Eettinen rekrytointi on noussut tapetille, kun Suomen sote-ala on herännyt housut kintuissa työvoimapulaan. Tarvitsemme kipeästi osaajia ulkomailta, ja lähihoitajaksi opiskeleva Cyrene Balay on yksi heistä. Hän koki rekrytointiprosessin reiluksi, mutta läheskään aina näin ei ole. Rekrymarkkinoista on tullut villi länsi, jossa työntekijän oikeudet saattavat olla kortilla.
Cyrene Balay tiesi mihin oli tulossa, kun hän saapui Turun rautatieasemalle helmikuussa 2023. Takana oli 10 000 kilometrin matka Filippiineiltä luoteeseen.
Vastassa oli palvelukeskusvastaava Kirsi Mattila. Hänen kanssaan Balay, 30, oli sopinut hoiva-avustajan ja sitten lähihoitajan paikasta kuurojen palvelukeskus Salmelassa sekä perehdyttämisestä elämään Turussa.
Filippiineillä Balay oli tehnyt yli kuusi vuotta töitä sairaanhoitajana. Suomessa hän aloitti hoitotyöt oppisopimuksella ammattikoulu Varialle hankkien työn kautta tarvittavan täydennyskoulutuksen. Suomessa ei voi ilman lisäopintoja siirtyä lähi- tai sairaanhoitajaksi.
Vuodenvaihteen tienoilla Balayn on määrä valmistua lähihoitajaksi. Sen jälkeen Palvelukeskus Salmela haluaa palkata hänet vakituiseksi työntekijäksi. Palkastakin tulee sataprosenttinen – nyt opiskelijana Cyrene saa pienempää palkkaa kuin varsinainen työntekijä.
Balay on yksi sadoista Filippiineiltä Suomeen vuosittain rekrytoitavista sote-alan työntekijöistä. Etenkin sote-yritykset haalivat nyt työvoimaa EU:n ulkopuolelta. Salmela on Kuurojen palvelusäätiön yksikkö, ja säätiö on päättänyt palkata muihinkin yksiköihin työvoimaa kansainvälisellä rekrytoinnilla.
– Minulla oli Suomesta pinnallinen käsitys. Mieleen tulivat maailman onnellisin maa, Nokia ja Helsinki. Cyrene Balay, lähihoitajaopiskelija
– Viimeisten kahden vuoden aikana hakijoita avoimiin paikkoihin on ollut yhä vähemmän, kuvaa säätiön toimitusjohtaja Anne Puonti.
Henkilöstöpula on armoton koko alalla. Kansainväliset rekrytoinnit ovat kahdessa vuodessa lisääntyneet räjähdysmäisesti, kertoo henkilöstövuokrajätti Baronan kansainvälisestä työvoimasta vastaava johtaja Elina Koskela.
– Suomessa on herätty tähän asiaan kunnolla vasta nyt, hän sanoo.
Lue lisää: Anonyymi rekrytointi suitsii työsyrjintää –Tuntematon työnhakija saa paikan
Barona teki viime vuonna noin 700 kansainvälistä rekrytointia, sote-aloille eniten Filippiineiltä ja Intiasta. Filippiineiltä ja muista kehittyvistä maista muutetaan Eurooppaan, sillä palkat, työehdot ja olot ovat paremmat – ja töitä riittää. Filippiineillä hoitoalaa rasittaa työttömyys, kun taas Euroopan maat kärvistelevät osaajapulassa ja kilpailevat ammattilaisista verisesti. Toisaalta firmat rekrytoivat Eurooppaan myös maista, jotka kärsivät itsekin työvoimapulasta.
Eettinen rekrytointi on kaiken keskellä noussut asiaksi, josta moni työnantaja ilmoittaa ottavansa vastuuta. Valtiontalouden tarkastusvirasto kuitenkin ärähti viime vuoden lopun selvityksessään hoiva-ammattilaisten rekrytointien epäeettisyydestä. Käytännöt ovat kirjavat, pelisäännöt hajanaiset ja valvonta hataraa. Se on johtanut työvoimamarkkinoilla villiin länteen, jossa työntekijän asema ei aina ole vahva.
Eettinen rekrytointi: lupaukset vastaan todellisuus
Cyrene Balay istuu taukohuoneen pöydän ääressä Palvelukeskus Salmelassa. Hän kertoo englanniksi, että hänen saamansa kohtelu oli koko rekrytointiprosessin ajan reilu.
Palvelukeskus osti rekrytoinnin Baronalta, joka huolehti Balayn kouluttamisesta siihen asti, kun hän pääsi muuttamaan Suomeen. Reilun puolen vuoden prosessiin kuuluivat lukuisat maan ja työpaikan vaihtamiseen liittyvät muodollisuudet, suomen kielen perustason eli A2-tason suorittaminen, matka- ja asumisjärjestelyt sekä perehdytys suomalaiseen elämään ja kulttuuriin.
– Lähtömaassaan henkilö ei ehkä ole kohdannut etnistä syrjintää. Olisi tärkeää valmistaa hänet henkisesti siihen. Neleah Kagiri, JHL:n maahanmuuttajatoiminnan asiantuntija
Vuokrafirma käynnisti prosessin ja työpaikka vei sen maaliin. Suomessa palvelukeskus neuvoi ja auttoi Balayta hankkimaan sotun, henkilökortin ja pankkitilin.
Sääntely on toistaiseksi puutteellista ja käytännöt kirjavat esimerkiksi siinä, mitä kuluja kenenkin kuuluisi maksaa. Balay kertoo Baronan kattaneen kulut lukuun ottamatta joitakin “henkilökohtaisia” kustannuksia, kuten terveystarkastuksia ja lentoja.
Balayn mukaan hänelle oli koko prosessin ajan selvää, mihin hän on tulossa ja mitä tekemään. Aina näin ei ole. Joissakin tapauksissa rekrytoitu saattaa esimerkiksi luulla tulevansa Suomeen sairaanhoitajaksi ja yllättyä päätyessään hoiva-avustajaksi. Osa viranomaisista pitää ylipäätään epäeettisenä, että sairaanhoitajia palkataan hoiva-avustajiksi. Se on kuitenkin toistaiseksi ainoa tapa värvätä henkilökuntaa suoraan töihin.
Kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista
Tuntematon, pieni ja kallis Suomi on harvoin ykkösvaihtoehto, kun työntekijä pohtii, mikä Euroopan maa houkuttelisi. Cyrene Balaykin sai kimmokkeen puskaradiosta: hänen kollegansa sisko asui Helsingissä ja kertoi, että Barona haki Filippiineiltä hoitoammattilaisia.
– Minulla oli Suomesta pinnallinen käsitys. Mieleen tulivat maailman onnellisin maa, Nokia ja Helsinki, hän muistelee.
Balay kertoo, että Barona antoi vaikutelman kauniista ja rauhallisesta maasta, jossa etniseen vähemmistöön kuuluva saattaa kuitenkin kohdata ennakkoluuloja ja kieli on vaikea. Hänen mielestään kuva on osoittautunut realistiseksi. Hänestä Suomi on puhdas ja vihreä. Syrjintää hän ei koe kohdanneensa, mutta kommunikoinnin suorasukaisuus ja monimutkainen kieli vaativat sopeutumista.
Jotkut rekryfirmat sen sijaan antavat Suomesta epärehellistä tietoa, kertovat JHL:n maahanmuuttajatoiminnan asiantuntijat Neleah Kagiri ja Linda Savonen.
– Mainoksessa voi lukea, että saat Suomen kansalaisuuden helposti ja voit ongelmitta ottaa koko perheen mukaan, Savonen kuvailee.
Eräskin hoitoalalle työvoimaa välittävä suomalaisfirma ilmoittaa, että työntekijä saa ”loistavaa palkkaa” ja voi ”ehdottomasti” tuoda mukanaan Suomeen koko perheensä.
– Annetaan kauniita lupauksia, ja sitten täällä henkilö huomaa, että odotukset ja todellisuus ovat ihan erilaiset. Lähtömaassaan henkilö ei ehkä ole esimerkiksi kohdannut etnistä syrjintää. Olisi tärkeää valmistaa hänet henkisesti siihen, Kagiri sanoo.
Suomella on mitä mainostaa rehellisestikin. Valtteja ovat puhtaus ja rauhallisuus, eikä maahanmuuttoon liittyvä byrokratiakaan ole niin kimuranttia ja kallista kuin vaikkapa Isossa-Britanniassa.
Neleah Kagirin mielestä ulkomailta rekrytoivat firmat eivät kuitenkaan saisi kaunistella asioita.
– Suomi on hyvinvointivaltio. Se on totta, mutta sitä ei pitäisi liioitella.
Myös Balay haki Suomeen osittain siksi, että prosessi vaikutti mutkattomalta ja maksuttomalta. Muodollisuudet sujuivatkin vauhdilla lukuun ottamatta viisumia, jota sai odottaa kaksi kuukautta.
Kankeat muodollisuudet tekivät odotuksesta pitkän lähtömaassa. Balay odotteli Filippiineillä työviisumia kaksi kuukautta. Suomessa voi työluvan lisäksi joutua odottamaan henkilötunnusta ja kotipaikkarekisteriä, ja niiden päälle vielä pankkitiliä. Yhteensä työpaikan saamisesta aloittamiseen kului seitsemisen kuukautta. Baronan Elina Koskelan mielestä se on liikaa.
Työntekijä valvoo omia oikeuksiaan
Neleah Kagiri ja Linda Savonen kertovat, että rekrytointeihin liittyy laajaa hyväksikäyttöä ja väärinkäytöksiä.
Valvonta on surkealla tolalla, ja työntekijä joutuu toisinaan itse valvomaan oikeuksiaan. Julkisuuteen on tullut esimerkiksi tietoja filippiiniläisten hoitajien alipalkkauksesta sekä epäselvyyksistä kenialaisten hoivaopiskelijoiden lukukausimaksuissa.
Kagiri ja Savonen pitävät näitä vain jäävuoren huippuna. Suomeen on syntymässä monen portaan työmarkkinat. Ulkomailta tulleen haavoittuvaa asemaa voidaan hyväksikäyttää esimerkiksi niin, että hän saa pienempää palkkaa kuin suomalainen kollegansa. Jos palkka on suurempi kuin hänen lähtömaassaan, henkilö saattaa olla siihen tyytyväinen. Hänelle kuitenkin kuuluvat samat oikeudet kuin kollegoilleen.
Valvonta kuuluu viranomaisille, ja sitä voi tehostaa lainsäädännöllä. Kagiri näkee, että nyt osapuolet pääsevät piiloutumaan rooliensa taakse.
– Vuokrafirmalla voi olla työntekijän lähtömaassa paikallinen yhteistyökumppani, mutta kukaan ei valvo, että se noudattaa lakeja ja toimii muuten eettisesti. Kukin katsoo vastaavansa vain omasta tontistaan.
Savonen perää tilaajilta vastuunottoa koko ketjusta, ennakkomainonnasta siihen, kun työntekijä integroituu Suomeen.
– Jos vaatemerkin alihankkija on kerännyt puuvillan vaatteisiin lapsityövoimalla, kaikki ymmärtävät, että vaatemerkki kantaa vastuun. Kyllä vastuun kuuluu ulottua rekrytoinnissakin ketjun toiseen päähän asti.
Cyrene Balay tuumii, että yrityksillä on iso valta ja vastuu. Palvelukeskus hankki hänelle ja hänen kollegalleen asunnon Turun keskustasta kuvailematta sitä tarkemmin.
– En tiennyt muuta kuin katunäkymän ja julkisivun, jotka näki Google Mapsista. Laitoin paljon luottamusta rekrytoijiin.
Hän kiittää kollegan kanssa jakamaansa kaksiota mukavaksi ja koko prosessia sulavaksi. Palvelukeskus Salmelassa hänellä on oma ohjaaja, joka tukee niin opinnoissa ja työssä kuin integroitumisessa. Barona valitseekin tarkkaan yhteistyökumppanit niin lähtömaassa kuin Suomessa, vakuuttaa Elina Koskela.
Ihminen tarvitsee perhettään
Cyrene Balay ja hänen kollegansa, niin ikään lähihoitajaksi opiskeleva Karen Lei Jamora olivat Kuurojen palvelusäätiön ensimmäiset kansainväliset rekrytoinnit. Kummankin palkkaaminen maksoi säätiölle kymmenisentuhatta euroa, kertoo toimitusjohtaja Anne Puonti.
Moni yritys saattaa laskea, ettei eettisesti toteutettu rekrytointiprosessi kannata taloudellisesti. Linda Savonen toteaa, että on yrityksen vastuulla tehdä toiminnastaan kannattavaa ilman, että se on työntekijän selkänahasta pois.
Neleah Kagiri huomauttaa, että pitkällä tähtäimellä työntekijän oikeudenmukainen kohtelu on työnantajan etu. Yritys voi saada sitoutuneen, pitkäaikaisen, hyvinvoivan ja tuottavan työntekijän, joka integroituu uuteen kotimaahansa eikä halua lähteä pois.
Orpon hallitus suunnittelee maahanmuuttajan karkottamista kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen.
Anne Puontin mukaan säätiö pyrkii jatkossakin tekemään työyhteisöistään niin hyviä, että työntekijät jäävät. Baronan tilastojen mukaan esimerkiksi 10–12 vuotta sitten ensimmäistä työlupaansa Suomesta hakeneista filippiiniläisistä 90 prosenttia on pysynyt Suomessa. Elina Koskelan mukaan taikasana on ollut kunnollinen valmennus.
Tuhannen euron kysymys onkin, kuinka Suomi saa pidettyä kiinni tänne tulleista osaajista. Koskela, Kagiri ja Savonen luottavat realistisiin lupauksiin, tasa-arvoiseen kohteluun ja sujuvaan perheenyhdistämiseen.
Petteri Orpon (kok.) hallitus on kiristämässä maassa oleskelun kriteereitä entisestään. Hallitus suunnittelee maahanmuuttajan karkottamista Suomesta, jos hän joutuu työttömäksi kolmen kuukauden ajaksi. Tämän seurauksena Suomessa jo olevat työntekijät voivat joutua suostumaan lyhyisiin ja huonosti palkattuihin pesteihin, eikä Suomeen muuttaminen ainakaan muutu houkuttelevammaksi uusille osaajille.
Cyrene Balayn kaltaiset ammattilaiset ovat niitä, joiden jäämisessä eettinen rekrytointi ja helppo perheenyhdistäminen näyttelevät suurta roolia. Kehitysmaista töihin tulevat lähettävät usein rahaa kotimaissa asuville läheisilleen, mutta moni haluaa lopulta elää läheisten kanssa.
Balaylla on Filippiineillä puoliso ja neljävuotias lapsi. Hän sanoo haluavansa jäädä Suomeen, mutta ei ole lyönyt suunnitelmiaan lukkoon.
– Pitkällä tähtäimellä toiveissa on, että asun ja työskentelen Suomessa, ja puoliso ja lapsi tulisivat tänne. Mutta olen asunut täällä vasta seitsemän kuukautta, joten toistaiseksi on liian aikaista sanoa mitään lopullista.
Korjaus 18.10.2023: valokuvaajan nimi on Roni Lehti, ei Joni Lehti, kuten jutussa virheellisesti luki.
