuotias silloin. Asuin Oravaisissa Pohjanmaalla ja löysin Ahvenanmaalta laivasähköasentajakoulutuksen. Kaverini haki sinne, ja niin siinä vain sitten kävi.
Koska tunnet onnistuneesi työssäsi?
– Kun olen onnistunut ratkaisemaan jonkin ongelman.
Miten sinusta tuli JHL:n jäsen?
– Kuuluin aiemmin Sähköliittoon. Kun vaihdoin työpaikkaa, tarkistin mihin liittoon minun pitäisi kuulua.