Ensin hoidetaan muutama asia järjestykseen, sitten alkaa arki: A-klinikkakodin ohjaajat eivät hyysää päihdemuistisairaita

Biljardia, ulkoilua ja yhteistä ruokailuhetkiä. Toisinaan myös keilausta ja pyykinpesua. Sellaista on päihdemuistisairaiden arki A-klinikkakodissa Salossa.

Olemme sosiaalityön kovassa ytimessä. A-klinikkakodissa Salossa hoidetaan ja kuntoutetaan sote-palveluiden monikäyttäjiä, jotka potevat alkoholidementiaa ja muita päihdemuistisairauksia. Noin puolet asukkaista on naisia.

– Emme hyysää, sääli tai syyllistä, vaan elämme asukkaiden kanssa tavallista arkea. Tasa-arvoinen kohtaaminen, keskinäinen vuorovaikutus ja turvallinen arki ovat parhaat keinot kuntouttaa asukkaita ja tukea päihteettömyyttä, sanoo ohjaaja Teemu Lavikkala, 37.

Lue lisää: Sirpa Rontu oli pankinjohtaja ja kolmen lapsen äiti – sitten alkoholi vei muistin: ”En mää kaikessa epäonnistunut”

Sirpa Rontu ja ohjaaja Teemu Lavikkala
Ohjaaja Teemu Lavikkala kannustaa, kun Sirpa Rontu nostaa käsipainoja. A-klinikkakodissa Rontu on kuntutunut lähes vuoteeseen hoidettavasta omatoimiseen elämään.

Toisinaan asiakas tulee A-klinikkakotiin suoraan katkaisuhoidosta – aliravittuna ja likaisissa vaatteissa.

– Silloin lähdetään perusasioista kuten hygienian hoidosta, riittävästä ravinnosta ja normaalin vuorokausirytmin palauttamisesta, kertoo ohjaaja Hans Lundström, 47.

– Ihmisen kyky toipua on työn palkitsevin puoli.

Tyypillisenä työpäivänä Lundström ehtii istua toviksi tietokoneen ääreen ja kiiruhtaa sitten täyttämään pyykkikonetta yhdessä asukkaiden kanssa. Sen jälkeen pitääkin mitata diabeetikoiden verensokerit, tehdä välipalavoileivät ja jakaa lääkkeet.

Kumpikin ohjaaja on JHL:läinen. He ovat päihde- ja mielenterveystyöhön erikoistuneita lähihoitajia ja työskennelleet A-klinikkakodissa sen perustamisesta lähtien, vuodesta 2013.

Yksi Salossa, toinen Pyhtäällä

Salon Hillerinkujan yksikkö on toinen A-klinikka Oy:n päihdemuistisairaille tarkoitetuista ”vanhainkodeista”. Toinen sijaitsee Pyhtäällä, Kotkan naapurissa.

A-klinikkakodin asukkaat ovat tuntuvasti nuorempia kuin tehostetun palveluasumisen ja tavallisten vanhainkotien mummot ja papat.

Teemu Lavikkala
Teemu Lavikkala on työskennellyt A-klinikkakodissa sen perustamisesta lähtien, vuodesta 2013.

– Asukkaiden iät vaihtelevat neljästäkymmenestä ylöspäin. Jos raju alkoholinkäyttö on alkanut alle kaksikymppisenä, voi päihdemuistisairaus tai juomisesta johtuva älyllisten taitojen rapautuminen ilmetä jo varhain, selittää Lavikkala.

Toipuminen alkaa, kun ryyppääminen loppuu.

Päihdemuistisairauden kehittyminen yleensä pysähtyy, kun juominen loppuu. Tässä päihdemuistosairaudet eroavat Alzheimerin taudista ja muista etenevistä muistisairauksista.

Toisinaan asukas voi kuntoutua niin hyvin, että hän pärjää tuetusti omassa kodissaan.

– Ihmisen kyky toipua vuosikymmenien ryyppyputkesta ja rankoista kokemuksista on työn palkitsevin puoli, Lundström sanoo.

Lue lisää: Työ & alkoholi: Päihdeongelman piilottelu vähentynyt, puuttumista hidastellaan

Moniammatillista tiimityötä

ohjaajat Teemu Lavikkala ja Hans Lundström
Asiakastyön ohella Teemu Lavikkala (vas.) toimii A-klinikka Oy:n valtakunnallisena työsuojeluvaltuuettuna. Oikealla ohjaaja Hans Lundström.

A-klinikkakodissa on kahdeksan pysyväispaikkaa, joista viisi on varattu Salon kaupungille. Lopuille paikoille asiakkaat tulevat kotikuntansa maksusitoumuksella lähinnä Länsi-Suomesta ja Uudeltamaalta.

Pitkäaikaispaikkojen lisäksi on kaksi intervallipaikkaa. Niiden ansiosta omainen saa viikon loman ja levon päihdemuistisairaasta läheisestään.

A-klinikkakodissa on kymmenen asiakaspaikkaa, kahdeksan niistä pitkäaikaiskäyttöön.

Lyhytjaksoa käytetään myös henkilön alkoholiriippuvuuden, muistiongelman vakavuuden, toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointiin. Silloin jakso kestää kolmesta neljään viikkoon, ja sen aikana asiakkaalle tehdään useita yleisesti käytössä olevia muistitestejä.

Testit ja arvioinnin suorittaa A-klinikkakodin moniammatillinen tiimi, johon kuuluu ohjaajien lisäksi sairaanhoitaja ja palveluesimies. Muistitestien tulokset analysoi lääkäri.

Käyttöaste 80 prosenttia

Tavallisesti asiakas tulee ensin arviointijaksolle. Sen jälkeen voi hakea maksusitoumusta pidemmälle kuntoutusjaksolle tai pysyväispaikkaan.

– Aina maksusitoutumuksen saaminen ei onnistu, sillä valitettavasti kunnat säästävät väärässä paikassa.

Viime vuonna käyttöasteemme oli 70 prosenttia, tänä vuonna olemme 80 prosentissa, kertoo palveluesimies Paula Raatikainen.

Hänen mielestään jatkohoito tulisi tuntuvasti edullisemmaksi, jos kunnat maksaisivat ensin hiukan kalliimpaa vuorokausihintaa päihderiippuvaisen kuntouttamiseen erikoistuneelle palveluntuottajalle.

– Myös inhimilliseltä kannalta on kyseenalaista sijoittaa keski-ikäinen päihdemuistisairas tehostettuun palvelu-
asumiseen, jossa on kahdeksan- ja yhdeksänkymppisiä alzheimerpotilaita. Se ei ole hyväksi kummallekaan.

Seitsemästä seitsemään

Aamuseitsemältä töihin ja kello 19.15 kotiin, yhteensä 12 tuntia ja 15 minuuttia. Sellainen on A-klinikkakodin ohjaajien normaali työvuoro. Päivisin vuorossa on kaksi ohjaajaa, yöllä vain yksi.

– Aiemmin työskentelimme kolmessa vuorossa runsas seitsemän tuntia kerrallaan, mutta muutama vuosi sitten päätimme kokeilla tavallista pidempää päivää ja siirtymistä kahteen vuoroon, kertoo Lavikkala.

Työvuoro kestää 12 tuntia ja 15 minuuttia.

Kokeilu synty ohjaajien yhteisestä aloitteesta. Käytäntö jäi pysyväksi, sillä se osoittautui toimivaksi niin työntekijöiden kuin asukkaiden kannalta.

– Muistisairaat asukkaat rauhoittuivat, kun vuoron vaihtoon liittyvä häsläys ja uusien naamojen vaihtuminen kesken päivän jäivät pois, Lundström kertoo.

Myös työntekijöille järjestely sopii, sillä sen johdosta työviikossa on keskimäärin kolme työpäivää ja neljä vapaata.

Hans Lundström
Palkitsevinta työssä on Hans Lundströmin mielestä asukkaan toipuminen päihteettömään elämään.

Turvahälytin aina kaulassa

Päihdemuistisairaiden arki rullaa ennalta laaditun viikko-ohjelman mukaan. Päivää rytmittävät ruokailut ja aamu- ja iltapalat sekä kahdesti päivässä toistuva ulkoilu, johon voi osallistua tai olla osallistumatta. Sauna lämpiää tiistaisin.

Päivää rytmittävät ruokailut, välipalat ja ulkoilu.

– Heti aamupalan jälkeen käymme läpi päivän menot. Joku voi tarvita saattajaa pankki- tai muiden asioiden hoitoon, toiset voivat mennä kävelemään, keilaamaan tai vaikka päiväelokuviin ohjaajan kanssa, kertoo Lavikkala.

Ulko-ovi on turvallisuussyistä lukossa, koska osa asukkaista saattaa eksyä. Jos eksymisvaaraa ei ole, voi liikkua ulkona yksin.

kaksi miestä kävelee luonnossa
A-klinikkakoti sijaistee Salon Pahkavuoressa, missä on luonto ja hyvät kävelymaastot lähellä.

 

Joskus harvoin asukas joudutaan toimittamaan selviämisasemalle tai putkaan.

– A-klinikkakoti on päihteetön. Silloin tällöin joudumme puhalluttamaan asukkaita ja joskus harvoin toimittamaan selviämisasemalle tai putkaan, kertoo Lavikkala.

Ohjaajien kaulassa on yötä päivää turvahälytin, mutta väkivalta- ja uhkatilanteita ei ole kaksikolle sattunut.

– Puhumalla on pärjättävä, ja pärjätään, sanoo Lavikkala.

– Joskus apua pitää hälyttää sairaus- ja kouristuskohtauksen takia. Silloin on osattava suojata asukasta, itseä ja muita lähellä olevia, kertoo Lundström.

Apua omaan tai läheisesi päihderiippuvuuteen saat esimerkiksi Päihdelinkin neuvontapalvelusta. Paikallisen A-klinikkasi tiedot löydät A-klinikkasäätiön sivuilta.