Uusi puheentunnistusteknologia on vähentänyt tuntuvasti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tekstikäsittelijöiden töitä. Siksi HUS-kuntayhtymä on käynnistänyt yt-neuvottelut henkilöstön vähentämiseksi. Motiivi kuulosteli pääluottamusmiehen ja JHL:läisten tekstinkäsittelijöiden tuntoja mahdollisten irtisanomisten kynnyksellä.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) tekstinkäsittelijöitä uhkaa joukkoirtisanominen jo toukokuussa. Syynä on Apotti-tietojärjestelmän rinnalla käyttöön otettu puheentunnistusteknologia, jonka ansiosta lääkäri näkee oman sanelunsa välittömästi päätteeltään. Samalla hän voi tarkistaa potilasasiakirjan tekstin ja tehdä itse korjaukset.
Jo parin viikon kuluttua edustatunnistus-toiminnon käyttöönotosta yli 80 prosenttia Apotin lääkäreistä hyödynsi sitä saneluissaan – ja sen seurauksena tekstinkäsittelijöiden työmäärä putosi noin kymmenesosaan entisestä.
Uusi teknologia vähensi tekstinkäsittelijöiden töitä dramaattisesti.
Pudotus on dramaattinen, sillä ennen puheentunnistuksen käyttöönottoa HUS Asvian tulosalueen tekstinkäsittelijät kirjoittivat noin 7 000 sanelua joka arkivuorokausi. Kuukaudessa niitä kertyi keskimäärin 150 000 ja vuodessa lähes pari miljoonaa.
Edustatunnistus-toiminto on yllättänyt käytettävyydellään kaikki, niin sairaanhoitopiirin johdon, työntekijät kuin henkilöstön edustajatkin.
– Uuden teknologian hyötyjä ei voi kiistää: se nopeuttaa saneluiden valmistumista ja siitä syntyy sairaanhoitopiirille pysyvä vuotuinen säästö, myöntää JHL:n pääluottamusmies Kalevi Kannisto.
Vähennystarve peräti 180
Maaliskuun alussa HUS ilmoitti aloittavansa henkilöstön vähentämiseen tähtäävät yt-neuvottelut. Neuvottelujen piirissä on runsas 300 henkilöä, joista tekstinkäsittelijöitä on 274. Muut nimikkeet ovat osastonsihteeri, toimistosihteeri, palveluesimies, suunnittelija, palvelusuunnittelija ja toimistonhoitaja.
Noin kymmenen henkilöä on jäämässä lähiaikoina eläkkeelle. Myöskään kuudentoista määräaikaisen työsuhdetta ei jatketa.
– Työnantajan arvion mukaan tekstinkäsittelyyn jää noin 60 henkilöä. Vähennystarve on poikkeuksellisen suuri, noin 180, kertoo Kannisto.
Yt-neuvottelujen piirissä on runsas 300 henkilöä.
Tekstinkäsittelijät ovat järjestäytyneet pääosin JHL:ään ja Jytyyn.
– Yt-nevotteluissa teemme voitavamme, jotta mahdollisimman moni tekstinkäsittelijöistä voi sijoittua muihin sairaanhoitopiirin tehtäviin ja irtisanottavien määrä on mahdollisimman pieni.
Kannisto ennakoi, että ruotsinkieliset ovat yt-neuvotteluissa hiukan paremmassa asemassa, sillä ohjelmasta ei ole vielä ruotsinkielistä versiota.
Koulutuksia tarjolla
Käynnissä olevat yt-neuvottelut ja irtisanomisuhka ovat aiheuttaneet jäsenistössä pelkoja ja ahdistusta. Kanniston mielestä HUSin on kannettava vastuunsa ja selvitettävä huolella kaikki mahdolliset tehtävät, joihin tekstinkäsittelystä vapautuvia voidaan perehdytyksen ja koulutuksen jälkeen sijoittaa.
– HUS on 26 000 työntekijällään suuri organisaatio, jossa vapautuu erilaisia tehtäviä. Myös voimassa oleva osittainen rekrytointikielto helpottaa irtisanomisuhan alla olevien sijoittumista nykyiselle työnantajalle, hän sanoo.
– Työnantajan on tunnettava vastuunsa, vaatii pääluottamusmies.
Ne työntekijät, jotka ovat toimineet aiemmin osastonsihteereinä, voivat hakea osastonsihteerin tehtävään. Lisäksi työnantaja tarjoaa muuntokoulutuksia ja oppisopimuskoulutuksia muun muassa palvelutyöntekijän, laitoshuoltajan ja ravitsemistyöntekijän tehtäviin.
– Jos joudutaan vähentämään henkilöstä, se on tehtävä hallitusti ja vastuullisesti. Pitkien irtisanomisaikojen lisäksi tulee käyttää erorahaa tilannetta helpottamaan, Kannisto sanoo.
”Olisinpa hiukan vanhempi”
Helsinkiläinen tekstinkäsittelijä Anni Koivisto, 57, on seurannut yt-neuvottelujen kulkua ulkoisesti tyynenä ja turhia panikoimatta.
– Ajattelin katsoa tämän homman loppuun. Jospa kävisi tuuri, ja saisin jäädä tekstinkäsittelyyn, hän toivoo.
Koivisto on suorittanut vastaanotto- ja osastoavustajan tutkinnon – tosin jo 80-luvulla, eikä se sellaisenaan anna valmiuksia kyseiseen ammattiin.
Myös ruokapalvelut ja puhtaanapito, joista voisi löytyä korvaavaa työtä, tuntuvat hänestä ainakin toistaiseksi vierailta.
– Ensimmäisen kerran eläissäni toivon, että olisin muutaman vuoden vanhempi. Silloin voisin ruveta harkitsemaan varhaiseläkkeelle jäämistä, hän sanoo.
”Etätyö maistuu mukavalta”
Lääkäreiden saneluiden mekaaninen puhtaaksi kirjoittaminen kuulostaa – luvalla sanoen – aika tylsältä, mutta Koivisto pitää työstään. On aina pitänyt.
– Minulla on mielenterveyshoitajan koulutus, mutta kun palasin hoitovapaalta töihin, halusin päivätöihin. Pääsin konekirjoittajaksi Laakson sairaalaan, ja nyt olen työskennellyt tekstinkäsittelijänä jo parikymmentä vuotta.
Vuosien mittaan Koivisto on oppinut lääkäreiden yksilölliset sanelutyylit ja lääketieteen sanaston. Vaihtelua saneluihin ovat tuoneet lääketieteen eri alat; väliin sanelu koskee syöpäsairauksia, väliin iho-, silmä- tai korvaongelmia.
Kotona työskentely ja joustavat työajat ovat plussaa.
Noin viisi vuotta sitten HUSin tekstinkäsittelijät saivat luvan etätyöskentelyyn.
– Siirryin heti työskentelemään kotoa käsin. Koskaan aikaisemmin työ ei ole maistunut näin mukavalta! sanoo Koivisto.
Toinen syy tyytyväisyyteen ovat joustavat työajat. Aamuihmisenä Koivisto on tottunut käynnistämään tietokoneen jo ennen viittä ja poimimaan jonosta edellispäivän kiireelliset sanelut.
Helmikuussa hän havahtui siihen, että saneluita ei ollutkaan odottamassa purkamista.
– Nyt avaan koneen vasta tunteja myöhemmin, sillä ensimmäiset sanelut kirjautuvat järjestelmään yleensä vasta yhdeksän maissa.
”Yt:t hyvään saumaan”
Porvoolaisen Michael Perukankaan, 49, HUS-työhistoria on kahdeksan vuoden mittainen. Valtaosan siitä hän on työskennellyt joko osastonsihteerinä tai tekstinkäsittelijänä ja kirjoittanut puhtaaksi lääkäreiden saneluja.
Perukangas palasi tekstinkäsittelyyn puolitoista vuotta kestäneeltä opintovapaalta viime vuoden lopulla – ja havaitsi pian, että saneluita ei tule entiseen tahtiin.
– Työmäärä on naurettavan pieni entiseen verrattuna. Tuntuu, että olemme suurimman osan aikaa valmiudessa, hän sanoo.
HUS Asvian Porvoon yksikössä työskentelee Perukankaan lisäksi kolme tekstinkäsittelijää, joista kaksi on jäämässä eläkkeelle loppukesästä. Myös Perukangas on vetänyt omat johtopäätökset ja ilmoittanut esimiehelleen, että irtisanomiset voi aloittaa hänestä.
– Yt:t tulivat hyvään saumaan. Täytän vuoden kuluttua viisikymmentä, eikä tulevaisuudensuunnitelmien toteuttamista ole syytä lykätä yhtään myöhemmäksi, hän sanoo.
Luonto- ja ympäristöala ja jatko-opinnot kiinnostavat Michael Perukangasta.
Opintovapaallaan Perukangas suoritti luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon, ja hän on jo alustavasti sopinut keikkatöistä Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy:n kanssa.
– Tarkoitus on kiertää kouluissa ja oppilaitoksissa pitämässä kierrätysaiheisia oppitunteja. Sen lisäksi haluaisin jatkaa opintoja, hän kertoo.
Vaihtoehtona on suorittaa joko ammatillisen opettajan tutkinto tai jatkaa luontokartoittajaksi, joka on luontoalan erikoisammattitutkinto.
”Suhde työnantajaan hankala”
Perukangas on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri ja työskennellyt ennen HUSia määräaikaisissa työsuhteissa eri kansalaisjärjestöissä ja oppilaitoksissa.
– Sen jälkeen asuin pari vuotta Norjassa. Kun palasin Suomeen vuonna 2010, huomasin, että työmarkkinat olivat sulkeutuneet ja työllistyminen vaikeaa. HUSin tekstinkäsittelyyn päädyin sillä ajatuksella, että ”voihan tätäkin kokeilla”.
Saneluiden purku oli tuttua, sillä hän oli aiemmissa töissään tottunut litteroimaan haastatteluja.
– Suhde HUSiin työnantajana on kuitenkin ollut monivivahteinen, hankala ja aika ajoin jopa traumaattinen. Siksi luopuminen ei tunnu vastenmieliseltä.
Tekstinkäsittelijän työssä hän on arvostanut sen itsenäisyyttä ja sitä, että työt eivät seuraa kotiin työpäivän jälkeen.
Aiemmin työt eivät seuranneet kotiin, koronan takia seuraavat.
– Nyt sekin etu on mennyttä, sillä olen joutunut siirtymään koronan takia etätyöhön kotiin.
Perukankaalla on neljän kuukauden irtisanomisaika. HUSille hän haluaa esittää pari kysymystä ennen lopullisia ratkaisuja.
– Onko konsernin ja HUS Asvian henkilöstösuunnitelmassa varauduttu puheentunnistuksen käyttöönotosta johtuviin henkilöstövähennyksiin näin suuressa mittakaavassa? Entä onko uusi tekniikka otettu käyttöön riittävän yhteistoiminnallisesti?