Tee se itse -asenne periytyi ratapihatyöntekijä Antti Raudaskoskelle lapsuudenperheeltä, eikä hän aio pysähtyä. Kotipihan pajassa syntyy puisia sormuksia, kaulakoruja ja kortteja.
”Koruja tehdessä näkee koko ajan oman kädenjälkensä. Siitä tulee hyvä fiilis ja kaikki muu unohtuu.
Olen aina tehnyt paljon käsillä. En osaa olla paikallani, vaan minun on pakko tehdä koko ajan jotain.
Tämä tulee verenperintönä. Myös isä ja molemmat velipojat tekevät kaikenlaista itse.
Pikkuasioiden parissa näpertämisestä olen aina tykännyt. Teen sormuksia, puukkoja ja taskukelloja – kaikkea, mitä voi tehdä puusta.
Pajani koko on vajaat kymmenen neliötä. Pienissä tiloissa voi tehdä todella näyttäviä pieniä esineitä. Sadan metrin päässä isän tykönä on isommat tilat suurille työkaluille, kuten pöytäsirkkeleille.
Puutöitä olen tehnyt ikäni huonekaluista lähtien. Korujen tekemisen aloitin vasta kaksi ja puoli vuotta sitten, mutta se eskaloitui nopeasti. Minulla on paha tyyli, että kun jonkin tavoitteen keksin, menen sitä kohti sata lasissa.
Vuosien haaveilun jälkeen ostin elokuussa laserkaivertimen. Tietokoneella piirrän kuviot ja kone kaivertaa ne vanerille tai vaikka nahkaan. Puiset muistoadressit menevät hyvin kaupaksi. Suurin ylpeys tulee, kun asiakas on tyytyväinen.
Aktiiviselta perheeltä periytyy myös luonnossa liikkuminen. Vietimme lapsuuteni kaikki kesälomareissut pohjoisessa. Teen satojen kilometrien vaelluksia koiran kanssa. Viime kesänä kuljin Kilpisjärveltä Norjan Kautokeinoon tuntureiden kautta.
Antti Raudaskosken tekemä puukko, kello ja koruja.
Kuvioidut nahkalompakot syntyvät laserleikkurilla.
Laserkaiverrus puulle.
Luonnosta löydän materiaaleja. Luonnossa liikkuessa näkee erikoisia kaatuneita puita, joista saa kauniita tuotteita.
Keräilen porojen ja hirvien jättösarvia käyttöön. Niistä saa luukoruja tai puukkoon kahvan. Retkikuppeja eli kuksia en ole vielä tehnyt, vaikka sorvilla syntyykin kuppeja ja kulhoja. Ehkä vielä joskus.
Välillä harrastus lipsuu työksi. Yhtäkkiä deadline on huomenna ja yötöiksi menee. Onneksi en voi luvata mahdottomia tilausmääriä, kun asun Ylivieskassa ja olen töissä Kolarissa.
Työskentelen VR:llä ratapihatyöntekijänä Kolarissa 3–6 päivän jaksoissa. Kasaan muun muassa junia ja viihdyn hyvin. Työnantajan ja perheen kanssa arki on saatu sumplittua toimivaksi.
Teen myös pääluottamusmiehen hommaa VR-logistiikan pohjoisella alueella. Se jää välillä päälle. Tilanteita työpaikoilla ei luonnollisesti voi ennakoida ja alue on suuri: VR:llä pohjoinen alkaa jo Seinäjoelta. Kokoukset hoituvat Teams-yhteydellä, mutta kenttäkierrokset ovat pitkiä.
Puuhastelu onneksi keskeyttää kaikenlaisen vellomisen päässä. Aion jatkaa niin kauan kuin sormilla pystyy. Sen jälkeen keksin muuta.”
Lue lisää: Päivähoitaja Tiina Stengård uppoutuu vapaa-ajalla lasitaiteeseen – Kun ripustuskoukut ovat kohdillaan, upea tiffanyluomus on valmis
