8.11.2022

Satu Mikolan kaltaiset hoiva-avustajat ovat yksi ratkaisu vanhustenhoidon henkilöstöpulaan: ”Joka päivä on ainakin mikrotuokion verran aikaa Helville”

hoiva-avustaja Satu Mikola ja Helvi Rantala

JHL:läiset hoiva-avustajat Satu Mikola ja Sini Levänen eivät kadu ammatinvalintaansa. Heidän kaltaisiaan tarvitaan lisää, sillä vanhuspalveluiden tuottajat palkkaisvat noin 2 600 hoiva-avustajaa lisää, jos heitä vain olisi saatavilla.

Hoivatyöntekijä Satu Mikolan työpäivä on alkanut seitsemältä aamulla Salon tehostetun palveluasumisen yksikössä Vuorelassa. Puoli kahdeksaan mennessä hän on ottanut vastaan yövuoron raportin ja auttaa sitten aamuvirkkuja vanhuksia peseytymisessä ja pukeutumisessa.

– Toimimme asukaslähtöisesti. Ketään ei herätellä kesken unien, hän sanoo.

Vuorelassa on 21 asukaspaikkaa, joista kolme on varattu intervallihoitoon. Asukkaat ovat pääasiassa fyysisesti hyväkuntoisia mutta useimmiten muistisairaita, jotka tarvitsevat apua ja tukea arjen toimissa.

Helvi Rantala ja Satu Mikola
Helvi Rantala ja hoivatyöntekijä Satu Mikola pelaavat säännöllisesti muistipeliä. Rantala tunnistaa ja muistaa hyvin marjojen ja puiden nimet.

Kun lounasruokailusta on selvitty, on Mikolalla tovi aikaa omahoidettavalleen Helvi Rantalalle. Ensin he selaavat luontoaiheisia kortteja, joista virkeä yhdeksänkymppinen tunnistaa ja muistaa liki kaikkien marjojen nimet. Vain suomuurain tuottaa hiukan ongelmia.

– Muistatko taputusleikin, Mikola houkuttelee ja näyttää esimerkkiä. Pian kaksikon kämmenet läpsyvät tasatahdissa vastakkain.

Ihan joka työvuorossa Mikolalla ei ole aikaa leikeille ja muistipeleille asukkaiden kanssa.

– Mutta päivittäin on mikrotuokioita, jolloin voi huomioida toisen ja vaihtaa muutaman sanan hänen kanssaan.

Kännykkätehtaalta hoiva-avustajaksi

Satu Mikola, 47, valmistui hoiva-avustajaksi 2013. Sen jälkeen hän sai kaksi lasta. Näiden hiukan kasvettua Mikola on keikkaillut Salon vanhustenhoidon eri yksiköissä.

– Runsas vuosi sitten otin vastaan pidemmän sijaisuuden Vuorelassa. Tämä tuntuu lottovoitolta: keikkaillessa en juurtunut mihinkään, mutta täällä olen oppinut tuntemaan asukkaat ja saanut heidän luottamuksensa.

Helvi Rantala ja Satu Mikola
Motoriikkaa voi harjoitella vaikka lapsuudesta tutun taputusleikin avulla.

Mikola teki ensimmäisen työuransa Nokian Salon tehtaalla. Kun yritys vähensi väkeä, hän hankki Nokia Bridge -muutosturvaohjelman kautta itselleen uuden ammatin.

– Silloin hoiva-avustajan koulutus kesti kahdeksan kuukautta. Se tuntui sopivan pieneltä askeleelta uudelle alalle.

Mikola ei ole kertaakaan katunut ammatinvalintaansa. Hän ei aio jatkaa lähihoitajaksi, vaikka se pätevöittäisi lääkehoitoon ja nostaisi hiukan palkkaa.

– Saan touhuta mummojen ja pappojen kanssa, ja muut huolehtivat lääkkeistä. Se sopii minulle.

Hoiva-avustaja Satu Mikola

– Saan touhuta mummojen ja pappojen kanssa, ja muut huolehtivat lääkkeistä. Se sopii minulle.

Hoiva-avustajien työnkuva eroaa lähihoitajan tehtävistä erityisesti lääkehoidon ja asiakastyön osalta.

– Salon kaupungin palkkaamien hoiva-avustajien työn pääpaino on välillisissä tehtävissä, kuten ruoka- ja astiahuollossa sekä siivous- ja pyykkihuollossa avustaminen. Näin hoitajien aikaa säästyy välittömään asiakastyöhön, sanoo Vuorelan osastonvastaava Päivi Peltonen.

Satu Mikolalle kuuluu myös hoiva-avustajaopiskelijoiden ohjaaminen. Lisäksi hän on mukana näytöissä yhdessä opettajan kanssa.

”Paras työyhteisö ikinä”

Myös JHL:läinen Sini Levänen, 43, on ammatinvaihtaja. Hän työskenteli aiemmin ohjaajana kehitysvammaisten päivätoimintakeskuksessa mutta vaihtoi alaa ja kouluttautui kaksi vuotta sitten hoiva-avustajaksi.

– Sain heti valmistuttuani vakituisen paikan Hoivakoti Pikisaaresta.

Pikisaari sijaitsee Turussa ja kuuluu Esperi Care -hoivaketjuun. Leväsen lisäksi siellä työskentelee kaksi hoiva-avustajaa.

– Paras työyhteisö ikinä, hän kehuu työpaikkaansa.

Satu Mikola ja Marika Kauküll
Hoiva-avustajien työhön kuuluu muun muassa pyykki- ja ruokahuollossa avustaminen. Kuvassa Satu Mikola ja Marika Kauküll.

Levänen osallistuu asukkaiden perushoitoon ja auttaa heitä peseytymisessä, pukeutumisessa ja ruokailussa. Lääkehoitoon hän ei voi osallistua, mutta haavahoitoon kyllä.

Leväsellä on kolme omahoidettavaa, joille hän tekee säännöllisesti RAI:n, eli palvelutarpeen arvioinnin. Hän on mukana myös heitä koskevissa hoitokokouksissa.

– Saattohoitovastaavana toimiminen arvelutti aluksi, mutta nyt koen sen kunniatehtäväksi.

Hoiva-avustaja Sini Levänen

– Lisäksi olen osaston saattohoitovastaava. Aluksi tehtävän vastaanottaminen arvelutti, mutta nyt koen sen kunniatehtäväksi. Tärkeintä on tehdä hoidettavien olo mahdollisimman miellyttäväksi.

Levänen on pohtinut myös lähihoitajaksi opiskelemista, mutta ei ole vielä tehnyt päätöstä.

– Kaikkein mieluiten opiskelisin sairaanhoitajaksi. Mutta koska minulla on adhd, se saattaa osoittautua liian haastavaksi.

Leväsen adhd ilmenee ajoittaisena tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeutena, mutta se ei vaikuta hänen työhönsä hoiva-avustajana.

Lue lisää: Nyt puhuu pääluottamusmies: Hoivaskandaali oli Esperi-ketjulle jääkylmä herätys  –”Enää ei hävetä mennä töihin”

Tuhansia avustajia tarvitaan

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan vanhuspalveluissa työskentelee noin 3 200 hoiva-avustajaa, ympärivuorokautisessa hoidossa heitä oli toukokuussa 2022 noin 2 800. Pelkästään viime vuonna hoiva-avustajia palkattiin liki 900. Hoiva-avustajat ovatkin yksi nopeimmin kasvavista ammattiryhmistä hoiva-alalla.

THL:n kyselyn mukaan vanhuspalveluiden tuottajat haluaisivat kaksinkertaistaa hoiva-avustajin määrän. Jos hoiva-avustajia olisi saatavilla, palkkaisivat palveluntuottajat noin 2 600 avustajaa lisää seuraavan vuoden aikana ja 4 300 kolmen seuraavan vuoden aikana.

Vuosina 2023-2025 aiotaan kouluttaa 2 500 hoiva-avustajaa. Määrä on merkittävä mutta ei vastaa täysin tarvetta.

JHL on ollut aktiivinen hoiva-avustajien vakiinnuttamiseksi osaksi hoitoketjua.

Ammattiliitto JHL on toiminut aktiivisesti hoiva-avustajien ammatin vakiinnuttamiseksi osaksi hoito- ja hoiva-ammattilaisten ketjua. Työ on kantanut hedelmää: vuoden 2020 vanhuspalvelulain mukaan hoiva-avustajat lasketaan henkilöstömitoitukseen siltä osin kuin he tekevät välitöntä asiakastyötä.

hoiva-avustaja Satu Mikola
Satu Mikola työskenteli aiemmin Nokian Salon tehtaalla. Vuonna 2013 hän valmistui hoiva-avustajaksi.

Myös sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran mielestä hoiva-avustajien määrää hoivakodeissa voi lisätä. Valviran ohjeistuksen mukaan työvuorossa voi työskennellä yksi hoiva-avustaja kahta sosiaali- ja terveydenhoidon ammattihenkilöä kohden. Ammattihenkilöihin lasketaan muun muassa lähihoitajat ja sairaanhoitajat.

Kun vanhuspalvelulain mukainen vähimmäismitoitus nousee nykyisestä 0,6:sta 0,7 työntekijään asukasta kohden, hoiva-avustajien määrää voidaan lisätä siten, että kymmentä asukasta kohden on kaksi hoiva-avustajaa. Mitoituksen kiristymistä lykättiin siten, että ensi vuoden huhtikuussa se nousee 0,65:een ja joulukuussa 0,7:ään.

Lue lisää: Lääkeluvattomat hoitajat, työntekijöiden uhkailu ja asukkaiden käsirysyt ovat vanhustenhoidon arkea – ”Vangitkin hoidetaan paremmin”

Hyriassa aloitti neljä ryhmää

JHL on ollut aktiivinen myös hoiva-avustajien koulutuspolun rakentamisessa. Koulutuksessa on päästy hyvään alkuun, sillä nykyään lähes 50 ammatillista oppilaistosta tarjoaa hoiva-avustajakoulutusta.

Suurin osa koulutuksenjärjestäjistä noudattaa sosiaali- ja terveysministeriön suositusta, jonka mukaan hoiva-avustajan opinnot sisältävät kaksi osaa lähihoitajan tutkinnosta. Näin menettelee esimerkiksi Hyria-koulutus. Se on kouluttanut 300 hoiva-avustajaa 2010-luvun alkupuolelta lähtien.

– Tänä syksynä Hyriassa opiskelee neljä ryhmää, kaksi Hyvinkäällä sekä yksi Hämeenlinnassa ja toinen Riihimäellä.

Koulutuspäällikkö Kati Karvonen

– Tänä syksynä opiskelee neljä ryhmää, kaksi Hyvinkäällä sekä yksi Hämeenlinnassa ja toinen Riihimäellä, yhteensä 71 opiskelijaa, kertoo Hyrian koulutuspäällikkö Kati Karvonen.

Koulutus kestää keskimäärin vuoden, ja siihen sisältyy runsaasti työssä oppimista. Koulutuksia järjestäessään Hyria tekee yhteistyötä niin yksityisen kuin julkisen sektorin toimijoiden kanssa. Parhaillaan menossa on Hyrian ja Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän (Keusote) yhteishanke, jossa 12 filippiiniläistä valmistuu oppisopimuksella hoiva-avustajiksi.

Maahanmuuttajille tarkoitettu koulutus kestää hiukan pidempään kuin vuoden, sillä siihen sisältyy suomen kielen opetusta. Lisäksi hoiva-avustajia valmistuu työttömille suunnatusta työvoimakoulutuksesta ja työnantajille räätälöidystä rekrykoulutuksesta.

Huomio suunnattava elämänlaatuun

Hoiva-avustajakoulutuksen valtteja ovat muun muassa sen lyhyt kesto, käytännönläheisyys ja joustavuus.

Myös hyvät työllisyysnäkymät saattavat houkutella hakijoita. Esimerkiksi tätä juttua kirjoitettaessa Duunitorilla oli tarjolla runsas sata hoiva-avustajan työpaikkaa.

Satu Mikola ja Helvi Rantala halaavat
Läheisyys on yksi ihmisen perustarve, eikä se katso ikää.

– Jos on fyysisesti ja psyykkisesti riittävän vahva, jotta voi kohdata ja hoitaa toisia ihmisiä, työllistyy kyllä, sanoo Kati Karvonen Hyriasta.

JHL:n ammattialatoiminnan päällikön Marjut Mankan mielestä hoiva-avustajien määrän lisääminen mahdollistaisi lähi- ja sairaanhoitajien keskittymisen enemmän hoidollista osaamista vaativiin tehtäviin.

– Meillä kaikilla on perustarpeet. On tärkeää, että joku istuu vieressä ja kysyy, mitä tänään kuuluu.

JHL:n ammattialatoiminnan päällikkö Marjut Manka

– Samalla se lisäisi heidän omaa työhyvinvointiaan ja tukisi jaksamista.

Mankan mukaan vanhuksia ei kuitenkaan saisi nähdä pelkästään monisairaiden ryhmänä, koska silloin huomio kiinnittyy liian yksipuolisesti painehaavoihin, nielemisen ongelmiin ja lääkitykseen. Pitäisi muistaa puhua myös elämänlaadusta ja yksinäisyydestä.

– Meillä kaikilla on inhimilliset perustarpeet. Niihin kuuluu se, että joku istuu vieressä ja kysyy, mitä tänään kuuluu, tai nauttii seurana pullakahvit ja vie roskapussin ulos.