20.12.2019

Charlotta Palander on päivätoiminnan ohjaaja ja lahjomaton kynttilätaituri: Nykyaikainen kynttilä syntyy soijasta

Charlotta Palander kädessään mukillinen soijavahakuulia.

Kehitysvammaisten päivätoiminnan ohjaaja, JHL:läinen Charlotta Palander, 38, vetää vapaa-ajallaan kursseja kansalaisopistossa. Siellä syntyy muun muassa vaatteita, mehiläisvahaliinoja ja soijakynttilöitä. – Yritän pysyä kärryillä trendeistä ja tällä hetkellä kiinnostavista asioista, ja kokeilen niitä itse.

Olen koulutukseltani työllistämisohjaukseen suuntautunut artenomi. Jo opintojeni aikana halusin päästä pitämään kursseja kansalaisopistossa ja nyt teen sitä työni ohessa.

Olen vetänyt ompelukurssia syksystä 2018. Lisäksi pidän eriaiheisia yhden illan kursseja. Ompelen paljon, sekä omiin tarpeisiini että tilauksesta. Olen myös ommellut rooliasuja teattereille ja nyt toimin puvustajana Teaterboulaget-yhdistyksessä Paraisilla.

Pienenä pidin askartelusta, mutta en ollut hyvä käsitöissä enkä ole vieläkään oppinut neulomaan. Piirsin paljon ja korjasin esineitä. Tein kalusteita nukkekotiin ja barbeille.

1980-luvulla ei ollut samanlaista tarjontaa kuin nyt. Lapseni hakevat Youtubesta ideoita, mutta silloin piti keksiä itse.

Charlotta Palander kaataa sulaa soijavahaa lasipurkkiin.
Charlotta Palander opiskeli ruotsinkielisessä ammattikorkeakoulu Noviassa työllistymisohjaukseen suuntautuneeksi artenomiksi. Hän haaveili jo opiskeluaikana opistokurssien vetämisestä.

Opintojeni aikana ompelin koulutehtäviä, mutta en vielä innostunut ompelusta. Kun esikoiseni syntyi 2008, aloin ommella vaatteita hänelle ja löysin internetistä uuden maailman.

Facebookissa on ompeluryhmiä, joissa on tuhansia jäseniä, ja netistä löytyy paljon verkkokauppoja, joista voi hankkia kankaita, kaavoja ja tarvikkeita. On kivaa, kun voi tehdä vaatteita itse eikä tarvitse tyytyä kauppojen tarjontaan.

Ompelen ensi sijassa vaatteita. Olen ommellut myös rekvisiittaa, lähinnä teatteriyhdistyksille. Ompelen verhojakin, jos on tarve, mutta se ei todellakaan kuulu lempipuuhiini.

– Lapseni kulkevat risaisin saumoin. Vähän niin kuin suutarin lapset.

Minulta on tilattu paljon korjaus- ja muutosompelutöitä, sillä sana on kiirinyt, että osaan ommella. Parainenhan ei ole iso kaupunki. Otan näitä tilauksia jonkin verran, mutta yritän pysyä niistä erossa.  Ne vievät aikaa ja energiaa asioilta, joita oikeasti haluan tehdä. En myöskään voi veloittaa niistä paljon, koska tilaajat ovat usein ystäviä tai tuttuja.

Omat korjaustyöni odottavat pinoissa. Vähän niin kuin suutarin lapset, omat lapseni kulkevat risaisin saumoin, vaikka korjaan asiakkaan vaatteen vartissa. Tilauksethan pitää saada alta pois.

– Säästän vanhojen kynttilöiden lasit, jotta voin valaa niihin uusia, Charlotta Palander kertoo.

Mieheni on laivalla töissä, eikä minulla voinut olla harrastuksia, kun lapset olivat pieniä. Minun olisi pitänyt olla poissa harrastuksesta joka toinen viikko. Nyt lapset ovat niin isoja, että pärjäävät, kun olen poissa kotoa.

Olimme asuneet Paraisilla muutaman vuoden, kun kansalaisopisto Kombilla oli lehdessä ilmoitus, jossa pyydettiin toiveita kursseista. Olin itse käynyt muutamalla kurssilla ja pitänyt niistä. Otin yhteyttä opistoon ja kerroin, että olisi kiva vetää kursseja.

–  On mukavaa opettaa toisenlaista kohderyhmää kuin se, jonka kanssa olen työskennellyt kymmenen vuotta.

Nyt vedän ompelukurssia, joka kestää koko syksyn. Kurssin sisältö perustuu oppilaiden toiveisiin. Autan heitä saavuttamaan lopputuloksen, johon toivon heidän olevan tyytyväisiä. Autan heitä löytämään kaavoja ja annan ohjeita ja vihjeitä koko prosessin ajan.

Oppilaani ovat hyvin eteviä. Osa käy kurssia jo toista vuotta. On mukavaa opettaa vähän toisenlaista kohderyhmää kuin se, jonka kanssa olen työskennellyt viimeiset kymmenen vuotta. Se tuo vähän vaihtelua.

Kynttilöiden sydämet pysyvät puikkojen puristuksessa suorassa sillä aikaa, kun soijavaha jähmettyy.

Lisäksi pidän yhden illan lyhytkursseja. Keväällä pidin yhden kurssin, nyt syksyllä kolme. Yhdellä kurssilla valmistimme mehiläisvahaliinoja muovikelmun korvikkeeksi. Suosio oli niin suuri, että sain pitää toisen samanlaisen kurssin. Tosi hienoa, että ihmiset ovat kiinnostuneita muovin vähentämisestä!

Marraskuussa pidin kurssin, jolla valmistimme soijakynttilöitä. Steariinikynttilöitä ihmiset ovat valaneet vuosikaudet. Ajattelin, että soijakynttilät voisivat olla uusi juttu, jota ihmiset haluavat kokeilla. Kurssi täyttyi nopeasti.

– Tosi hienoa, että ihmiset ovat kiinnostuneita muovin vähentämisestä!

Soijakynttilät ovat ympäristöystävällisempi vaihtoehto parafiinikynttilöille. Niistä ei tule nokea yhtä helposti kuin steariinikynttilöistä, ja ne palavat kauemmin. Kynttilät valetaan soijavahasta, jota voi tilata netistä. Soijavahaa löytyy hiutaleina ja pieninä kuulina, ja se on vähän kalliimpaa kuin steariini. Myös sydämiä voi ostaa valmiina.

Soijavaha valuu steariinia enemmän, ja siksi kynttilät valetaan laseihin. Vahan voi sulattaa vesihauteessa tai mikrossa. Vaha sulaa nopeasti, joten mikrossa sitä on sulatettava lyhyissä pätkissä välillä sekoittaen.

Vaha on kuumaa, eli pitää varoa, ettei polta itseään. Kun vaha on sulaa, se kaadetaan lasipurkkeihin. Sen jälkeen sydän laitetaan paikoilleen. Jos sen laittaa ennen vahan kaatamista, vaha saattaa liikuttaa sitä.

Marraskuun lopussa pidin toimintapistettä Kombin jouluverstaalla. Teimme säilytyspurkkeja selluloosapohjaisesta nahkapaperista, jota myös kutsutaan vegaaninahaksi. Purkeissa voi pitää vaikka hyasintteja tai joulunamuja.

Löydän kurssi-ideoita blogeista, kuvasivusto Pinterestistä ja lehdistä. Yritän pysyä kärryillä siitä, mikä on trendikästä ja kiinnostaa juuri nyt. Tällä hetkellä muotia on makramee, eli solmukäsityö. Vanhat käsityötekniikat tekevät paluuta, ehkä hieman modernimpana versiona ja tämän päivän sisustustyyliin sopeutettuna.

– Vanhat käsityötekniikat tekevät paluuta, ehkä hieman modernimpana versiona ja tämän päivän sisustustyyliin sopeutettuna.

Tykkään kokeilla kaikenlaista. Kun löydän jotakin hauskaa, haluan välittää sen eteenpäin, niin että muutkin pääsevät kokemaan sen.

Opistokurssien toteutuminen riippuu aina siitä, tuleeko tarpeeksi ilmoittautumisia. Tähän mennessä on mennyt hyvin. Keväällä yksi kurssi piti perua, mutta se riski täytyy huomioida.

Olen lyhentänyt työaikaani ja työskentelen neljä päivää viikossa, jotta pystyn harrastamaan. En voi sekä tehdä töitä kokoaikaisesti että työskennellä harrastukseni parissa. Joskus käytän vapaan perjantain kurssien suunnitteluun tai tilausten ompeluun. Juuri nyt tärkein tehtäväni on etsiä vaatteita näytelmään. Joskus en tee vapaapäivänäni mitään.

Soijavahakynttilöiden pitää jähmettyä vähintään vuorokausi ennen kuin niitä voi polttaa.

Olet koulutukseltasi työllistämisohjaukseen suuntautunut artenomi. Miksi hait artenomikoulutukseen?

Koulutus vaikutti yhdistelmältä kahdesta asiasta, jotka kiinnostivat minua: Luova työ ja ihmisten kanssa työskentely.

Kuinka sait työpaikkasi Kårkullasta (ruotsinkielinen erityishuoltopiiri)?

Aloitin Kårkullassa jo ennen kuin valmistuin. Olin ensin töissä Turussa ja vaihdoin Paraisten toimipisteeseen toisen vanhempainvapaani jälkeen. Aika moni tuon koulutuksen käyneistä työskentelee Kårkullassa. Koulutus oli kai suunniteltu siten, että sen käyneet soveltuvat osallisuutta ja työllisyyttä edistävään toimintaan.

Miten viihdyt työssäsi?

Oikein hyvin. Se on vaihtelevaa ja vapaata siinä mielessä, että voin vaikuttaa työni sisältöön. Työ muuttuu ja uusia haasteita tulee jatkuvasti – saan kehittyä koko ajan. Tänä syksynä olen ollut avustajana ryhmälle, joka käy sopeutettua Open Minds -mediakoulutusta. Siinä on paljon valokuvausta ja muuta luovaa tekemistä. Se on ollut mukavaa vaihtelua.