Elisa Munne-Visakko joutui myymään asuntonsa hallituksen leikkausten takia. Työelämäprofessori Minna Kivipelto pitää vastuuttomana, ettei hallitus tee kurjuuden estämiseksi mitään.
Töihin ei niin vain mennä, vaikka kuinka haluaisi ja Petteri Orpon hallitus vaatisi. Tämän on saanut tuta Elisa Munne-Visakko, 59. Hän jäi työttömäksi viimeksi toukokuussa 2023.
– En pääse edes työhaastatteluihin. Ei minua kukaan enää halua palkata, olen niin vanha, hän sanoo.
Munne-Visakolla ei koskaan ole ollut vakityötä, vaikka hän on filosofian maisteri ja pätevä muun muassa kirjastovirkailijaksi ja S2-opettajaksi. Pisimpään hän työskenteli kirjastossa, ja töiden loppuminen siellä oli kova kolaus alasta innostuneelle.
– Olen pelännyt ihan hirveästi rahojen loppumista.
Kun töitä ei löydy, hallituksen leikkaukset moukaroivat Munne-Visakon arkea. Ensin asumistuki putosi huhtikuussa 70 eurosta 19 euroon kuussa. Sitten hänen oli pakko myydä oma kotinsa Helsingin Vesalassa. Iso kaksio oli kaupan pitkään, ja kun asuntomarkkinat sakkasivat, Munne-Visakko joutui myymään sen kymppitonnien alehintaan.
Lue lisää: Petra Haapa-aron piti valmistua vauhdilla sairaanhoitajaksi, mutta Suomen hallitus romutti unelman
Syyskuun puolivälissä Munne-Visakko pakkasi elämänsä pahvilaatikkoihin. Edessä oli muutto Sörnäisiin, pienempään vuokra-asuntoon.
– Olen pelännyt ihan hirveästi rahojen loppumista. Ilman kumppanin ruokia en olisi syönyt hyvin.
Asuntokauppojen ansiosta Munne-Visakon olo on huojentunut. Rahaa on hetkellisesti jopa selkä-jumppaan. Vanhuudenturva on kuitenkin mennyttä.
Professori: leikkaukset ovat epäloogisia
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus astui voimaan syyskuun alussa. Tuki putoaa jo kahden kuukauden jälkeen 80:een ja myöhemmin 75 prosenttiin. Porrastuksen jälkeenkin ansiosidonnainen jää peruspäivärahaa korkeammaksi.
Elisa Munne-Visakko sai onnekseen päätöksen ansiosidonnaisesta jo viime vuonna. Sen sijaan hän on pudonnut eräänlaiseen kannustinloukkuun. Jos hän nyt täyttäisi uuden työssäoloehdon eli työskentelisi vuoden ajan, hänen tukensa leikkautuisivat nopeasti.
Keikkatöitäkään ei enää kannata tehdä, koska suojaosan poistuttua huhtikuussa pienetkin työt leikkaavat tukia. Aiemmin töitä sai tehdä 300 eurolla kuussa ilman vaikutusta tukiin.
– Eihän tämä nyt varsinaisesti kannusta töihin, Munne-Visakko toteaa.
– Pian työttömät eivät uskalla liikkua mihinkään, kun pienestä tuesta leikataan heti, jos teet töitä.
Hallitus ajaa leikkauksillaan ihmisiä kokopäivätyöhön.
– Täysin epäloogista. Eivät kaikki koskaan kykene kokoaikaiseen työhön esimerkiksi terveyssyistä, päivittelee työelämäprofessori Minna Kivipelto Jyväs-kylän yliopistosta.
– Pian työttömät eivät uskalla liikkua mihinkään, kun pienestä tuesta leikataan heti, jos teet töitä.
Kivipelto on ollut mukana kirjoittamassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) raporttia leikkausten vaikutuksista vuoteen 2027 mennessä. Raportin laskelmien mukaan hallituksen esittämät toimet kasvattavat tuloeroja ja köyhyysriskiä merkittävästi. Eniten kärsivät valmiiksi köyhimmät, kuten pienipalkkaiset, opiskelijat ja tukien varassa elävät.
Perustoimeentulotukea voi saada, kun tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin menoihin. Tukea saavien joukko kasvaa nyt parin tuhannen vauhtia per kuukausi. Raportin mukaan tukeen oikeutettujen määrä nousee 2027 mennessä 100 000:lla.
– Vastuutonta on, että hallitus ei ole käynnistänyt leikkausten vastapainoksi minkäänlaista toimenpideohjelmaa kurjuuden estämiseksi, Kivipelto sanoo.
Leikkausten ohessa hallitus toteuttaa toimeentulo-tuen kokonaisuudistusta, jotta tuen saajien määrä puolittuisi. Käytännössä se tarkoittaa tuen ehtojen kiristämistä. Kivipelto muistuttaa, että jos ihmiset eivät saa toimeentulotukea, he hakeutuvat ensin leipäjonoihin ja sitten esimerkiksi näpistelemään.
– Jos ei ole ruokaa, kyllä ihmiset sen jostain ottavat. Turvattomuus lisääntyy yhteiskunnassa.
Toiveena joustava työelämä
Elinkeinoelämä on kritisoinut Suomen työmarkkinoita joustamattomiksi, mutta Minna Kivipellon mukaan leikkaukset vain jäykistävät työmarkkinoita entisestään.
– Hallitus tulppaa kaikki työelämän joustot, kun kaiken muun lisäksi lakkautettiin vuorotteluvapaa ja aikuiskoulutustuki.
Elisa Munne-Visakkokin hyötyisi joustoista. Hän kokee, ettei enää edes pystyisi kokopäivätyöhön. Viimeisimmässä työssään toimistossa hänen sormiaan alkoi särkeä laatikoiden kantamisesta. Löytyi nivelrikko, jonka takia monet työt, kuten hänen aiemmin kokeilemansa henkilökohtaisen avustajan työ, eivät ole mahdollisia.
– En ole varma mielenterveydestänikään. Elämässäni on ollut niin paljon epävarmuutta, että tarvitsisin tukea.
Tällä hetkellä lääkärit selvittävät Munne-Visakon työkykyä. Hän on yrittänyt yli kaksi vuotta saada B-lausuntoa terapiaa tai työkykyselvitystä varten.
Työelämälle ja Orpon hallitukselle Munne-Visakolla on yksi toive.
– Voitaisiinko iäkkäät ihmiset hyväksyä fyysisine ja henkisine rajoitteineen, kun kerran työuria halutaan aina vain pidentää?
