Hoitologistikot tulivat sairaaloihin: Tiinalla ja Sarilla on homma hallussa

Hoitologistikot huolehtivat siitä, että hoitovälineet ja -tarvikkeet eivät lopu kesken ja että ne löytyvät juuri sieltä mistä pitääkin. JHL:läiset Tiina Maasalo ja Sari Yli-Länttä osaavat homman.

Suomen ensimmäiset hoitologistikot valmistuivat Lahden ammattikorkeakoulusta marraskuussa 2013. Seinäjokelaiset Tiina Maasalo, 38, ja Sari Yli-Länttä, 27, aloittivat samassa oppilaitoksessa toisessa erässä keväällä 2015 ja valmistuivat vuotta myöhemmin.-

– Idea lisäkoulutukseen tuli työnantajalta. Koko ammattinimike hoitologistikko oli meille vieras, mutta kauan ei asiaa jääty hautomaan, vaan haettiin ja päästiin koulutukseen, kertoo Tiina Maasalo.

Opiskelu tapahtui oppisopimuksella työn ohessa. Lähiopetuspäiviä Lahdessa oli vuoden aikana kymmenen. Lisäksi opintoihin kuului itsenäistä opiskelua ja verkkoalustalla tehtäviä kotiläksyjä.

Sekä Maasalo että Yli-Länttä ovat peruskoulutukseltaan välinehuoltajia ja ehtineet toimia ammatissa pari vuotta.

– Aiemmasta koulutuksesta ja sairaalatyökokemuksesta oli apua opinnoissa. Terveydenhuollon prosessit olivat ennestään tuttuja, samoin useimmat hoitovälineet ja sairaalatarvikkeet. Uutta olivat lähinnä varastokierron hallintaan liittyvät asiat ja liiketalous, kertoo Yli-Länttä.

Hoitologistikko Tiina Maasalo
Seinäjoen keskussairaalassa työskentelee kuusi hoitologistikkoa. Tiina Maasalon työpisteeksi on vakiintunut sairaalan leikkaus- ja anestesiayksikkö.

Valmistumisen jälkeen kaksikon ammattinimike vaihtui välinehuoltajasta hoitologistikoksi. Samalla kumpikin sai muutaman kympin lisää kuukausipalkkaansa.

Myös työpiste siirtyi välinehuoltokeskuksesta sairaalan logistiikkakeskukseen, käytännössä keskusvarastoon.

– Tosin hoitologistikon työ on hyvinkin liikkuvaa. Esimerkiksi hyllytyspalvelussa, jossa ensin työskentelin, askelmittariin saattoi kertyä työpäivän aikana jopa 8 000 askelta, Sari Yli-Länttä kertoo.

Kamelit ja muulit apuna

Seinäjoen keskussairaalan palveluksessa on kaikkiaan kuusi hoitologistikkoa, joista kolme on tutkinnon suorittaneita ja kolme parhaillaan koulutuksessa.

Kaksi heistä työskentelee hyllytyspalvelussa ja yksi steriilivarastossa. Tiina Maasalon ja Sari Yli-Läntän työpisteeksi on vakiintunut sairaalan leikkaus- ja anestesiayksikkö, johon sisältyy 14 leikkaussalia ja 16-paikkainen heräämö. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu päiväkirurgian yksikkö, jossa on viisi salia pienempiä operaatioita varten.

– Työn kannalta aamut kello kuudesta kahdeksaan ovat kaikkein kiireisimpiä. Silloin kierretään kaikki leikkaussalit, tarkastetaan anestesiapöytien varustus ja täydennetään, jos jotain hoitovälineitä tai -tarvikkeita puuttuu, Maasalo kertoo.

Hoitologistikkojen apuna on täyttökärryt: isoja he kutsuvat kameleiksi ja pienempiä muuleiksi. Varsinkin kameliin mahtuu tavaraa laidasta laitaan, eli neuloja, ruiskuja, hengityskostuttimia, letkuja, maskeja ja muita tehadassteriilejä tuotteita.

Hoitologistikko Tiina Maasalo kiirehtii
Erityisesti aamut ovat kiireisiä, koska silloin pitää tarkistaa ja täydentää kaikkien leikkaussalien anestesiapöytien varusteet.

Muuleissa kulkevat muun muassa katetrointisetit, leikkausliinat, haavasidokset ja muut pienet hoitotarvikkeet.

– Hoitotarvikkeita ei huiskita hujan hajan, vaan jokaiselle tuotteelle on oma nimetty paikkansa. Usein näemme jo silmämääräisesti, mitä puuttuu. Leikkaussalien varustus hoidetaan kerralla kuntoon koko päiväksi, sillä ei niihin voi lampsia kesken operaation täydentämään laatikoita ja pöytiä, Yli-Länttä sanoo.

Hoitologistikkojen työhän kuuluu myös tavaratilausten teko, pahvilaatikoita täynnä olevien rullakoiden vastaanotto ja purku sekä varastohyllyjen ja -kaappien täyttö. Loppuiltapäivästä jompikumpi menee vielä avustamaan steriilivarastoon, jossa tehdään ns. toimenpidekeräily seuraavan päivän leikkauksia varten.

– Saamme hoitajilta listan joko paperilla tai suoraan mobiililaitteeseen siitä, mitä välineitä tarvitaan ja keräämme ne valmiiksi. Välineet vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä ortopedinen tai gynekologinen tai jokin muu leikkaus, selittää Tiina Maasalo.

Tehokkuus paranee, hoitoaika lyhenee

Miksi hoitologistiikkaan erikoistuneita ammattilaisia ylipäätään tarvitaan? Siksi että tutkimusten mukaan jopa 20 prosenttia sairaanhoitajien työajasta saattaa kulua hoitotarvikkeiden tilauksiin, toimenpidekeräilyihin ja muihin tukipalveluihin liittyviin töihin. Kun hoitologistikot huolehtivat hoitotarvikkeiden ja -välineiden riittävyydestä, hyllyttämisestä ja keräilystä, he voivat keskittyä varsinaiseen työhönsä, eli potilaiden hoitamiseen.

Samalla koko sairaalan toiminta sujuvoituu, hoitoajat lehenevät ja tehokkuus paranee.

Seinäjoen keskussairaalan lisäksi hoitologistikkoja on palkattu muun muassa Päijät-Hämeen, Varsinais-Suomen ja Keski-Suomen sairaanhoitopiireihin. Myös Lapin keskussairaalassa työskentelee yksi hoitologistikon lisäkoulutuksen saanut, mutta siellä ammattinimike on säilynyt ennallaan materiaalihoitajana.

– Meillä Seinäjoella on hyvät kokemukset hoitologistikoista, kiittelee leikkaus- ja anestesiayksikön osastonhoitaja Kristiina Raitanen.

Huolellisuus valttia työssä

Leikkausosastoin käytäviä kiertäessään ja täyttökärryjä työntäessään Sari Yli-Länttä ja Tiina Maasalo sulautuvat muiden sairaala-ammattilaisten joukkoon. Työasut ovat koko osastolla samat, siniset nutut ja housut.

Hoitologistikko SariYli-Länttä
– Niin hoitologistikon kuin välinehuoltajan työ vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta, sanoo Sari-Yli-Länttä.

– Vain steriilivarastossa käytetään suojavaatteita, lähinnä päähinettä, kertoo Yli-Länttä.

Potilaiden kanssa seurusteluun kaksikolla ei ole aikaa eikä oikein mahdollisuuttakaan, sillä leikkauksen jälkeen potilaat siirretään heräämöön ja sieltä melko nopeasti sisätauti- ja muille osastoille toipumaan.

– Silti vuorovaikutustaidot ovat ammatissa tarpeen, sillä teemme yhteistyötä hoitajien ja muiden keskusvaraston logitiikkatyöntekijöiden kanssa, he kertovat.

Myös huolellisuus, jopa pikkutarkkuus, on työssä valttia, sillä virheet hidastavat hoito- ja leikkausprosesseja ja heikentävät pahimmassa tapauksessa potilasturvallisuutta.

– Hoitajilta saisi tulla enemmänkin palautetta, niin onnistumisista kuin epäonnistumisista, ja mieluiten suoraan meille, naiset toivovat.

Palaute olisi tarpeen, koska hoitologistikon tehtäväkuvausta on tarve kehittää edelleen.

– Tarkka tehtäväkuva on vasta hakusessa. Toisinaan istumme alas esimiehemme logistiikkapäällikkö Ville Ruuskasen kanssa ja käymme läpi tehtäviä ja mietimme mitä pitäisi tehdä toisin ja mitä voisi vielä kehittää, Maasalo kertoo.

Ainakaan toistaiseksi kumpikaan naisista ei kaipaa takaisin välinehuoltokeskukseen, vaikka viihtyivät toki sielläkin.

– Välinehuoltokeskus on sairaalan sydän, sillä jos se seisahtuisi, loppuisivat desinfioidut ja steriilit hoitovälineet ja koko sairaalan toiminta vähitellen hiipuisi. Mutta myös uusi työ tuntuu merkitykselliseltä. On tosi tärkeää, että hoitovälineiden ja -tarvikkeiden saatavuus on turvattu hektisessä leikkaussaliympäristössä, he miettivät.