5.2.2020

Hänet tuntee koko Vuosaari – Opettaja Nimco Noorilla on asiaa kotiin jääneille vanhemmille: ”Tulkaa rohkeasti mukaan yhteiskuntaan”

Nimco Noor Vuosaaressa

Kun Nimco Noor muutti 20 vuotta sitten Vuosaareen, hän ei osannut sanaakaan suomea eikä tuntenut ketään. Niinpä hän marssi ensi töikseen kielikurssille ja hankki ystäviä.

Kulttuurikahvila, Vuosaari-päivä, Ravintolapäivä, Nuorisotalon ja Vuotalon kulttuuripäivät, uudenvuodenjuhlat, kesä- ja kevättapahtumat, Vuosaari-seuran retkipäivät.

Vuosaaren kaupunginosatapahtumien runsautta hengästyttävämpää on ainoastaan tahti, jolla JHL:läinen opettaja Nimco Noor, 45, niihin osallistuu.  

– Täällä on niin paljon tapahtumia ja toimintaa, ettei täältä tarvitse välttämättä poistua lainkaan, Noor toteaa.

Nimco Noor Vuosaaressa
Nimco Noor ja Vuosaari ovat erottamaton yhdistelmä. Metro vie kätevästi töihin ja muihin rientoihin muualle Helsinkiin.

Kolumbus-kauppakeskuksen kahvilassa on lämmin. Vielä viisi minuuttia sitten Noor poseerasi kameran edessä tammikuisen räntäpuhurin riehuessa ärjyimmillään.

Hymy ei hyytynyt, vaikka märkä tuuli paiskautui kasvoille vaakatasossa. Hänestä Vuosaari on talvellakin erinomaisen virikkeellinen paikka.

Noor istui pitkään Vuosaari-seuran hallituksessa ja kaksi vuotta sitten hänet palkittiin kaupunginosa-aktiivisuudestaan Vuosaaren Vuokko -tunnustuksella.

Hän on myös kirjoittanut kirjoja, julkaissut muistipelin, kasvattanut yksin kahdeksan lasta ja toiminut Suomen Somalia-verkoston varapuheenjohtajana.

Kaikki tämä työn ja opiskelun ohella. Noor teki muutaman vuoden koulunkäynninohjaajan töitä Helsingin kaupungilla. Nyt hän opettaa kaupungin kouluissa somalian kieltä ja islamin uskontoa – ja aikoo opiskella itselleen lastentarhanopettajan paperit.

Nimco Noor Vuosaaressa
Noorin hymy ei hyydy kolhossa kaamoksessakaan. Taustalla näkyy Vuosaaren maamerkki, Cirrus-tornitalo.

Kotiäiti ei jäänyt kotiin

Vuosaari on noin 39 000 asukkaan rantakaupunginosa Itä-Helsingissä. Kaksi vuosikymmentä sitten alueella oli rähjäisen geton maine, ja se antoi nimensä ahdingossa rypevistä ihmisistä kertovalle elokuvalle.

Noista ajoista on tultu pitkä matka: nykyään Vuosaari on siisti, urbaani kaupunginosa, jonka maamerkkejä ovat upea Aurinkolahden ranta ja Cirrus, yksi Helsingin harvoista oikeista pilvenpiirtäjistä.

Noor palkittiin kaupunginosa-aktiivisuudestaan Vuosaaren Vuokko -tunnustuksella.

Nimco Noor tuli Suomeen pienen lapsensa kanssa pakolaisleiriltä Kenian Nairobista. Sinne hän muutti Somalian Mogadishusta, sisällissodan jaloista.

– En tiennyt etukäteen muuta kuin, että Suomi on Pohjois-Euroopassa ja siellä on kylmä. Aloin ottaa selvää, kun sain tietää, että muutan tänne. Internetiä ei ollut, joten kävin Nairobissa kirjastossa lukemassa tietoa Suomesta. Myös suurlähetystöstä kerrottiin, millainen maa on kyseessä. 

Sisällissota oli räjäyttänyt Mogadishun muistoksi entisestään, joten Suomeen muuttaminen ei pelottanut Nooria. Hämmästeltävää uudessa maassa riitti. Oli kesä, ja aurinko paistoi vielä kymmeneltä illalla täydeltä taivaalta. Nuorta naista ihmetytti, loppuuko päivä koskaan.

Noor muutti ensin Meri-Rastilaan, mutta sai pian Vuosaaresta kaupungin asunnon. Hän tutustui heti samassa talossa asuvaan lapsiperheeseen. Yhä lisää ystäviä tuli pihapiiristä ja harrastuksista.

Helsinki ei silloin ollut läheskään yhtä kansainvälinen kuin nykyään. Vuosaaressa oli kuitenkin paljon maahanmuuttajia.

– Kiinnitin heti huomiota siihen, että täällä on todella monikulttuurista. Sekä maahanmuuttajiin että kantasuomalaisiin tutustuminen oli helppoa.

Vuonna 2001 Noor meni ensimmäiselle suomen kielen kurssilleen. Alkuaikojen lämpimimmät muistot liittyvät silloin vasta rakennettuun Kallahden nuorisotaloon.

– Siellä osallistuin suomentunneille ja sauvakävely- ja retkeilykursseille. Vaikka minulla oli pieni vauva, halusin olla mukana aktiviteeteissa.

Nimco Noor Vuosaaressa
Kallahden nuorisotalo on Noorille ja hänen lapsilleen tuttu ja rakas paikka.

Noor juurtui Vuosaareen nopeasti. Vuosien varrella lapsia tuli lisää. Tuli myös ero. Myöhemmin kotiäitiys vaihtui työelämään. Kaiken aikaa Noor teki ja harrasti aktiivisesti kaikkea mahdollista.

– Olin monta vuotta kotiäiti, mutta en koskaan äiti joka istuu kotona, hän kuvailee.

Uuteen maahan kotoutuminen voi olla hankalaa. Kielimuuri nousee raskaana vastaan ja rasistiset asenteet lannistavat. Varsinkin kotona lapsia hoitavan vanhemman on vaikea löytää verkostoja. Osa luovuttaa ja eristyy omaan poteroonsa.

Nimco Noor kannustaa maahanmuuttajia ihmisten ilmoille – varsinkin somalialaistaustaisia kotiäitejä, joille kotoutuminen voi olla erityisen hankalaa.

– Kotiäidinkin pitää olla aktiivisesti mukana koko Suomen yhteiskunnassa eikä vain omassa yhteisössään. On kivaa olla osa yhteiskuntaa!

Lue lisää: Nyt puhuvat maahanmuuttajat: ”Miten voi kokea olevansa ammattiliiton jäsen, jos ei ymmärrä sen viestejä?”

Ruoka rakentaa siltoja

Nimco Noorin kaupunginosa-aktiivisuudella on paitsi henkilökohtainen myös yhteiskunnallinen päämäärä. Kaupunkitapahtumissa ihmiset oppivat toisiltaan ja toistensa kulttuureista. Kun Noor esimerkiksi myy Ravintolapäivässä kotitekoista somalialaista ruokaa, ihmisten välille rakentuu siltoja.

– Tunnen Vuosaaresta nykyään todella paljon ihmisiä. Heidän joukossaan on kantasuomalaisia, venäläisiä, virolaisia, somalialaistaustaisia ja vaikka keitä muita.

Nuorena Noor unelmoi lentäjän ammatista, mutta nykyään hän hieman pelkääkin lentämistä. Kutsumus on löytynyt lapsista, joiden kasvattajana Noor on huomannut olevansa luonnonlahjakkuus, juuri sopiva yhdistelmä kärsivällisyyttä ja jämäkkyyttä.

Lue lisää: Seniorikodin huoltomies Abdulkadir Mohamud sai lapsena kutsumuksen auttamiseen –Nyt hän paljastaa, kuinka hymy pysyy huulilla vaikeanakin päivänä

Myös lapsille – kotona ja koulussa – Noor haluaa opettaa oman aktiivisuuden tärkeyttä.

– Lapsenkin on tiedettävä, että vaikka olet vieraskielinen Suomessa, et ole ulkona yhteiskunnasta. Yhteiskuntaan pääsee kyllä sisälle. Ole rohkea, ole mukana!

Somaliassa peruskoulu oli ilmainen ja oppiaineet pitkälti samat kuin Suomessa.

Noor ehti käydä Somaliassa peruskoulua Suomen yhdeksättä luokkaa vastaavalle asteelle. Koko maailma oli silloin erilainen. Teknologia ei ollut sellaista kuin nyt, kun melkein kaikki tapahtuu sähköisesti.

Koulukirjat piti ostaa itse, ja päivät olivat pitkiä, kahdeksasta kahteen. Perusteiltaan somalialainen koulunkäynti ei kuitenkaan juuri eronnut suomalaisesta. Somaliassakin peruskoulu oli ilmainen ja oppiaineet pitkälti samat kuin suomalaisessa opetusohjelmassa.

Noorista parasta oli äidinkieli. Kaikki siihen liittyvä tuntui varmalta.

– Nyt kun opiskelen vierasta kieltä aikuisena, olen epävarma kaikesta! Kun kirjoitan suomeksi, epäilen aina, olenko kirjoittanut sataprosenttisesti oikein – silloinkin kun olen. Suomi on vaikea kieli. Silti: jos sitä haluaa oppia, mitään estettä ei ole.

Miltä naisesta tuntuu

Jo pikkulapsena Nimco Noor kantoi aina mukanaan kynää ja vihkoa. Illalla hän kirjoitti vihkoon, millainen päivä oli ollut.

Viime keväänä hän julkaisi omakustanteena eronneesta naisesta kertovan romaanin. Se on fiktiivinen, mutta perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin.

– Suurin osa somalinkielisistä kirjoista on miesten kirjoittamia. On tarpeen kertoa yhtä syvästi siitä, millainen on naisen elämä. Haluan tuoda esiin somalialaistaustaisten yksinhuoltajaäitien elämää: miltä heistä tuntuu ja miten he elävät, hän sanoo.

Noorin mukaan Eronneen naisen tarina on piakkoin ilmestymässä suomeksi, ja hän on suunnitellut myös äskettäin ilmestyneen ensimmäisen lastenkirjansa suomennuttamista.

Lue lisää: ”Tiedän, mitä on olla luokan ainoa musta”– Nura Farah ei uskaltanut kiusattuna nuorena unelmoida, että kirjoittaisi kirjan suomeksi

Alkutalvesta hän kävi Nairobissa työmatkalla esittelemässä kirjaa. Se oli Noorin ensimmäinen vierailu Afrikkaan sitten vuoden 2000, jolloin hän muutti Suomeen.

Ja kun kyseessä on Nimco Noor, ei siinä tietenkään kaikki. Noor on suunnitellut ja julkaissut myös somalinkielisen muistipelin. Hänen tietojensa mukaan se on ensimmäinen laatuaan koko maailmassa.

Somalinkielinen muistipeli
Nimco Noor on julkaissut somalinkielisen muistipelin.

Aurinkolahti muistuttaa kotirannasta

Vaikka Nimco Noor viihtyy Vuosaaressa talvella, on kesä hänestä kaupunginosan parasta aikaa. Noor syntyi ja kasvoi Mogadishussa rannan tuntumassa, ja Aurinkolahden ranta muistuttaa lapsuuden kesistä.

– Mogadishussa on pitkä ranta, johon isä vei meidät perjantaisin. Siellä oli myös kalatori, josta ostimme tuoretta kalaa. Aurinkolahdesta ei saa kalaa, mutta siinä on silti paljon samaa kuin lapsuuteni rannassa.

Noor on asunut Vuosaaressa lähes puolet elämästään. Hänen kahdeksasta lapsestaan kuusi on syntynyt ja kaikki kasvaneet siellä. Kaksi vanhinta lasta on nyt armeijassa ja nuorin kolmannella luokalla.

Nimco Noor Vuosaaressa
Noorin mielestä somalinkielen kaunein sana on qurux eli kaunis. Entä suomen kielen kaunein sana? Tietenkin kiitos! Taustalla Kallahden nuorisotalon liikuntasali.

Noorin seuraavista vaiheista on turvallista tehdä ennustus: hän pysyy aktiivisena – eikä lähde Vuosaaresta minnekään.

– Missä menenkin, Vuosaari on aina mielessäni! En voisi kuvitella asuvani missään muualla, hän toteaa.

Kaksi vuosikymmentä sitten Noorin vuosaarelaistuminen – ja suomalaistuminen – alkoi Kallahden nuorisotalolta. Nyt hänen lapsensa osallistuvat aktiivisesti saman nuorisotalon toimintaan.

Kaiken muun ohella Nimco Noor oppi siellä sauvakävelyn.

– Sauvakävelen yhä, talvella ja kesällä.